Kieltelyä ja kehitystä kerrakseen

Ensiksi kaksi sanaa: kiirettä riittää. Ja koeviikkokin alkoi juuri. Siinä kiteytettynä pieni postaustauko. Muttamutta: Koulutuuppailun jälkeen olikin vuorossa sitten estetunti, mihin sain tuon samaisen ponin, minkä kanssa olin poukkoillut kouluratsastuksessa onnistumisesta epäonnistumiseen. Nyt oli kuitenkin esteiden vuoro, mistä me molemmat tykättiin kovasti. Jo tähän väliin on sanottava, että tunti oli melkoinen! Meillä oli sekä onnistumisia, että epäonnistumisia mutta kaiken kaikkiaan saatiin valtavasti uutta kokemusta.

Elikkäs, tällä tunnilla olimme nyt panostaneet enemmän esteisiin ottamalla mukaan sokeripaloja luomaan mukavan lävistäjäsarjan ja teimme pinkki-violetti yhdistelmällä okserin toisen pitkän sivun suuntaan. Toisella sivulla taas oli sininen linja. Lisäksi toisen lävistäjän suuntaan oli vielä peruspysty. Näistä esteistä saatiinkin loppujen lopuksi hyvä rata tehtyä ja parhaaksi esteeksi osoittautui Dexterin kanssa ravilähestymisellä tultava sokeripala-okseri –sarja.

kuvista kiitos Iirikselle :)

Meidän tuntimme alkoi perusverkalla siihen alkuun, mutta toimittiin aika tehokkaasti niin ehdittiin hyppäämään, tällä kertaa kun oli vähän isompi porukkakin tunnilla. Raviverkassa ei ollut mitään ihmeellistä, Dexter vaikutti omalta energiseltä itseltään. Lisättiinkin melko pian ravailun lomaan ihan puomit mukaan tullen neljä puomia peräkkäin. Alussa poni ei ollut menossa hurjia kaksivärisiä puomeja, mutta olin itse hereillä ja laitoin sen heti eteen jättämättä vaihtoehtoja porsastella, jes kerrankin olin hereillä :D. Kun Dexter kerran oli korvat tötteröllä puomien yli pomppinut, tulikin se sitten loput kerrat oikein tyynesti ne läpi, ihan kuin ei olisi yhtään jännittänyt aiemminkaan.

Puomeja tultuamme ja laukat otettuamme sitten aloitettiin ensin sinisen linjan parissa. Eli ensiksi ensimmäinen este oli ristikkona ja toinen pikkupystynä. Dexter suoritti oikein kivasti ja innolla. Piti vain olla tarkkana, ettei vauhti päässyt kiihtymään esteiden välissä. Poni kun oli niin kovasti imemässä eteenpäin esteelle. Meillä on tapana käydä läpi eri esteitä ennen kuin yhdistetään ne radaksi ja niinpä seuraavaksi oli aika ottaa ravilähestymisellä sokeripala-okseri –sarja jonka edessä oli ponnistuspuomi. Tässä tuli huolehtia, että ravi oli tarpeeksi terävä ja eteenpäinpyrkivä. Ensimmäisen kerran oli ihan mun moka, sillä käänsin liian aikaisin jolloin poni päätti poikittaa ulos ennen ponnistuspuomia.

Uudelleen sitten tultaessa ei ollut ongelmaa ja tuntui muuten jopa aika kivalta hypyltä, minkä poni siihen okserille sai. Väli oli juuri sopiva Dexterille – tai no, poni kyllä harppasi sen venyttäen innoissaan yhteen laukka-askeleeseen mutta minkäs teet kun toinen on innoissaan...Saatiin lävistäjälle siis hyvät ja vauhdikkaat pomput. Ennen muiden esteiden käymistä opettaja innostui nostelemaan ravilähestymistä jo kahdeksaankymppiin. Juurikin okserin nostaminen oli meille se paras, sillä tuo tehtävä tosiaan sujui kivasti. Kun lähdettiin käymään myöhemmin nimittäin muita esteitä, alkoi porsastelu.

Se vietävän pinkki-liila ristikko-okseri tuotti meille päänvaivaa jo alkumetreiltä asti. Esteelle nimittäin oli pitkä, suora lähestyminen minkä vuoksi tunsin ponista jo kaukaa sen alkavan karata ulkolavasti sivullepäin. Poni meni ohi sutjakasti ja ei auttanut kuin kokeilla uudestaan. Piti vain muistaa pitää se tiukasti siinä ohjan ja pohkeen välissä, mikä varsinkin minulle on vaikeaa noilla pitkillä lähestymisillä. Tokan kerran taisi mennä yli, tosin pienellä ihmismuurilla molemmilla sivuilla.  Tästä pääsimme sitten jatkamaan lävistäjäpystylle, missä tie tyssäsi taas lyhyeen. Poni oli selvästi aivan porsastuulella ja en muistanut reagoida tarpeeksi nopeasti. Tokalla kerralla taas yli, sitä piti vain tsempata ja olla tarkkana. Pikkupätkä päättyi sitten siniselle linjalle.

vauhtiharppaus :D

Seuraavaksi koitti Dexterin totaalinen kieltäytyminen kun sininen linja piti tulla toisesta suunnasta jo yli 70cm korkeudella. Se oli pienelle ponille suuri järkytys, eikä kulmasta saatu hyvällä temmolla sujuttua esteelle. Huomasin myös ponin oman imun kadonneen ja se keskittyi vain luiskahtelemaan ulko-ohjasta karkuun. Tämän kanssa tapeltiin yrittäen seitsemän kertaa ja jopa esteen laskeuduttua ristikoksi tuli vielä yksi porsaskielto. Loppujen lopuksi päästiin yli ja ratsastaja sai pyyhkäistä huokaisten hikeä otsaltaan.

Tämän tahtojen taistelun jälkeen olikin lopputunti parempi ja Dexter otti hyviä hyppyjä. Päästiinpä ottamaan myös suuri kehitysharppaus ponin kanssa, kun ravilähestymislävistäjän okseri nostettiin metriin, siis metriin! Tuon ponin kanssa aluksi vähän arvelutti menisikö se yli, mutta toisaalta kihisin innosta. Ja yli mentiin hujahtaen, poni tosin hyppäsi sen verran ylöspäin, että olisin saanut olla enemmän mukana hypyssä. Mutta meidän ensimmäinen metrin este! En voinut olla iloisempi että pääsin tuntemaan, kuinka poni hyppäsi sille jo ihan esteen korkuisen okserin. Noista pienistä kehityksen askeleista pitää pitää mielessä kiinni, vaikka kuinka oli porsasmaisia kieltoja kerrakseen, en voisi olla tyytyväisempi uusiin kokemuksiin.