Torstaina olikin taas normaalin koulutunnin aika, jolloin sain kauhukseni kuulla meneväni Tobylla. Ponista oli jäänyt mielikuvat, kuinka vaikea sitä on ratsastaa ja hassu hypähteleminen ravissa toi viimeksi myös oman haasteensa ratsastamiseen. Toisaalta tiesin, että ponin kanssa oppisin myös paljon uutta, ihan vain kuinka ratsastaa tuollaista ratsua. Toby olikin jo valmiina tunnilla ja sain kuulla, että loppukausi ratsastaisimme hieman pienemmässä maneesissa joka oli aivan vieressä. Maneesiin tullessani se kuitenkin tuntui ihan tarpeeksi isolta, isompi kuitenkin kuin Tapiolan maneesi. Silti jollain tapaa tunnilla tilan puutetta kyllä tunsi.
Ensimmäiseksi otin Tobylta apuohjat pois. Niiden avulla hevonen toki pysyisi oma-aloitteisesti alhaalla pyöreämpänä, mutta se ei varmaan opettaisi minulle kuitenkaan pidemmän päälle ratsastusta. Pian hypättiin sitten selkään ja aloiteltiin hevosten kanssa. Aika itsenäisesti me ratsastimmekin sitten, niin kuin täällä enemmän on tapana ratsastuskoulutunneilla. Minulle se kävi hyvin, sillä en olisi keskittymiseltäni varmaan sisäistänyt opettajan kommentteja niin nopeasti. Täysi työ oli nimittäin ensin laittaa poni kulkemaan uraa pitkin ja siirtymään raviin. Täällä huomaa kyllä, että hevoset lähtevät hyvin nihkeästi liikkeelle ennenkuin sitten ratsastajat käyttävät kunnon ponipohkeita.
Toby aloittikin ravissa taas heti hupsun tahdittamisensa ja oli epätasainen. Hetken kesti tottua ponin kummalliseen raviin ja teki mieli jo lopettaa ensiyritysten jälkeen saada Toby edes ravaamaan rehellisesti eteen. Niin vain jotenkin kummallisesti löysin energiaa ratsastaa ponia ja etenin ympyröitä vaihdellen välillä suuntaa, ihan vain etsien jotain yhteisymmärrystä hupsun Tobyn kanssa.
Melko pian päätin ottaa laukkaa siinä ajatuksessa, että poni lämpenisi paremmin ja olisi helpompi lähteä sen jälkeen jatkamaan ravityöskentelyä. Laukassahan poni oli jo viime kerran muistista reipas ja eteni mieluusti eteen. Tuntui, että löysin taas kerran laukassa paljon nopeammin poniin hyvän tuntuman ja sitä oli helppo lähteä työstämään. Laukat otinkin sitten molempiin suuntiin ja innostuinkin ratsastamaan siinä vähän pidempään. Mutta kyllä oli taas tuimaa ratsastajaa, poni oli niin haastava että ei siitä onnesta hymyilty ravissa taas jatkettaessa. Sisäpohkeesta se ei ollut ikinä tainnut kuullakkaan ja itse en vain saanut ravissa niin hyvää otetta ratsuun.
Toby oli onneksi laukan jälkeen superpaljon reippaampi ja helpompi ratsastaa eteen. Päätin ottaa pariin otteeseen siirtymisiä käynnin ja ravin välillä. Käynti ja laukka sujuivat kivasti ja tunnin edetessä alkoi raviin löytyä pikkuhiljaa parempaa otetta vaikka ratsastaja tunsi olonsa melko avuttomaksi. Oli niin paljon asioita, mitä olisi pitänyt saada ratsastettua läpi. Kuolaintuntuma, sisäpohje, ravin tahti ja tiet. Poni nimittäin pakeni näiltä kaikilta aika ajoin.
Lopussa tunsin oloni voimattomaksi, olin todella koittanut suurimman osan tunnista ratsastaa kunnolla, mutta se vain tuntui niin vaikealta. Opettajan kommentit olivat kuitenkin positiivisia ja hän toivoi, että pakkaisin ponin matkalaukkuun mukaan ja ratsastaisin sitä aina, "pääsi taas kunnolla töihin" sanoi hän vaikka omat tuntemukset olivat melko kriittiset. Ei se meno tyylipuhdasta kyllä ollut, ei läheskään. Silti piti itse muistaa kaivaa sieltä ne onnistuneet pätkät esiin ja iloita esimerkiksi, että olin saanut laukassa kokea aika miellyttävän osan Tobysta. Vaikea ratsastus tuon ponin kanssa oli siltä erää ohi ja salaa huokaisin helpotuksesta :D.
 |
| aika art... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti