Puuttuva palanen

Koulukisojen jälkeen jatkettiin tuuppailun merkeissä tiistaina ja tällä kertaa ratsuksi valikoitui pitkästä aikaa Fireboy. Suhtauduin aika neutraalisti tähän ratsuvalintaan, enhän ollut sillä pitkään aikaan mennyt. Viimeksi olin kylläkin tippunut esteillä, mutta kouluratsastuksessa olin ihan hyvillä mielin menossa tunnille ponin kanssa. Saatiin tunnille lähtiessämme hyvä ideanpoikanen studiokuvista oviaukossa. Idea ei kuitenkaan ihan onnistunut, keskellä valoista päivää auringonvalo vain loisti sisään talliin ja ihan normaaleja kuvia niistä tuli :D.

kuvista kiitos Ainolle! 

Aloitettiin tunti tällä kertaa käynnissä käyskentelemässä. Ohjat otettuamme lähdettiin melko pian tulemaan avotaivutuksia pitkillä sivuilla, mikä oli myös hyvää jumppaa poneille niin alkuun. Fireboy on siitä jännä, että käynnissä poni suorastaan matelee joskus. Tälläkin kertaa Firre oli melko hidas pohkeelle ja alkupätkät avoa eivät sujuneetkaan kauhean hyvin. Kun muistin itse olla mukana pohkeella vähän napakammin, poni alkoi sitten kävelläkkin paremmin ja aktiivisemmin. Avoja otettiin molemmilla pitkillä sivuilla melko pitkään ja Fireboy hoiti homman kyllä hyvin lopulta.

Avojen jälkeen siirryttiin raviin verkkailemaan pääty-ympyröiden sun muiden avulla. Alussa varsinkin oli ihan hakemista, että löysin yhteisen sävelen tuon ahvenen kanssa. Avainsana oli ehkä se, että itse vain rentouduin. Niin kuin usein Fireboyn kanssa käy, jäin tälläkin kertaa mukavuusalueelleni alkuverkassa. Eli jäin vain keventämään rauhassa antaen ponin kulkea melko etupainoisena. Ehkä suurin syy olikin, etten uskaltanut ottaa ohjia käsiin ja ratsastaa tuollaista herkkää ponia.

Tällä kertaa tunnin pääharjoitus oli nelikaarinen kiemuraura, jota en ollut muistaakseni ikinä aiemmin tehnyt. Mielessä ei ollut käynyt tuo vaihtoehto, kun maneesi on kuitenkin hieman pieni monikaarisiin kiemurauriin. Kolmikaarinen on toiminut yleisestikin ihan hyvin. Nyt kuitenkin otettiin mukaan yksi kaari lisää, eli piti olla hieman nopeampi asetusten ja kaarien ratsastamisen suhteen. Tätä tehtävää siis  lähdettiin tulemaan ja nelikaarisella kiemurauralla myös suunta aina vaihtui vikan kaarteen jälkeen. Tämän takia tultiinkin melko osastomaisesti, ettei yhteentörmäyksiä sattuisi.

Fireboyn kanssa tosiaan ensimmäiset nelikaariset jäivät ehkä vähän matkusteluksi. Poni kulki ihan kivan rauhallisesti ja rennosti, mutta itse olisin voinut ryhdistäytyä satulassa sen sijaan, että kyhjötin etukenossa ponin mukana. Piakkoin kuitenkin tajusin, että voisin oikeasti ihan rohkeasti taivuttaa ponia ja suoristaa aina ennen seuraavia kaarteita paremmin. Fireboy ehkä vähän puri kiinni kuolaimeen, mutta nyt kuitenkin oli paljon parempi meno päällä. Poni taipui paremmin toiseen suuntaan kuin toiseen ja avut menivät myös paremmin läpi toiseen. Välillä tultiin melko pian edellisen häntään kiinni, joten tein ponin kanssa siellä vähän omia kuvioita, eli voltteja kaarien sisään. Voltit olivatkin ihan hyvä lisä, Fireboyta nimittäin sai taivutettua siinä paremmin.

Jatkettiin tehtävää vielä istuen alas harjoitusraviin ja tehden aina lyhyiden sivujen keskelle voltit. Taaskin avainsanana taisi olla se oma rentoutuminen, jolloin myös poni kulki tasaisemmin. Harjoitusravissa ei ollut mitään ihmeellistä, vaikkakin taas ehkä välillä luistin hommista. Näin jälkeenpäin ajatellen haluan ratsastaa Fireboyta paremmin. Oppia rohkeasti myös sen kanssa työskentelemään ja löytää se parempi ohjastuntuma. Meillä kun ei se yhteistyö oikein vielä kuitenkaan suju niin hyvin kuin voisi.

Mutta niin, nelikaarista tultuamme jatkettiin sitten uraa pitkin ja oli aika ottaa laukat siihen väliin. Tälläkertaa ei ollut laukan kanssa erityisempää harjoitusta, mitä nyt vain ihan laukattiin uraa pitkin tehden pääty-ympyröitä. Fireboy nosti taas tavalliseen tapaansa innokkaasti laukan, tuon ponin kanssa kyllä nostot ovat niin helppoja. Niitä tarvitsee vain ajatella. Laukan noustua vauhti sitten kiihtyi vähän ja sain taas hetken aikaa etsiä meille sopivaa tahtia. Jäinkin pääty-ympyrälle työstämään ponia ja pikkuhiljaa meillä olikin ihan mukava laukka menossa. Hieman jännitettä loi kuitenkin, kun pikkuovikulmasta kuului joku ääni ja Fireboy hieman säpsähti sitä. Noh, hetken rauhoiteltuani saatiin tilanne tasoitettua.

Sitten olikin aika ravailla lopputunnin ajan ja ehdimmepä tehdä ne avot myös ravissa. Meille ne olivat huomattavasti helpompia siinä askellajissa ja Fireboyn kanssa ne sujuivat superhyvin, onhan poni kuitenkin aika osaava. Ravissa tosiaan pääsin vaikuttamaan helpommin, kun ponikin oli herkkänä pohkeelle. Teimme aina voltin ennen avolle lähtöä, mikä myös auttoi omalla tavallaan tehtävän kanssa. Ravissa sitten oli aika ravailla rennosti loppuravit ja siinä olikin sitten sen kerran tunti.

Fiilikset olivat ehkä vähän mitäänsanomattomat. Tunti oli ollut ihan okei, Fireboy oli mennyt osittain hyvin. Silti jotain jäi puuttumaan, en saanut vieläkään niin hyvää otetta poniin. Meille haastetta riittää vielä laukan kanssa, siinä poni pääsee helposti kiihdyttelemään. Kyllä se sieltä takaisin tulee, mutta haluaisin ponin tasaisempaan tahtiin jo alusta lähtien. Eli sellainen kerta, seuraavalla kerralla koitankin muistaa ratsastaa Fireboyta paremmin, tai ainakin yrittää ;).