sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Kosketus maahan

Lauantaina oli vuorossa estetunti, jonne sain ihanaisen pikku porsaan, eli Dexterin. Tällä kertaa oli luvassa selvästi teknisempää ja haastavampaa harjoitusta. Maneesiin rakensimme yhteensä vain kolme estettä, mutta tarkoitus olikin kontrolli esteiden väleillä. Elikkäs, pituushalkaisijan suuntaisesti oli kahden-kolmen laukan sarja ja yksittäinen este oli sitten E kirjaimessa. Ulkona oli ihana, aurinkoinen sää, mikä myös vaikutti kuviin heti positiivisesti. Aurinko teki kyllä ihmeitä kuvien valoisuudelle, kerrankin ei tarvitse tihrustaa pimeitä kuvia :D. Sain kuvia aivan tunnin alkupuolelta, jolloin emme olleet ehtineet ottaa vielä niin paljoa hyppyjä.



Mutta kuitenkin, nyt oli vuorossa oikea tehotunti. Alkuverkassa ei ollut vielä mitään kummallista, pysäytimme aina kulmissa niin, että pysäytimme, kävelimme kulman läpi ja taas pysäytimme. Dexter kuunteli apuja ihan kivasti ja nautin kyllä olla taas ponin selässä. Käynnissä tehdyistä pysähdyksistä jatkettiin sitten ravissa niin, että aina kulmien kohdalla hidastettiin ja ratsastettiin ne huolellisesti läpi.  Näin saatiin myös vähän temmonmuutosta kehiin ja poneja aseteltua. Ravailun jälkeen otettiin pian laukat läpi ja työskenneltiin siinä ennen hyppäämisen aloittamista. Meillä oli melko itsenäinen tuo alkuverkka ja siinä keskityinkin Dexterin laukan tempoon ja kulmiin ratsastukseen.

Ja niin ponit olivat verkattu ja päästiin tositoimiin. Aloitettiin tulemalla pikkupystynä olevaa estettä. Tällä hyppykertaa opettaja oli tiukkana, mikä oli todella hyvä juttu. Se sai minut heräämään ja oikeasti ratsastamaan. Teemana oli nimittäin hallittavuus ja laukan säätely. Opettaja halusi, että tulisimme verkkaesteelle lyhyessä, hallitussa laukassa. Esteelle tuli tulla sujuvasti sisään mieluiten niin, ettei ponin tarvitsisi harpata kauhean kaukaa megaloikkaa. Dexterin kanssa juurikin tuon megaloikan kanssa oli ongelmia, poni lähti kaukaa jonka jälkeen sain todella tehdä töitä ja istua, jotta sain Dexterin pysähtymään H kirjaimen kohdalle, mikä oli tehtävän tarkoitus. Opettaja halusi myös, että ottaisin ne ohjat kunnolla lyhyeksi ja pitäisin paketin paremmin kasassa, tiivistäisin istuntaa laittaen ponin polkemaan takaa eteen. Huomasin Dexterin myös pyöristyvän nopeasti edestä, kun olin vähän vahvemmalla ja tasaisemmalla tuntumalla liikenteessä sen sijaan, että ohjat olisivat lörpöttäneet kilometrin pituisena.


asento täys 10 xd...
Seuraava tempaus oli heivata jalustimet kaulalle, sillä meidän tuli oikeasti istua sinne satulaan esteen jälkeen ja saada poni paremmin kontrolliin esteen jälkeen. Ilman jalustimia hypyt pikkupystylle menivät hyvin ja pian saatiinkin laittaa jalustimet takaisin jalkaan ja lähdimme jatkamaan seuraavalla harjoituksella. Tässä harjoituksessa tuli esteen jälkeen kääntää poikkisuuntaaleikkaan suuntaisesti sarjan esteiden välistä, suoristaa ja vaihtaa ravin kautta nopeasti laukka. Tämä sujui meillä Dexterin kanssa ehkä parhaiten tehtävistä, alun pysäytysharjoituksen ansiosta poni kuunteli pidätettä paremmin ja sain laukan vaihdettua pisteessä.

Kun laukanvaihdot sujuivat, jatkettiin vasemmalta pituushalkaisijalla oleva sarja, joka oli ristikoina. Aloitin harjoituksen ja ensimmäinen pikkupysty meni hyvin, siitä käännös ja laukanvaihto joka sujui ihan mallikkaasti. Tässä vaiheessa Dexterillä oli hyvä, tahdikas laukka päällä ja luotin poniin – vähän liikaa. Sarjan A osalle nimittäin tuli iso hyppy sisään, eikä askeleet sopineetkaan B osalle. Minä olin jo siinä vaiheessa menossa yli, kun Dexter päätti ollakkaan hyppäämättä ja vetäytyi sivuun. Kaikki tapahtui niin nopeasti, yhtäkkiä huomasin istuvani maassa ponin vieressä hyvin hämmentyneen katseen kera. Mites siinä niin kävi? Hetken hieman nolostutti, ristikkokorkeudella menin yhtäkkiä tipahtamaan. Fiilikset olivat vähän maassa ja tulin uudelleen tehtävän pettyneenä omaan ratsastukseeni. Nyt en kuitenkaan luottanut Dexteriin ja saatiin paremmin tultua sarja.


vähän isompi hyppy :D


Tulimme vielä kerran ja tällä kertaa kaikki sujui ihan kohtuullisesti. Silti fiilikset tunnista jäivät hieman laimeiksi. Tuntui, että olin menettänyt vähän estetuntumaa, en tehnyt oikeaa ratkaisua ja hieman matkustin liikaa sarjalla. Olin jo valmis vyöryttämään surkeaa sepustusta opettajalle, mutta sain kelpo saarnan, ettei aina voi onnistua. Tämä oli kuitenkin melko haastava tekninen harjoitus ja epäonnistumisista oppii superpaljon. Eli ei hätää, ensi kerralla paremmin!



2 kommenttia:

  1. Tsot tsot, menit sitten taas lentämään !
    No ei, siitähän oppii että ens kerralla ollaan tarkempia ;p

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo olin kyl aika järkyttyny, mut jep, ens kerral paremmi :D

      Poista