Huh, Suomeen paluu ei ole sujunut rauhallisissa päivissä, vaan tekemistä on riittänyt niin paljon että hyvä kun ehtii illalla koneen ääreen istahtaa. Nyt kuitenkin palataan vielä Saksan ratsasteluihin, jotka olivatkin todella mielenkiintoisia. Ennen kilpailuja minulle nimittäin järjestettiin ihanasti pari valmennustuntia vielä Chaccon kanssa. Tunnilla oli mukana pari muuta ratsua omien hevostensa kanssa ja se pidettiin kotitallin maneesissa. Olimme sopineet, että opettelen kouluohjelman tuntia varten valmiiksi ja siinä olikin pieni urakka, kun kaikki kohdat olivat saksaksi. Onneksi itse ohjelma oli yksinkertainen, joten ymmärsin ilman suurempia ongelmia loppujen lopuksi kouluratsastusradan kulun. Lisäksi sain kuulla, että radan kuluessa kuuluisi kuuluttamosta aina tietyt kohdat ikäänkuin "käskyinä". Itselleni oli kuitenkin tärkeää, että osaisin radan ulkoa, jos en vaikka saisi saksankielisistä ohjeista selvää.
Lisäksi minulle oli Chaccon kanssa suunniteltu paikkaa edessä, sillä tämä ohjelma ratsastettiin kahden pareissa. Koska tuo luokka ja kaikki järjestelyt olivat paljon erilaiset mihin Suomessa olin tottunut, pääsin Chaccon kanssa vielä parille valmennustunnille ennen kisoja. Olin todella iloinen, että voitiin käydä rataa rauhassa neuvojen kanssa ja samalla opetella tuota parina menemistä. Ensimmäiselle tunnille lähdinkin vielä niin, etten ollut täysin opetellut rataa valmiiksi ulkomuistiin. Ensin kuitenkin verkattiin yhteisesti meitä ollessa kolme ratsukkoa tunnilla. Alkupuolen tunnissa sainkin hyviä neuvoja pitää hevonen hyvässä temmossa ja muistaa asettaa sitä rehellisesti sisään.
Tuttu valvovan silmän alla ratsastelu myös auttoi itseäni skarppaamaan ja ratsastin enkä jäänyt vain niin sanotusti ratsastelemaan. Myös Chacco alkoi pikkuhiljaa tuntumaan paremmalta, kun itse muistin pitää ohjat tarpeeksi lyhyenä. Teimme alkutunnista todella paljon sitä, että vaihdeltiin pääty-ympyöiden välillä vaihdellen asetuksia mitä kyseisen tallin ratsastajat myös tekivät usein itsenäisesti treenatessaan ja muutenkin ympyrällä pääsi hyvin työskentelemään kaikissa askellajeissa.
Pian otettiin laukat, kun oltiin melko perusteellisesti työskennelty ravissa. Laukassa opettaja neuvoi minua ottamaan ohjia vähän lyhyemmäksi ja ratsastamaan sitä takaa vielä enemmän aktiiviseksi. Laukassa Chacco tuntui kuitenkin tosi miellyttävältä, vaikka itse olisin saanut vielä istua siellä selässä paremmin. Kun olimme ratsastelleet suuren osan tunnista hevosia valvovan katseen alla, oli aika sitten lähteä käymään kisoihin tulevaa rataa läpi. Kävimme radan läpi niin, että minun edelläni ratsasti radan läpikotaisin tunteva tyttö. Se oli ihan hyvä, sillä näin pystyin keskittymään ekalla kerralla hevoseen ja hahmottamaan muutenkin kokonaisuuden.
Tunnin opettaja sanoi ääneen luettavat osat, niin kuin itse kilpailussakin tulisi olemaan. Radalla en ensin tajunnutkaan, että esimerkiksi laukannosto ei tapahtunut pisteessä, vaan piti odottaa/nostaa jo ennen pistettä laukka sen mukaan, miten kuuluttaja sanoisi sanan "Marsch". Myös keskihalkaisijalle piti kääntää niin, että itse keskikohta jäisi molempien ratsukoiden väliin. Tämä kaikki oli minulle uutta ja ensimmäisellä kerralla tulikin hieman opeteltua. Myös pientä jännitystä ja jäykkyyttä oli havaittavissa minussa kun oli rataharjoituksesta kyse, silloin usein en muista niin paljon vaikuttaa hevoseen, ja siinä asiassa onkin vielä jatkoa ajatellen paljon tekemistä. Olin kuitenkin todella kiitollinen, että tällainen rataharjoitus/valmennuskerta oli vielä järjestetty ennen kisoja.
Lisäksi meillä oli vielä ihan ennen kisoja yksi valmennustunti, jossa käytiin rata vielä kerran läpi niin että itse olin edessä. Se meni jo hyvin ja muistin nostaa käskystä laukan sekä seurata oikeita reittejä, jes. Vielä kun sai laukasta raviin siirtymisen pehmeämmäksi, sillä opettaja huomasi minun tekevän tuon siirtymisen liian suurilla avuilla. Hän halusi, että käyttäisin enemmän istuntaa ja pehmeästi siirtäisin Chaccon raviin, tällöin siirtymästä ei tulisi sellaista töksähtävää eikä hevonen harppaisi paria ekaa askelta kiitoravia. Saatiinkin vielä lopussa muutama hyvä siirtyminen aikaan mihin oli hyvä lopettaa ja jäädä jännityksellä odottaa jännää uutta kisakokemusta.
linkki videoon
Lisäksi minulle oli Chaccon kanssa suunniteltu paikkaa edessä, sillä tämä ohjelma ratsastettiin kahden pareissa. Koska tuo luokka ja kaikki järjestelyt olivat paljon erilaiset mihin Suomessa olin tottunut, pääsin Chaccon kanssa vielä parille valmennustunnille ennen kisoja. Olin todella iloinen, että voitiin käydä rataa rauhassa neuvojen kanssa ja samalla opetella tuota parina menemistä. Ensimmäiselle tunnille lähdinkin vielä niin, etten ollut täysin opetellut rataa valmiiksi ulkomuistiin. Ensin kuitenkin verkattiin yhteisesti meitä ollessa kolme ratsukkoa tunnilla. Alkupuolen tunnissa sainkin hyviä neuvoja pitää hevonen hyvässä temmossa ja muistaa asettaa sitä rehellisesti sisään.
Tuttu valvovan silmän alla ratsastelu myös auttoi itseäni skarppaamaan ja ratsastin enkä jäänyt vain niin sanotusti ratsastelemaan. Myös Chacco alkoi pikkuhiljaa tuntumaan paremmalta, kun itse muistin pitää ohjat tarpeeksi lyhyenä. Teimme alkutunnista todella paljon sitä, että vaihdeltiin pääty-ympyöiden välillä vaihdellen asetuksia mitä kyseisen tallin ratsastajat myös tekivät usein itsenäisesti treenatessaan ja muutenkin ympyrällä pääsi hyvin työskentelemään kaikissa askellajeissa.
Pian otettiin laukat, kun oltiin melko perusteellisesti työskennelty ravissa. Laukassa opettaja neuvoi minua ottamaan ohjia vähän lyhyemmäksi ja ratsastamaan sitä takaa vielä enemmän aktiiviseksi. Laukassa Chacco tuntui kuitenkin tosi miellyttävältä, vaikka itse olisin saanut vielä istua siellä selässä paremmin. Kun olimme ratsastelleet suuren osan tunnista hevosia valvovan katseen alla, oli aika sitten lähteä käymään kisoihin tulevaa rataa läpi. Kävimme radan läpi niin, että minun edelläni ratsasti radan läpikotaisin tunteva tyttö. Se oli ihan hyvä, sillä näin pystyin keskittymään ekalla kerralla hevoseen ja hahmottamaan muutenkin kokonaisuuden.
Tunnin opettaja sanoi ääneen luettavat osat, niin kuin itse kilpailussakin tulisi olemaan. Radalla en ensin tajunnutkaan, että esimerkiksi laukannosto ei tapahtunut pisteessä, vaan piti odottaa/nostaa jo ennen pistettä laukka sen mukaan, miten kuuluttaja sanoisi sanan "Marsch". Myös keskihalkaisijalle piti kääntää niin, että itse keskikohta jäisi molempien ratsukoiden väliin. Tämä kaikki oli minulle uutta ja ensimmäisellä kerralla tulikin hieman opeteltua. Myös pientä jännitystä ja jäykkyyttä oli havaittavissa minussa kun oli rataharjoituksesta kyse, silloin usein en muista niin paljon vaikuttaa hevoseen, ja siinä asiassa onkin vielä jatkoa ajatellen paljon tekemistä. Olin kuitenkin todella kiitollinen, että tällainen rataharjoitus/valmennuskerta oli vielä järjestetty ennen kisoja.
Lisäksi meillä oli vielä ihan ennen kisoja yksi valmennustunti, jossa käytiin rata vielä kerran läpi niin että itse olin edessä. Se meni jo hyvin ja muistin nostaa käskystä laukan sekä seurata oikeita reittejä, jes. Vielä kun sai laukasta raviin siirtymisen pehmeämmäksi, sillä opettaja huomasi minun tekevän tuon siirtymisen liian suurilla avuilla. Hän halusi, että käyttäisin enemmän istuntaa ja pehmeästi siirtäisin Chaccon raviin, tällöin siirtymästä ei tulisi sellaista töksähtävää eikä hevonen harppaisi paria ekaa askelta kiitoravia. Saatiinkin vielä lopussa muutama hyvä siirtyminen aikaan mihin oli hyvä lopettaa ja jäädä jännityksellä odottaa jännää uutta kisakokemusta.
linkki videoon
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti