 |
| Kuvista kiitos Iirikselle ja Amalialle |
Tunti aloitettiin itsenäisellä verryttelyllä ja tein vähän pääty-ympyröitä ja siirtymisiä. Opettaja kiinnitti huomiota istuntavirheisiin tällä kertaa, ja sain ohjeeksi muistaa pitää jalat vähän taaempana, varpaat menosuuntaan ja en saisi keventää niin voimakkaasti. Oli hyvä saada välillä palautetta missä mennään tällä hetkellä ratsastajan asennon osalta. Itse ainakin pidän istunnassa suurena plussana sitä, että nykyään koko ajan paremmin ja paremmin onnistun kantamaan kädet ja pitämään kyynerpäissä kulman.
Tullessani voltilta, yllätykseksi jo todella aikaisin alkutunnista nostettiin laukka. Toisaalta se oli hyvä ratkaisu, sillä ponitkin lämpeäisivät siinä sitten hyvin. Laukattiin kokouralla ja Vaniljan laukka oli kyllä todella jännä istua, ja muistinkin että monet eivät sen laukasta tykkää. Taas jouduin säätämään jalustimien kanssa, mikä sitten tarkoitti sitä, etten täysin laukkaan pystynyt keskittymään. Pitäisi tosiaan oppia oikeasti pitämään ne jalustimet jalassa!
Ehdottomasti eniten vaikeuksia siis tuotti laukka. Laukattiin molempiin suuntiin, ja toiseen suuntaan poni todenteolla innostui laukkaamaan paljon reippaammin. Huomasin myös, että helposti laukassa ohjat luisuivat hieman pitkiksi ja Vanilja sai paljon tilaa laukata eteen alas. Pitääkin nyt sitten kisoissa muistaa säilyttää se tuntuma hyvänä laukassakin niin on helpompi kontrolloida Vaniljaa.
Ennen tuntia olin saanut tietää, ettemme rataharjoitusta pystyisi suorittamaan kun meitä oli niin monta, mutta yllätykseksi kumminkin päätettiinkin yksitellen ne tulla. Olinkin ensimmäisenä vuorossa tekemässä rataa. Vaikka rataa olikin tultu harjoiteltua, ei se todellisuudessa kun sitten siellä ponin selässä oltiin, niin ollutkaan enää niin vaikuttava suoritus. Toisin sanoen meidän suoritus meni ihan penkin alle, ja jälkeenpäin sainkin kommentin, että tuolla radalla ei välttämättä olisi edes päässyt läpi! Huhhuh, no siitähän sitten tulikin vähän paineita sunnuntaille. Millä tavalla sitten meidän rata menikään pilalle?
Syy, miksi rata meni niin kuin meni, on siinä, että olin itse aivan liian huolimaton ja en ratsastanut täysiä hetkessä mukana, vaan jotenkin itse olin siellä selässä melkeinpä matkustajana. Nyt jälkeenpäin harmittaa, miksen ottanut itseäni niskasta kiinni, ja ratsastanut napakasti rataa läpi, vaan jäin siellä selässä istuskelemaan ihan omissa maailmoissani. Juuri silloin olisi tarvinnut tarkkuutta ja keskittymistä! No, käydäämpä läpi radan eri vaiheet, missä tuli virheitä ja mitä minun olisi pitänyt tehdä ne välttääkseni.
Ensinnäkin kun lähdin radalle, pysähdys tuli hätäisesti ja siinä Vanilja lähti ottamaan ylimääräisiä sivuaskeleita. Olisi pitänyt olla enemmän hereillä ja napakasti pitää poni oikealla linjalla. No, siitä sitten alkoikin meidän rata. Kun saavuin kirjaimeen M, poni oikaisi karmaisevasti ja jostain syystä jalkani heilahtivat vähän liian eteen. Kun sitten lähdin keventämään, ensimmäinen pohje tuli liian kovaa kylkeen, jonka seurauksena Vanilja sitten ampaisi laukkaan lävistäjällä. Otin ponin nopeasti kiinni, mutta moka oli jo tapahtunut ja lävistäjästä oli tullut aika sekamelska..
