Kummallinen estetunti

Viime kesästä poiketen nyt myös vapautui paikka estetunnille, jonne olin ollut varalta jonossa. Tästä olin enemmän kuin innoissani, pääsisin hyppäämään jollain uudella tuttavuudella ja jatkuva koulutuuppaus ei sekään tuntunut pidemmän päälle niin innostavalta. Saavuin tallille melko myöhään, mutta onneksi esteet oltiin jo kannettu maneesiin. Niinpä minun tehtäväkseni jäi harjata ratsuni huolellisesti ja alkaa varustamaan sitä pikaisesti. Menin nimittäin Jumilla, siis minä hyppäämässä hevosella esteitä? Huhhuh. Kuulin ja itseasiassa viime pääsiäisestä tiesinkin, että Jumi oli vähän laiska ja raskas ratsastaa. Niinpä sain luvan laittaa sen kanssa kannukset ja kiireessä ne kiskaisinkin vielä päälle.

Ja sitten olikin jo aika mennä maneesiin ja katsoa millaista tehtävää sinne olikaan pistetty. Oli yksi kaareva linja ja lävistäjälle oli rakennettu neljän-viiden laukka-askeleen linja. Kun olin heivannut itseni Jumin selkään, lähti sitten alkuverkka käyntiin ja samalla koitin saada hevoseen jotain tuntumaa. Se tuntui samaa aikaa reippaalta mutta kuitenkin vastahankoiselta. Silti alkuravit sujuivat ihan hyvin ja pidin huolta, että Jumi pysyi aktiivisena myös takaa.

Ennen hyppäämistä otettiin tietysti myös laukat, joissa sainkin sitten istua ihan kunnon isossa laukassa. Ennenkaikkea Jumi tuntui koko ajan vähän valuvan pitkäksi edestä ja muutenkin sain pitää ylävartalon ihan kunnon työllä pystyssä ja pohkeet kiinni, etten olisi valunut eteen hevosen mukana. Kun laukat oli otettu, päästiinkin sitten hyppäämään ja tultiin pareissa ristikkoa muutamaan otteeseen. Jo ristikolla oli minulla hevosen kanssa vähän ongelmia. Jumi tuli kyllä reippaasti, mutta jotenkin tuntui etten kuitenkaan saanut vaikutettua sen laukan pituuteen. Tulimme varsinkin ekoilla kerroilla vähän huonoihin kohtiin ja hevonen pääsi turhan pitkäksi.

Huomasin ristikoilla jo, että Jumi ei ihan ollut pohkeen edessä. Vaikka itse olin jättämässä pikkuaskelta pois, päätti hevonen olla kuuntelematta pohjetta ja rymysi melkein esteen sekaan. Opettaja kehotti minua lyhentämään, lyhentämään ja lyhentämään Jumia, koska se helposti pääsi sellaisen muurahaiskarhun näköiseksi. Hevonen ei todella päästänyt helpolla, mutta lopulta saatiin ihan hyvät hypyt niin ristikolle, kuin myös pystylle.

Mutta voin sanoa, että ratsastus tuntui todella kummalliselta sillä tunnilla. Hevosella piti olla poweria, mutta sitä oli todella vaikea saada lyhyemmäksi. Joka askeleella täytyi ratsastaa ja välillä huomasin kannattelevani Jumia ja se pääsi nojaamaan kättäni vasten. Kun tulimme neljän askeleen linjaa, pääsikin yhdessä vaiheessa se salakavalasti pitkäksi, jolloin väliin tuli vain kolme askelta. Sain sen korjattua kuitenkin ihan hyvin, mutta siitä huomasi juurikin sen oman virheen. Ehkä yksi tekijä miksi en myöskään saanut hevosta lyhennettyä oli, että se oli todella vahva edestä ja puri kiinni haluten vain rymytä eteenpäin.

Jumin pikkuaskel, kaunista...

Ehdittiin tulla rataa, mihin mahtui niin hyviä pätkiä kuin myös parantamisen varaa. Laukat olisivat saaneet vaihtua nopeemmin, Jumi usein laskeutui väärälle laukalle jonka jälkeen oma reaktionopeus olisi saanut olla parempi. Radan jälkeen olo oli kyllä kaamea, jotenkin tuntui etten vain päässyt kiinni hevoseen yhtään. Voivottelin että tällekkö tasolle sitä on vajottu, kun en saa jotenkin yhtään kontrollia. Loppukommenteissa ehdinkin kertoa tiivistetysti oman fiiliksen, mutta opettaja kyllä sanoi että Jumi on kyllä esteillä haastava, sitä saa kyllä tosissaan ratsastaa koko ajan.

Loppuraveissa jäinkin sitten keventelemään mietteissäni hevosen mennessä pitkänä eteen-alas. Opettaja kuitenkin halusi, että keräisin vielä ohjat käteen ja työstäisin oikeasti Jumia, eihän ne työt vielä olleet ohi. Ja Jumi muuttui kyllä tosi kivaksi ja ryhdikkääksi, ekaa kertaa sain siihen koulupuolella paljon paremman otteen ja se tuntui selkään hyvältä. Mutta esteiden parissa on hevosten kanssa vielä paljon opittavaa, niillä kun on sen verran erituntuista mennä.

linkki videoon