Koulukisoihin Hugelilla

Tiistain jälkeen tosiaan mietin Hugon toivomista koulukisoihin ja menin perjantaina tunnille vielä testailemaan ponia. Tunnilla oli tarkoitus päästä tekemään niitä lävistäjiä ja temmonlisäyksiä, jotta saisin harjoitella niitä. Perjantaina siis normaalin tallipäivän lisäksi kävin ratsastamassa viiden tunnilla. Tajusin tässä viime päivinä, että ensi sunnuntain kisarata on sama rata, jonka olen ratsastanut ensimmäisissä koulukisoissani Hugolla. Eli tällä kertaa kisaradaksi oli valittu Aikuisten kouluratsastusohjelma, joka onkin ollut ensimmäinen kouluratani ikinä. Sinäänsä todella nostalgista tehdä tuo rata tulevissa kisoissa uudestaan ja vieläpä sattumalta ajatuksissani oli mennä samalla ponilla, jolla koulukisailun aloitin. Näissä kisoissa aion kumminkin tehdä paremmin ja korjata viime kisojen mokia.

Alussa oli meillä todella pitkä alkukäyntityöskentely, koska opettaja oli hetken aikaa poissa. Niimpä tein itsenäisesti Hugon kanssa pääty-ympyröitä ja voltteja sekä taivuttelin ponia, joka tuntui todella pehmeältä alun pienen vetokilpailun jälkeen. Hugo on siitä hassu, että se saattaa jännittyä ja vetää ohjia vastaan, mutta kun itse hellittää ja rentouttaa käden, ponikin rentoutuu. Käynnissä tein pitkien sivujen keskellä pysähdykset ja niissä juurikin jäi poni vetokilpailuun kun se jännittyi pidätteestä. Pitkään käveltyämme siirryttiin sitten raviin.

Kuvista kiitos Olivialle

Energiaa täynnä oleva poni juoksi ensin pää katossa ja piti hieman rauhoitella sitä pääty-ympyröillä ja volteilla. Meitä oli tunnilla aika paljon, ja tuntui että saavutettiin muitten ponien hännät todella nopeasti. Pikkuhiljaa löytyi kumminkin hieman rauhallisempi tahti. Jatkettiin aika pitkään itsenäisesti ravaillen jonka jälkeen aloitettiin pieni harjoitus. Toisen pitkän sivun alussa käännettiin uran sisäpuolelle ja siirryttiin tötteröiden kohdalla käyntiin. Käynnissä tultiin sitten uran sisäpuolelta väistöä takaisin seinälle.

Harjoitus sujui meiltä aika hyvin silloin kun pääsimme tehtävälle ilman suurempaa ruuhkaa. Muuten kääntelin aika paljon ravissa pois muiden takaa ja tein voltteja. Tötteröiden välissä tuli käyntisiirtymisistä aika töksähtäviä ja väistöstä hieman hätäistä. Hugo kumminkin alkoi kulkea paljon kivemmin ja jaksoi rentoutua alas. Tultiin väistöjä myös ravissa jatkaen ja silloin reagoi Hugo todella voimakkaasti pieneenkin pohkeeseen ja väistöt sujuivat aika kivasti.

Väistöjen jälkeen jatkettiin odottamieni lävistäjien parissa ja opettaja keskittyikin opastamaan miten saisin Hugolta irtoamaan hyvän temmonlisäyksen. Tultiin lävistäjiä kerta toisensa jälkeen ja huomasin millä tavalla sain Hugon parhaiten menemään. Pohjetta ei saanut käyttää liikaa, tai muuten meinasi poni rikkoa laukalle. Lävistäjien harjoitteleminen olikin juuri se asia, mikä sai minut vakuuttuneeksi siitä, että Hugo voisi olla ihan kiva koulukisaratsu. Mitään kunnon laukkarikkoja ei nähty, mutta välillä rytmi meinasi mennä sekaisin jos käytin liikaa pohjetta. Hugo on todella herkkä ja sen kanssa saa olla kyllä tarkka oikeista avuista.

Lävistäjien jälkeen jatkettiin suoraan uraa pitkin ja siirryttiin vasta välikäyntien jälkeen laukkaamaan.  Laukassa jatkettiin väistöharjoitusta niin, että tultiin loivaa väistöä laukassa uran sisäpuolelta seinustalle. Taas piti hakea sitä tilaa minulle ja reippaalle Hugolle. Mutta sitten kun päästiin harjoitukseen niin voihan jukra mitkä laukkaväistöt sieltä tulikaan! Hugo suorastaan pomppi seinustalle pohkeen vaikutuksesta. Sain tuntea voimakkaan takapään käytön kun poni meni reipasta tahtia kuunnellen apujani. Opettajakin hihkaisi, että juuri tuota me haettiin. Tehtiin toiseen suuntaan sama asia, ja Hugo reagoi väistättävään pohkeeseen niin aktiivisesti, tosin kerran tunsin kuinka poni pomppasi ylöspäin vaihtaen laukan. Mutta ei vitsi miten hienolta se tuntui kun tehtiin sitä loivaa väistöä. Tuntui ihan kouluratsukolta kerrassaan!

Laukassa jatkettiin melko pitkään ja me teimme ketteriä pikku voltteja ja yritimme välttää ponien häntiä edessämme parhaamme mukaan. Hugo taipui todella kivasti volteilla ja oli niin kivan herkkä. Laukassa tuli mieleen että olisi ollut kiva kokeilla laukanvaihtoja tuon ponin kanssa, mutta ehkä joku toinen kerta sitten. Laukan jälkeen olikin jo aika ravata loppuravit joissa ravailimmekin Hugon kanssa rennosti tehden vielä viimeisiä pääty-ympyröitä. Vasta siirryttyämme käyntiin lopuksi, tajusin että pysähdykset ravista suoraan pisteeseen olivat jääneet treenaamatta. Tosin sitä ehdittäisiin vielä harjoitella tiistaina, kun mentäisiin koulua. Perjantaina päästiin kumminkin lävistäjissä kehittymään ja sain ainakin varmistuksen siitä, että toivoisin Hugoa kisoihin.

Myyrä :D välillä poni vajosi vähän turhankin alas :D