Estetunti tapahtumia täynnä!

Moikka, sain viimein komennettua itseni koneen ääreen kirjoittamaan tiistain estetunnista. Viimein olisi aika päästä hyppäämään ja minulle se kävikin enemmän kuin hyvin. Kunnon estetunnista olikin jo monia kuukausia, joten tätä olikin odotettu! Koulukisojen jälkeen oli myös hyvä päästä mielummin hyppäämään mielenvirkistykseksi, eikä jumputtaa epäonnistumisen jälkeen koulukiemuroita. Estetunnille olin toivonut Vaniljaa ja Hugoa, mutta arpaonni ei osunut tällä kertaa kummankaan kohdalle. Listassa nimen kohdalla luki nimittäin Dexter!

Dexterillähän tosiaan olen hypännyt aiemminkin, mutta jotenkin olen huomannut, että poni on muuttunut vähän enemmänkin vielä porsastelevammaksi esteillä. Tunnille olisin halunnut jonkun varman ponin, kun uudessa ryhmässä kumminkin nyt ekaa kertaa hypättäisiin, mutta ainakin nyt olisi sitten haasteita sekä vauhtia ja vaaroja luvassa! Onhan se ihan hauska saada välillä vähän äksöniä elämään...

kuvista kiitos Iirikselle ;)

Aloitettiin siis tunti itsenäisesti taas verryttelemällä. Jo aluksi vaadin Dexteriltä reipasta ravia ja muutenkin vähän sitä herättelin pohkeen ja raipan kanssa. Dexter kun usein saattaa jäädä jummaamaan paikalleen niin sanottua "tikittävää ravia". Dexterin askeleet tuntuivat todella pehmeiltä ja mukavilta istua Vaniljan jälkeen. Varsinkin laukka oli niin pyöreää ja pehmeää.

Aloitettiin siis niin, että tultiin laukassa pitkä sivu ja sitten toisella pitkällä sivulla olevat puomit ravissa. Itse kun en kuunnellut aluksi, tulin vahingossa kerran puomit laukassa, mutta sen jälkeen sitten tajusinkin, miten harjoitus kuului mennä. Laukannostot sujuivat todella kivasti Dexterin kanssa ja poni muutenkin oli hyvin kuulolla. Puomeilla meni oikein mallikkaasti ja poni jaksoi nostaa jalkojaankin kohtuullisen hyvin. Montaa kertaa ei puomeja tultu, kun niistä jo tehtiinkin ristikko. Ristikko oli tarkoitus ottaa pariin kertaan. Muistaakseni ongelmia ei ilmennyt kauheasti ristikolla, piti vain laittaa poni napakasti eteenpäin, kun sillä on tapana ohittaa este, ellei Dexteriä laita päättäväisesti sitä menemään.

Kauaa ei mennyt, kun olikin jo aika ryhtyä tosi toimiin. Tultiin vielä muutamia hyppyjä pystylle ja vasemmassa kierroksessa okserille. Okserilla Dexter kyttäsi sitä todella paljon, ja ohituksia tuli pari kappaletta. Vasempaan kierrokseen kumminkin yli hypättiin melko hyvin, eikä ihan niin paljon ongelmia ehtinyt syntyä kun oli vain ponin kanssa hereillä. Kun kaikki olivat hypänneet okserin ja pystyn, tultiin seuraavaksi pienimuotoinen rata. Radalla jo toiselle esteelle tuli ihan tarpeeton kielto, ja syy löytyi sieltä ratsastajasta. Keltainen pysty oli lävistäjällä ja en ratsastanut B kirjaimeen kunnolla, vaan lähdettiin tulemaan huonolla tiellä pystyä. Sen takia Dexter teki siis ihan oikein, eli ohitti esteen. Noh, sitten vain uusi yritys ja yli.

Kun tultiin kaksi kertaa rata, tuli turhia kieltoja pystyille. En ilmeisesti yhdestä kerrasta oppinut, vaan hankittiin toisenkin kerran keltaiselle pystylle kielto samasta syystä. Nyt pitää vain muistaa ratsastaa hyvä tie ja pitää pohkeet kiinni ennen estettä. Kieltoja tuli siis siniselle ja keltaiselle, mutta pelottava vihreä okseri olikin sitten aivan toista luokkaa.

