Pompataan jo korkealle

Estepainoitteinen ratsastus jatkui erään torstain korvauksen parissa ja tällä kertaa minulle tuli taas joka kerta tutummaksi tullut Domi. Tämän ponin kanssa päästiin myös tällä kertaa kehittymään lisää, sillä Dextertunnin jälkeen selvästi oli nyt alettu treenaamaan vähän korkeammalla estekorkeudella. Niin myös loppujen lopuksi Domin kanssa päädyttiin hyppäämään meidän eka metrinen pysty. Ja hyppykin tuntui hyvältä!

Tällä kertaa tiivistän tunnin lyhyeeseen pakettiin tiivistystekstin ja kuvapläjäyksen parissa. Jospa sitten jotain järkevämpää kirjoittelua saisi aikaan valmennuskerrasta, joka oli sitten silloin viikonloppuna. Tämä torstaitunti kuitenkin sujui kohtalaisesti. Ehkä suurin ongelma tunnin aikana ilmeni eräälle lävistäjän suuntaisesti olevalle pystylle, jonne en vain yksinkertaisesti nähnyt isommalla esteellä paikkaa. Domi joutui paikkailemaan virheitäni kivuten 80cm pystyn yli ja taisi tuosta lähelle ajautumisesta tulla pari kertaa puomi mukaankin, kun Domi ei vain pystynyt kokoamaan itseään niin läheltä niin ylös. Tästä tulikin hieman noottia, minun piti muistaa ratsastaa ne lähestymiset kunnolla. Loppujen lopuksi se paikka sitten löytyi, mutta jostain syystä ei se vain alussa onnistunut. 

tässä se kaikista järkyttävin hyppy taltioituneena :D

Tosiaan estekorkeus oli nyt selvästi laitettu meidän viimeiselle radalle ihan jo kunnon korkuiseksi ja tärkeää olikin ennen hyppäämistä löytää sujuva ratatempo, ei siitä hommasta muuten tulisi mitään. Domi tuntui tuolloin kyllä melko hitaalta ja sain herätellä sitä ottaen pari kierrosta maneesin ympäri. Sitten vain matkaan ja kieli keskellä suuta esteitä suorittamaan. Paljon muistettavaa löytyi ja oma tekeminen sai olla huolellista. Domi on kyllä ihanan kiltti poni, että se hyppää vaikka ratsastaja siellä tuolle vihreälle esteelle törttöilikin. Tämän takia myös poni opettaa minua korjaamaan virheitäni ja tuntemaan onnistumisia kun niihin on aihetta. 

Kaiken kaikkiaan tosi opettavainen ja antoisa tunti. Voin hyvillä mielin lisätä sen yhdeksi tunniksi, joka todella kasvatti taas esterutiiniani. Sitähän oppii vain hyppäämällä. On etsittävä, uskallettava, jatkettava sinnikkäästi ja yritettävä. Enpä olisi uskonut hyppääväni jo metriä tänä keväänä, minulle se kuitenkin on ollut jo iso korkeus ja vielä äskettäin haaveilin este-ennätysten hyppäämisestä. Tällaiselle ratsastuskoulu ponituupparille nimittäin ei ole itsestäänselvää päästä tunneilla korottamaan esteitä mitenkään kauhean suuriin mittoihin. Mutta nyt päästiin ja siitä olen enemmän kuin iloinen!

tässä meidän onnistunut metrin korkkaus :)