Nopsasti lisätunnille!

Heti tiistain hyppytunnin jälkeen tulin normaalisti tallille hoitopäivänä. Harjasin siistin Cinnamonin, jonka jälkeen päätin mennä sopimaan rästituntia. Tarkoituksena oli päästä hyppäämään vielä yksi lisäharjoituskerta ennen kisoja, jotka siis olivat viime sunnuntaina. Kävikin ilmi, että silloin keskiviikkona olisi heti neljältä esteitä hyppäävä tunti, jonne voisin mennä. Niimpä sitten yllättyneenä kiirehdin vaihtamaan kamoja, tulikin äkkilähtö tunnille. Koulusta melkeinpä suoraan tultuani ei minulla ollut kauhean järkevää ratsastusfleeceä, vaan piti tyytyä neuleeseen. Toisaalta ajoi se ihan hyvin kumminkin tarkoituksensa, eikä pienestä pelostani huolimatta läpättänyt kuin mikäkin lakana ratsastaessa. Tunnille lähdin tietenkin Vaniljan kanssa, joka luultavimmin olisikin kisaratsuni.

Maneesiin rakennettiin yhteensä viisi estettä. Rakennuksen jälkeen kipaistiin nopeasti talliin hakemaan ponit ja lähdettiin tunnille. Meitä oli yhteensä tunnilla kuusi ja ehdittiin ihan kivasti hypätä. Sen verran vähän kumminkin, että olisi tehnyt mieli vielä hypätä lisää. Aloitettiin tunti tulemalla ravissa puomeja toisella pitkällä sivulla olevan sarjan verran. Puomeilla ei ollut mitään ihmeellistä, poni ravasi hyvää aktiivista ravia eteenpäin. Aluksi oli Vaniljan mielestä kaikki hieman jännittävää ja se katsoi erityisesti ovikulmaa korvat hörössä. Verryteltiin vielä uraa pitkin laukassa ja otin pätkiä kevyessä istunnassa. Laukassa ei enää tultu puomeja, sillä ne nostettiin ristikoiksi aluksi.

kuvista kiitos Olivialle :)

Ristikoilla tultiin aluksi jokainen radan osa pätkässä, ennen kuin muodostettiin kokonaisuus. Peilin kohdalla Vanilja säikähti jotain oikaisemalla keskemmälle, mutta sain sen kumminkin suoristettua ennen lähestyvää estettä. Poni ei tuntunut epäröivän kauheasti ollenkaan ja oli valppaana ja kuuliaisena koko ajan. Kun lähdin eri radan osille, nosti Vanilja energisenä heti laukan ja tultiin hyvää tasaista vauhtia esteille. Ristikoita nostettiin pieniksi pystyiksi, ja tultiin uusi rata niillä korkeuksilla. Minulla oli aika luottavainen olo poniin, ja tutun estekisaratsun kanssa sujui kaikki oikein hyvin.

Tehtiin keskiviikkona niin, että ne jotka eivät kisanneet tai menivät pienempään luokkaan, hyppäsivät ensin matalammalla korkeudella. Sen jälkeen esteet korotettiin lopuille siihen kuutenkymmeneen. Vanskun kanssa mentiin siis korotettu rata, ja ehdittiin tulla se vain kerran. Keskityin radalla perussiistiin ratsastukseen, hyviin teihin ja laukanvaihtoihin. Vansku meinasi välillä hieman kiihdyttää tahtia esteen jälkeen, mutta ylittyivät esteet kumminkin hyvin. Pariin otteeseen tultiin vähän lähelle estettä, jonka poni sitten pelasti hyppäämällä. Rata päästiin loppuun ihan hyvin ja olin tyytyväinen.

Kaikenkaikkiaan lähdin todella luottavaisin ja rauhallisin mielin kisoihin. Olen kisannut Vanskulla aika paljon jo estekisoja, ja tiedän miten poni toimii. Sille pitää antaa se kannustava pohje, ja ponin vauhtia on kiva säädellä. Oli hyvä, että saatiin onnistunut treeni alle ilman mitään ylimääräisiä kommelluksia. Tuntuu, että tuon ponin kanssa me pystytään mihin vaan! Sunnuntain koitosta en siis kauheasti jännittänyt etukäteen vielä.