Lävistäjän jälkeen tulin B kirjaimesta uudestaan kokorataleikkaa ja tässä vaiheessa meni ihan hyvin, eikä suuria kommelluksia tullut. Kun selviydyin H kirjaimeen ja siirryin käyntiin, oli aika valmistautua käyntilaukannostoon C kirjaimessa. Tässä tuli itse oma moka, kun laukka ei noussut aivan heti. Se johtui siitä, että en valmistellut sitä tarpeeksi hyvin. Silti Vanilja kumminkin nosti melko pian laukan kiltisti ratsastajan mokailusta huolimatta.
Laukassa jalustimet eivät niin suuri ongelma olleetkaan, mutta minulla oli liian pitkät ohjat. Sen huomasi siitä, että poni meinasi luisua ulos pääty-ympyrältä ja pää kääntyi ihan vinosti sisäänpäin. Lisäksi ympyrällä saatiin katsella mestariluokan oikomista, kun itse häsläsin jalustimien ja ohjien kanssa. Ihan noloksihan siinä ehti tulla...Ympyrän teon jälkeen tuli vahingossa yksi raviinsiirtyminen, mutta nostin nopeasti laukan takaisin, sillä laukkaa piti jatkaa R kirjaimeen asti.
 |
| Sisäkäsi vetää... |
 |
| Tästä huomaa, että on ne ohjat vähän pitkänä.. |
Kun R kirjaimessa oli siirrytty raviin, seuraavaksi vuorossa oli täyskaarto. Hieman pieneksihän se jäi, kun en käväissyt päätyuralla vaan käänsin ennen sitä. Siinä sitten vain tarvitsee pientä hienosäätöä kun muistaa kääntää vähän myöhemmin sitten. Toiseen suuntaan laukannosto meni aika samoissa merkeissä, mutta nyt olin tajunnut ottaa ohjia vähän enemmän tuntumalle. Silti Vanilja pääsi taas oikomaan, eikä sisäpohje mennyt läpi. Nyt pitää kyllä vain keskittyä ratsastamaan napakammin ja saada avut selväksi ponille.
Sitten olikin vielä toisen täyskaarron vuoro, joka muistaakseni meni jo vähän paremmin. Radalla oli jäljellä enää pysähdys poikkisuuntaleikkaan keskellä. Pysähdys oli taas vähän hätäinen, ja tuli pikkuisen liian aikaisin. Sitten vielä viimeisen kerran pituushalkaisijalle ja lopputervehdys. Lopuksi tultiin suoraan, mikä oli hyvä juttu. Sitten olikin seuraavan ratsukon vuoro.
Kun kaikki olivat suorittaneet ratansa, loppuverkattiin ja tultiin vähän lävistäjiä. Lopussa sainkin ponin sitten rentoutumaan ja meni paljon paremmin. Vaikka rataharjoitus harmittikin, sain siitä paljon irti ja nyt ainakin tiesin mitä piti lähteä muuttamaan. Vanilja tarvitsee radalla päättäväisen kuskin, joka paneutuu täysillä tehtävään kiinni. Sellaisen ratsastajan toivon mukaan se saisikin sitten sunnuntaina selkään.
Onko teillä ollut koskaan ongelmia jalustimien kanssa, että niitä joutuu koko ajan kahmimaan takaisin jalkaan? Miten olette saaneet ongelman selvitettyä? Lyhyemmät jalustimet tietenkin tehoaisivat, mutta koulukisoissa pitäisi kumminkin ratsastaa sitten niillä koulujalustimilla. Onko teillä ollut joskus ennen kisoja epäonnistuneita suorituksia? Miten olette saaneet tsempattua itsenne sitten kisoihin? Kertokaa kommentteihin :)
T: Josku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti