Vauhtia ja Vaaroja: Heppamokailuja ja kommelluksia

Blogitallissa on nyt käynnissä taas kiva viikon blogihaaste, joten päätin ottaa itsekin siihen osaa. Aiheena on tosiaan kirjoittaa sattuneista kommelluksista ja mokista, mitä hevosten kanssa on tullut tehtyä. Jokaiselle varmasti sattuu jossain vaiheessa hevostelun parissa mokia, niiltä ei vain aina voi välttyä. Mieleen muistuu kyllä paljon hassuja ja täpäriä tilanteita hevosten parissa, joita aionkin nyt kertoa.

1. Karkuri Kasper
Meidän tallistamme löytyy (viime viikolla ikävä kyllä vihreille niityille laukannut) Kasper, joka on todellinen karkauksen mestari. Aloittaessani Tapiolassa, muistan kaikki ne varoitukset ja ohjeet Kasperin varalle. "Muista sulkea karsinan ovi, äläkä missään nimessä anna sen karata!". Tuolloin jopa oli hieman pelottavaa astua tuon pikkuponin lähettyville, Kasper nimittäin rakasti kaiken maistamista (mukaan lukien ihmiset olivat kiva kohde)... Varmaan jokaiselta vähän pidempään Kasperin tunteneelta on karannut jossain vaiheessa tämä poni. Niin myös minulle sattui se päivä, kun menin pahaa- aavistamattomana varustamaan Kasperia.

Lähestyin karsinaa suitset kädessäni ja avasin sen raolleen valmiina pujahtamaan sisään ja sulkemaan oven, niin kuin niin monet kerrat siitä oli sanottu. Tällä kertaa olikin poni kumminkin nopeammin vastassa ja kirjaimellisesti jyräsi oven auki. Siitä alkoi melkoinen työntökisa, kun koitin työntää Kasperia taaksepäin ja pikkuponi voitti kyllä 6-0. Kasper jyräsi eteenpäin ja lopulta siinä oli hypättävä nopeasti alta pois, ennen kuin tuo ryökäle talloisi minut liiskaksi. Tyytyväisenä itseensä jolkotti Kasper sitten lähimpien heinäpaarien luokse (se ei ikinä lähtisi juoksemaan tallista pois, ruoka on maailman tärkein asia tuolle ahmatille). Tuosta meidän välisestämme työntökisasta riittikin sitten juttua myöhemmin ja ei voinut muuta kuin nauraa Kasperin metkuille. Onneksi loppu päättyi kumminkin hyvin, kun talutin ponin sitten suitsissa takaisin karsinaan.

"Varo vaan!"

Voi että näitä vanhoja kuvia :D

2. Tahallisen tippumisen yritys
Pari vuotta sitten olin kesäleirillä kaverini kanssa. Meillä oli yhtenä päivänä luvassa itsenäinen leikkitunti ja arvatkaas vaan mikä masteridea sitten tuli keksittyä. Yhtäkkiä kehotin kuvaajaa ottamaan videota ja lähestyin kameraa ravissa. Tarkoituksena oli tehdä todella eeppinen ja aidon näköinen tippumisvideo, mutta se näytti enemmänkin ovelalta kipuamiselta ponin selästä alas. Tämä maailman valloittava tippuminen oli enemmänkin tyyliä "kapua kieli keskellä suuta alas ponin selästä ja tömpsähdä maahan". Ravissa tuli kyllä pieni hiekkapilvi, joten laskeutuminen oli melko tyylikäs. Voisi sanoa, että se oli epäonnistunut yritys epäonnistua.

naistensatulaan vääntyilemässä

linkki videoon

3. Viesti, joka oli pakko voittaa
Taas palaamme leikkituntiin, joka olikin tällä kertaa joulun tunti. Tällä leikkitunnilla oli kumminkin poni enemmän tosissaan kuin ratsastaja. Menin hoitoponillani Cinnamonilla ja siinä olikin sellainen poni, joka halusi voittaa tosissaan! Cinnamon oli ihan liekeissä ja valmiina sinkoamaan matkaan peilileikissä. Kun oli vuorossa viestiosuus, jossa tarkoituksena oli pujotella tötteröt ja tulla takaisin laukassa, tapahtui todellinen pikamaratooni. Laukkapohkeet annettuani ampaisi Cinnamon tuli hännän alla aivan innoissaan ja siellä pompin minä pöllämystyneenä ilman satulaa selässä silmät pyöreinä. Ei se tötteröiden kiertäminen sitten ihan oppikirjan mukaisesti mennyt, kun karautettiin toiselle puolelle maneesia ja lopussa alkoi poni pomppia kuin pupu etujaloillaan. Saatuani tuon vieteripupun rauhoittumaan ihmettelin että sehän lähti.

Muita kommelluksia:
> Väärän esteen taidokas hyppääminen, kun ratsastaja on ollut vähän pihalla, että minne mennään.
> Kypärät väärinpäin päähän- tempaus, kun tepastelimme iloisena maneesiin koko ryhmä
> Kaunis volttitippuminen Pokemonin selästä (vaikka olihan se vähän kivuliampi tapaus)

Laittelen tähän loppuun vielä joitain hauskoja tilannekuvia mitä mainioimmista hetkistä hevosten kanssa. Ja niitähän hetkiä riittää noiden kauraturpien toimesta aina! Katsotaan mitä tulevat vuodet tuovat tullessaan ja ehkä pääsenkin joskus päivittelemään hevosmokiani uuden postauksen muodossa :D.