Tiistaina Timppa

Pitkästä aikaa tuli taas mentyä myös Tinjaminilla, josta olen oppinut tykkäämään kuluneen vuoden aikana. Tinjamin kuului ennen inhokkiponeihini Tapiolasta, suurin syy oli varmaan ponin etupainoisuus, jonka takia sitä oli todella raskasta ratsastaa ja monen tinjaminilla menon jälkeen oli kädet aivan kipeänä. Niinpä en tykännyt yhtään mennä kyseisellä ponilla. Tinjamin on nyt kumminkin muuttunut paremmaksi ratsastaa, osittain johtuu varmaan siitä, että olen itse kehittynyt, mutta ponilla on myös D-nivelkuolaimet. Nykyään en siis ole ollenkaan harmistunut, jos tällä ponilla pääsen silloin tällöin menemään. Tiistaina tulinkin miettineeksi, milloin viimeksi Tinjaminilla olenkaan kunnon tuntia mennyt, jos sitä alkeistunnin seassa omatoimisesti menoa ei lasketa. Siitä on kyllä hyvin monta kuukautta!

Kuvista suurkiitos Alisalle :)

Koulukisojen jälkeen oli hieman sekava fiilis taas kivuta selkään tavalliselle koulutunnille. Tuntui, että tunti tulisi olemaan aika tavallista peruspuksuttelua, kun kisatkin olivat jo ohi. Silti Tinjaminilla peruskoulutunti tuntui ihan kivalta. Pitkän ajan jälkeen olikin siinä hetki totuttelemista pikkuiseen Tinjaminiin. Aloitettiin tunti pikkuhiljaa ravailemalla reippaassa tahdissa eteen. Taas kiinnitettiin huomiota reippaaseen tahtiin ja pääteemana oli ponin tunnusteleminen, miltä se tuntui siellä alla. Piti löytää oikeat tuntemukset siihen, kun poni oli pohkeen takana ja edessä. Tehtiin ravissa käyntisiirtymisiä, joissa tarkoituksena oli säilyttää sama reipas tahti kuin ravissa. Alussa Tinjamin hiukan lässähti käynnissä, jolloin se ei niin nopeasti reagoinut pohkeeseen, mitä me oltaisiin haluttu. Oli kumminkin hyvä, että huomasin sen itse, jolloin pystyin parantamaan tahtia.

Jatkettiin harjoitusta kääntämällä aina poikkisuunnassa radan keskelle ja tekemällä käyntisiirtymiset. Sain sitten jo Tinjamininkin paremmin kuuntelemaan ja ravaamaan reippaammin eteen. Käyntisiirtymiset tuntuivatkin heti paljon paremmilta, kun säilytettiin napakka tahti. Saatiinkin onnistuneita suorituksia muutamia hyviä kappaleita ja niissä Tinjamin tuntui kivalta. Paljon parempi, ettei poni jäisi laahustamaan ikuisiksi ajoiksi käynnissä ennenkuin jaksaisi siirtyä raviin, vaan että siirtymiset olivat teräviä ja käyntiaskeleet reippaita.

Hyvä tahdikas siirtyminen

Huomasin Tinjaminin yrittävän aika ajoin valua alas kättä vasten, ja sitä piti välillä nostaa ylös takaisin töihin. Ponin mielestä kun olisi ollut niin kivaa vain löntystellä siellä pää pitkänä kohti maata. Tinjaminin kanssa sai tehdä ihan reippaasti töitä, jos halusi saada tulosta aikaan. Ravissa pyrin siis saamaan ponia mahdollisimman kevyeksi, ja estää sitä vajoamasta. Seuraavaksi lähdettiinkin tulemaan minulle sellaista asiaa, jossa minun pitäisikin oppia ratsastamaan.

Eli pohkeenväistöjä! Ne ovat jotenkin olleet usein vähän hankalampi liike itselleni. Pohkeenväistössä on paljon hienosäätöä ja asioita, mitä voi mennä pieleen. Suurin ongelma onkin se, että ponit meinaavat valua lapa edellä väistössä, jolloin kaulakaan ei usein pysy suorana väistössä. Väistössä myös etu- tai takajalat saattavat mennä liian edellä. Siinä onkin paljon kaikenlaista, mihin ratsastajan pitää vaikuttaa. Pohkeenväistössä itselleni tuottaa vaikeuksia saada poni kulkemaan suorassa. Unohdan usein sen toisenkin pohkeen käytön, jolloin poni pääsee valumaan.

Tinjaminin kanssa väistöt sujuivat, kun oikeasti vain ratsastin oikealla tavalla. Paljon puolipidätteitä, ja muistin käyttää myös toista pohjetta. Muutaman kerran poni valui lapa edellä, mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa koko ajan paremmin menee. Tinjamin opetti hienosti pohkeenväistöissä minua tekemään oikein. Tehtiin molempiin suuntiin, ja sain ponin väistämään paremmin vasemmalle, silloin myös mentiin vähän suoremmin. Yleensä en yhtään tykkää tehdä pohkeenväistöjä, kun niissä tulee kaikenlaisia ongelmia. Pitäisi kumminkin vain tehdä useammin, koska vain toistojen avulla voisi sitten oppiakin jotakin ;).

Pohkeenväistöjä hetken aikaa duunailtuamme siirryttiin takaisin uralle ja otettiin laukkaa uraa pitkin. Tavoitteena oli mukautua ponin liikkeisiin, mitä Tinjaminin kanssa saakin toden teolla tehdä. Tinjaminin laukassa on mielestäni ihan kauhea istua, ja laukassa sain todella keskittyä pysymään ponin liikkeissä. Tehtiin molempiin päätyihin pääty-ympyröitä ja laukassa oli vaikeuksia juurikin istumisen kanssa. Oli todella työlästä saada hyvin sulauduttua satulaan, ja en kauheasti jaksanut lähteä työstämään laukkaa, kun kaikki energia meni siihen laukan rytmin hakemiseen.

Laukkaamisen jälkeen käveltiinkin välikäynnit, jonka aikana sain hetken hengähtää. Se oli nimittäin todella ottanut työstä. Nyt on muutes chapsien kanssa ollut ongelmana, että ne jotenkin ihmeellisesti valuvat alas, jopa nilkkoihin asti. Niinpä siinä käyntien aikana nostelin niitä takaisin ylös. Onko teillä käynyt niin nahkachapsien kanssa? Mitäköhän siihen voisi tehdä, jotta ne saisi pidettyä ylhäällä? Olen vähän ajatellut toivoa joululahjaksi laadukkaita nahkasaappaita, jolloin ei tarvitsi huolehtia chapseista. Mutta katsotaan nyt.

Välikäyntien jälkeen kerättiin vielä ohjat käteen ja lopputunnista tehtiin kaikkea melko itsenäisesti. Sain Tinjaminin kanssa pienistä asioista positiivista palautetta, mikä piristi mieltä. Oli kiva saada ratsastuksesta esiin hyviä juttuja, mitä tunnilla oli mennyt hyvin. Otettiin muutamia suunnanmuutoksia vielä ja kaikenlaista sellaista ravissa. Tinjamin oli ajoittain kivan tuntuinen, muttei mennyt ihan niin hyvin, kun oisin sen halunnut menevän. Tiedän nimittäin, että poni kyllä pystyisi parempaankin, mutta ehkä vain en osannut siltä vaatia tarpeeksi koko ajan. Ihan kiva tunti silti oli, ja Tinjamin osasi opettaa hyvin!

Ihana pikkutinjamin :)

~ Josku