Alamäki koulukisoissa jatkuu..

Heippa! Niinkuin otsikosta voikin jo päätellä, en koulukisoista kauhean iloisia uutisia voi tänne kirjoittaa. Meillä nimittäin meni jopa huonommin kuin viime kisoissa Vaniljalla. Sunnuntaina verkka alkoikin minulla vasta kolmelta, joten tulin yhdentoista maissa tallille. Sitä ennen vähän putsasin ratsastuskenkiä, jotka näin mutaisilla keleillä ovatkin olleet paljon yltä päältä ravassa. Niimpä oli hyvä aika niitäkin vähän siistiä. Tallille saavuttuani olikin hyvää aikaa käydä katsomassa kisojen toista luokkaa, ennen kuin otin Epsun käytävälle. Yllättäen ei kauhea paniikinomainen kiire tullutkaan, vaikka hetken sitä pelkäsin kuullessani muiden olevan jo harjanneet omat ratsunsa.

Hyvin siis ehdittiin Epsu harjata päästä häntään asti. Pientä suunnitelmaa olin kehitellyt, että väkertäisin ponille sykeröt, sillä Epsu näyttäisi ihanalta niillä. Yllätykseksi juuri nyt koulukisapäivänä huomattiin, että ponin harja oli leikattu aivan lyhyeksi. Sitä oli mahdoton letittää, mutta jotenkin saatiin kumminkin pienet sykeröt pyöräytettyä Epsun superlyhyeeseen harjaan. En ollutkaan tainnut ikinä nähdä tämän ponin päässä sykeröitä :D Päätin laittaa kisoihin hyväksi ratsastusasuksi tulleen seuran ratsastusfleecen.

Kuvista kiitos Amalialle

Pitkältä tuntuneen ajan jälkeen kipusin sitten Epsun selkään verkkailemaan. Tavoitteena oli verryttelyssä saada poni mahdollisimman kuuliaiseksi. Ratsastin huolellisesti kulmiin ja tein pieniä pätkiä radasta. Vielä viime hetken pysähdyksiä ja peruutuksia. Keksin myös ottaa verkkaan paljon mukaan käynti- ja ravisiirtymisiä, jotta saisin ponin kuuliaiseksi pohkeelle. Muutaman kerran meinasi se jäädä hitaaksi raviinsiirtymisessä, mutta myös pitkä raippa oli mukana hieman tukea antamassa.

Verryttelyssä Epsu alkoi tuntua koko ajan paremmalta ja paremmalta. Pari laukannostoa, mitä tehtiin, sujuivat siinä kohtaa, missä ne halusinkin nousevan. Hiukan poni protestoi heittämällä takapäätä, mutta sain kumminkin sen toimimaan aika hyvin. Laukassa työskentelin aika vähän aikaa, tein vähän pääty- ja keskiympyrää Epsun kanssa. Muuten keskityin aktiiviseen ravailuun ja muutamiin täyskaartoihin ja suunnanmuutoksiin. Yhden laukkapätkän jälkeen luuli poni harjoitusraviin istuessani, että olisin nostamassa laukkaa piakkoin. Niimpä hiukan kimmastuneena siitä lensi pari pukkia ihan ilman mitään sen kummempia laukannostoaikeita. Onneksi sain kumminkin ponin sitten rauhoiteltua, ja rentoutettua loppuverkan ajaksi.

Verkassa siis poni tuntui hyvän reippaalta ja kivalta ratsastaa, mikä olikin se tavoite. Verryttelyn jälkeen jäimmekin Epsun kanssa heti ensimmäiseksi radalle kävelemään, sillä suorittaisimme jo toisena ratsukkona radan. Siinä väistellessäni radalla menevää Vaniljaa, oli Epsu aika hidas ja löntysteli paikasta toiseen. Ennen rataa oli hetki aikaa vielä ottaa vähän ravia ja keventelin siinä hetkisen aikaa. Onneksi muistin jättää raipan pois, sillä se oli siellä kädessä melkein viimeisille minuuteille asti, vaikka en sitä käyttänytkään enää. Lähtömerkki kaikui ilmaan, ja siitä sitten lähtikin rata liikenteeseen.

Heti ensimmäiseksi taisin hieman liian aikaisin kääntää, jolloin ihan täsmälleen suoraa linjaa ei tullut. Keskiympyrälle lähdettäessä poni tuntui ihan hyvältä, eteenpäin olisi kumminkin saanut lähteä herkemmin. Epsu ei ehkä ollut siinä vaiheessa niin pohkeen edessä, mitä olisin halunnut, mutta kumminkin liikkui eteenpäin suhthyvin. Täyskaarroista jostain syystä tuli ainakin kommentin mukaan liian pieniä. Pitääkin nitä muistaa jatkossa treenata ja saada sujumaan. Seuraavaksi oli pysähdys ja peruutus. Pysähdys tuli hyvin tasaisesti, mutta peruutus vähän takelteli ja poni peruutti nihkeästi. Hitaan peruutuksen jälkeen myös raviin siirryttiin todella hitaasti.

Askeleenpidennykset tuottivatkin sitten vaikeuksia, kun ei poni ollut tarpeeksi herätetty. Harmi, ettei saatu niitä tehtyä kunnolla, kun treenissä oli tullut todella hyviäkin pätkiä. Toinen askeleenpidennys lähti jo vähän paremmin, mutta ei kumminkaan riittänyt. B kirjaimeen saavuttuani tuli hetkellinen paniikki, että mitä olisi seuraavaksi vuorossa. Nopeasti kumminkin muistin keskikäynnin, josta saatiinkin sitten radan parhaimmat pisteet. Yritin siinä saada ponia liikkumaan, ettei se jäisi matelemaan ja varsinkin ennen M kirjainta sai antaa paljon pohkeita, että saataisiin sitten täsmällinen raviinsiirtyminen. Radassa oli vuorossa odotetuin osuus, eli laukannosto. Ja ei ihme, ettei se laukka noussut oikeassa kohdassa, sillä Epsu oli aika paljon pohkeen takana, ja protestoi paljon laukka-apuja. Keskiympyrä menikin sitten kaahotuksen merkeissä ja poni rikkoi useaan otteeseen laukan.

Toinen laukka nousi jo paremmin, ja sain ylläpidettyä sen keskiympyrällä, sekä lävistäjällä melko pontevasti. Ponnistus ei kumminkaan ihan lävistäjän loppuun riittänyt, ja Epsu rikkoi vielä kerran laukan siirtyen protestiksi käyntiin. Siinä vaiheessa olin jo ihan toivoni menettänyt, ja halusin vain äkkiä radalta pois. Niimpä äkkiä vain lopputervehdykseen ja ulos radalta häntä koipien välissä.

Kisojen jälkeen pettynein mielin mietin jo koulukisaamisen lopettamista, mutta onneksi minulla on ihania kannustavia kavereita, jotka jaksoivat tsempata eteenpäin :). Ehkä sitä vielä jatketaan yritystä periksi antamatta ja katsotaan minnepäin suoritus seuraavan kerran suuntaa.

~Josku