Viiletystä kisaradalla!

Olin tämän viikonlopun leirillä, joten en päässyt aiemmin kirjoittelemaan ja kertomaan, miten estekisani menivät. Ne tosiaan olivat silloin 1.3. ja osallistuin taas 50-60cm luokkaan. Perjantaina sain varmistuksen siitä, että Vanilja olisi tuleva kisaratsuni. Niimpä lähdin hyvillä mielin kisoihin tutun esteponin kanssa. Tajusin näin jälkeenpäin, että minulla oli huomattavasti vähemmän kisajännitystä ja olin rennompi. Pieni jännitys silti on hyvä nipistellä vatsanpohjassa, jotta on sitten skarppina tilanteessa mukana. Olin lähdössä toisessa luokassa, joten ensimmäisen luokan aikana harjasin Vaniljan käytävällä. Onneksi poni ei ollut kauhean likainen ja pian pääsinkin jo vaihtamaan omat kamat päälle ja varustamaan ponin. Radanharjoittelussa olin jo päättänyt, missä kohtaa ketterällä Vaniljalla oikaisisimme. Radalta löytyi kaarteita ja se vaikutti todella kivalta kokonaisuudelta, josta löytyi myös niitä oikaisumahdollisuuksia.

Kuvista kiitos Iirikselle! 

Ensimmäisen luokan jälkeen lähdettiinkin sitten maneesiin ponien kanssa. Heti pitkin ohjin käynnissä sattui pieni vaaratilanne, kun Vanilja pelästyi katsomosta kuulunutta ääntä. Sivuloikan kautta laukattiin heti toiselle puolelle maneesia ja olihan siinä äkillisessä tilanteessa pientä pysyttelemistä selässä, kun ohjatkin olivat pitkänä. Kun sitten siirryttiin raviin, ei poni suostunut menemään vastakkaisella sivulla olevaan kulmaan, jossa nökötti kakkalapio. Muutaman kierroksen jälkeen päätin, että nyt me oikeasti menisimme sinne. Siirsin ponin käyntiin ja vein sen tutustumaan pelottavaan esineeseen. Poni nuuskaisi sitä pari kertaa ja seuraavalla kierroksella sitten sujuikin ohitus ihan hyvin. Alun säikkyilyn jälkeen teinkin sitten verryttelyssä voltteja esteiden ympäri ja menin muutenkin esteiden välistä.

Verkkalaukat otettiin yhtäaikaa ja laukassa poni tuntui reippalta. Se vähän pääsi kiihdyttelemään pelottavan ovipäädyn kohdalla ja muutaman kerran poikitti vielä selvästi oikoen. Keskityin kumminkin ratsastamaan ponia aktiivisesti ja yritin olla jäämättä liikaa jännittämään päädyn luona. Molempiin suuntiin laukat otettuamme aloitimmekin sitten verryttelyhyppyjen hyppäämisen.

Verryttelyhyppyjä tultiin yksitellen ja käytiin läpi melkein kaikki radan osat. Aluksi tulimme ristikkona ykkösesteen, jonka jälkeen sitten ne nostettiin pystyiksi. Eiväthän ne esteet olleet ihan luokan täydessä korkeudessa, mikä oli harmi. Vanilja hyppäsi kumminkin nuo pikkupystyt hyvin ja reippaasti. Ponin laukkaa oli kiva säädellä ennen estettä ja ei tarvinnut reippaan ponin kanssa mennä yhtään lujempaa. Suurin osa esteistä ylittyi hyvin ja yhdessä ratkaisi Vanilja jättäen yhden laukka-askeleen välistä. Aluksi minun oli tarkoitus lähteä radalle ensimmäisenä, mutta sitten siirryinkin kakkosena lähteväksi ratsukoksi. Jäin radalle kävelemään ja väistelemään ekan suorituksen ajan. Minulla oli vielä vähän aikaa kerrata rata mielessäni, jonka jälkeen lähdin sitten itse radalle.

Perusradan päätin mennä rauhallisesti ja tasaisesti. Suunnitelmani toteutuikin hyvin ja mentiin rauhassa, hieman jopa löysästi. Radankävelyssä olin unohtanut kahdeksannen esteen kokonaan, mutta onneksi muistin sitten seiskan jälkeen jatkaa sille. Perusradan jälkeen jatkoin laukassa pari pääty-ympyrää, jonka jälkeen lähdin suoraan uusintaa suorittamaan. Minulla oli todella aikeissa mennä Vanskun kanssa kovaa ja vauhdikkaasti. Annoin ensimmäisen esteen rauhassa odottaa itseään, jonka jälkeen sitten patistin Vanskun reippaaseen laukkaan. Kakkosesteelle tulimme todella vauhdissa ja käännös oli tiukka. Ajauduttiin vähän oikeaan reunaan, mutta yli mentiin.

Kolmosesteelle tultiin reipasta vauhtia jonka jälkeen jatkoin ponin kanssa suunnitellulle oikaisureitille. Oikaisin kakkos ja kuutosesteen välistä, mikä oli melko tiukka myöskin. Sain kumminkin suoristettua ketterän Vaniljan jonka jälkeen kierrettiin kolmosesteen takaa vitoselle. Vitosen jälkeen sitten jatkettiin viimeiselle esteelle ja sekin yli puhtaasti. Hieno, ketterä vauhtiponi ja saatiin hyvä aika. Tosin olikohan se nyt maailman siisteimmän näköistä ratsastusta, kun kaasuteltiin menemään, sitä en tiedä :D. Mutta oli todella hauskaa viilettää Vaniljan kanssa esteiden yli tavoitteena nopea uusinta-aika.

Oman suorituksen jälkeen jännitin sitten katsellen muiden ratoja. Aikani oli ensimmäiseksi kuulutettu väärin, joten hieman ihmetellen katsoin, kun ratsukot saivat huomattavasti parempia aikoja kuin minä Vaniljan kanssa. Eikös me oltu ihan nopeasti menty? Kun viimeinenkin ratsukko oli suorittanut radan, saimmekin tietää, että aikani oli vahingossa kuulutettu 47 sekuntia, vaikka se oli 37.

pikku ilmavara :D

Ja niin siinä sitten kävi, että me sijoituttiin, wuhuu! Tultiin siis uusinnan ajan mukaan kakkoseksi, meitä nopeampi oli Hugo vain kahden sekunnin erolla. Ero johtui yhdestä lisäoikaisusta, jonka Hugo teki uusinnassa. Mutta aikamoista vauhtia siis mentiin ja kokonaisuudessaan tosi hauska ja vauhdikas kisapäivä. Vanilja on kyllä mainio poni, jolta löytyy energiaa näin vanhemmitenkin. Kamerakin alkaa ottamaan jo parempia kuvia. Video saatiin uusinnasta ja perusradan alkuosasta, koska muistitila oli vahingossa loppunut kesken. Pitääkin muistaa ensi kerralla varmistaa sekin asia. Mutta sitten vain videon pariin!

                                                                   linkki videoon