Radalla oli tarkoitus tulla okseri tällä kertaa toisesta suunnasta, ja sinne sitten sattuikin paljon enemmän mokia. Dexter kieltäytyi moneen kertaan hyppäämästä estettä ja olin itse ihan hätää kärsimässä siellä kun ei pohkeiden pamauttelukaan tepsinyt Dexteriin. Muutaman kerran yrittämisen jälkeen mentiin sitten yli pienellä ilmavaralla. Tein ennen estettä päätöksen antaa pari askelta ennen raippaa ja sen ansiosta Dexter sitten päätti kuunnella ja hypätä yli. Tietenkin se ei aina välttämättä ole hyvä ratkaisu käyttää raippaa juuri ennen hyppyä, mutta Dexteriin se sillä radalla sitten tehosi.

ilmavaralla yli :D

Seuraavaksi oli aika korottaa okseria vähän lisää, ja otettiin uusi, vähän pidempi rata. Meidän kohtaloksemme ja kompastuskiveksi nousi jälleen kerran okseri. Tällä kertaa Dexter päätti ihan tosissaan, että sitähän ei mentäisi yli. Otettiin monta yritystä ja monennäköistä suoritusta nähtiin. Dexterkin kuumui todella paljon kun laitoin sitä eteenpäin. Lähestyttiin aina vauhdilla estettä, mutta muutamia laukka-askelia ennen estettä alkoi poni epäröimään ja taas tuli ohitus. Itsekään en ollut tarpeeksi tarkkana ponin kanssa, vaikka yritin saada sitä päättäväisesti yli.

Lukuisten yritysten jälkeen saatiin viimein Dexterin kanssa lupaava lähestyminen. Olin niin päättänyt, että tällä kertaa mehän sitten mennään yli ja etujalat olivat jo lähteneet ilmaan hyppyyn, kun tömps! Maailma kääntyi hetkeksi ylösalaisin, enkä edes tajunnut mitä oli tapahtunut, ennenkuin huomasin itseni maassa pudonneen puomin vieressä ja Dexterin ravaamassa poispäin. Kahden vuoden jälkeen olin tippunut alas ponin selästä, ja vieläpä aika vauhdilla! Näin jälkeenpäin kun katson kuvia, on poni todella lähtenyt hyppyyn, mutta yhtäkkiä vetäytyy taaksepäin ja sitten se on menoa!

Vähän täristen sitten siitä vain nousin takaisin satulaan ja lähdettiin yrittämään uudestaan. Opettaja laski vähän okseria alemmas ja siltikin Dexter vielä porsasteli ja tuli pari kieltoa. Loppujen lopuksi sitten kumminkin hypättiin yli ja enää ei mielessä sitten käynyt, että radan olisi voinut suorittaa loppuun... Niin vain oli pikku palautus maankamaralle (kirjaimellisesti). Välillä tekeekin hyvää tippua, ja varsinkin kun ei mitään kummempaa sattunut, oli tavallaan se todella hauska ja jännittävä tunne.

Lopuksi sitten ravailtiin loppuraveja ja käveltiin loppukäynnit. Periaatteessa tuollaiset mokailut johtuivat siitä, että itse en ole vielä niin kokenut esteillä, ja tarvitaan vaan lisätreeniä. Välillä sainkin huomautuksia esteiden välissä, että istuin laukassa ihan kuin kouluradalla konsanaan. Niimpä sitä rutiinia ja esteistuntaa pitää vielä treenailla ja varsinkin kun alla ei ole mikään maailman luotettavin ja varmin ratsu, voi helposti tälläistä sattua. Ensi kerralla oli tarkoitus vielä hypätä, ja opettaja vähän lupaili joitain trippelintapaista, kattoo nytten mitä sieltä tulee. Toivon todella, että saisin ensi kerraksi vähän varmemman ratsun alle, jonka kanssa pärjään ja johon voin luottaa vähän enemmän kuin porsas- Dexteriin.

~ Josku