Kesäleiri: Unohtumattomia kokemuksia

Kesäleirin päivät ehtivät jo mennä sekaisin, kun niin innolla olin ratsastuksista kertomassa. Oikeastihan siis leiri alkoi sunnuntaina jotenka esteitä hypättiin maanantaina. Tiistaina olikin sitten vuorossa jotain niin siistiä, että ei meinannut innostukseltaan paikallaan pysyä. Eräs viime vuoden hevoskesän ämpärilistaankin listattu asia tuli nyt koettua meidän lähtiessä uittoreissulle! Eli hevosen uittoa ekaa kertaa elämässäni, niin siistiä. Tämä uittoreissu tosiaan tuli kestämään yhteensä noin kolme tuntia, joten sinä päivänä ei ollut muuta ratsastusta. Meidät oli jaettu kahteen porukkaan, joista toinen puolisko ratsasti maastossa uittopaikalle ja uitti ensin. Tämän jälkeen toiset uittivat ja ratsastivatkin sitten takaisin.

Meille sattui vieläpä aivan loistava sää, joten kaikki oli valmista elämyspäivää varten. Minun kohdalleni osui toinen ryhmä, joka sinänsä on vähän huonompi vaihtoehto. Mutta aikun olikin kiva porukka ja lava-auton kyydissä raikasi kaiken maailman hittibiisejä kajari täysillä jyskyttäen. Auto pysähtyi erään muistomonumentin luokse, jota käväistiin katsomassa. Seuraavaksi jatkettiinkin matkaa ja pian oltiinkin uittopaikalla, jossa syötiin voileipiä ja kanasalaattia. Ruoan jälkeen osa pulahti uimaan ja pian hevoset ehtivätkin jo saapua paikalle ja täysi touhu saattoi alkaa.

Me näin toisena ryhmänä kuvasimme toisia aluksi heppojen kahlatessa vedessä. Minun ratsuni Zaba mennä porskutti vedessä ja pulahti muutaman uimakahmaisunkin ottamaan. Vaikka aluksi oli arveluttanut hevosen iso koko, ei se lopulta edes tuntunut isolta vedessä tai maastossakaan. Veteen nimittäin sitten piakkoin päästiin ja oli kyllä jotain niin siistiä lämpimän meriveden hyväillessä jalkoja ja kohoten pikkuhiljaa vyötärölle asti. Innostuin Zaban kanssa myös menemään syvemmälle ja hevonen halusi jostain syystä lähteä vasemmalle uimaan muiden mennessä oikealle, höpsö Zaba. Oikeastaan muuten sitten päästiinkin kivasti pulahtelemaan ja nauttimaan. Hevonen tuntui vahvalta alla ja vesi virtasi jalkoja vasten sen kävellessä eteenpäin.

Matalammassa vedessä päästiin ottamaan ravia ja mekin saatiin pari pätkää mentyä. Zaba nimittäin oli melko hitaalla päällä eikä raskaaseen vesiraviin lähdetty ihan joka kerralla. Silti nautin täysin siemauksin joka hetkestä vedessä ja tuo hevonen oli kyllä ihan oikea valinta uittamisreissulle. Itse kun en ollut ketään edes toivonut, koska en paljoa hevosia tuntenut. Uittaminen oli pian ohi ja ehkä liiankin pian ratsastajien mielestä. Sitten oli kuitenkin aika pukea ratsastuskamat ylle ja lähteä maastoon hevosten kanssa.

Maastoon tosiaan lähdettiin nyt kakkosryhmän kanssa ja onneksi aurinkoinen sää kuivatti pian myös märät ratsastajat hevosten lisäksi. Meidän maasto sujui mainiosti ja päästiin ottamaan monta laukkapätkää metsässä olevalla hiekkatiellä loivaan ylämäkeen. Zaba tuntui todella kivalta, reippaalta ja varmalta maastoratsulta. Seikkailtiin maastossa aika pitkään, jonka jälkeen päästiin sitten tallille ja etsimään kamakasasta omat tavarat. Uittoreissu oli kyllä ollut aivan mieletön kokemus ja Zaba oli oikea vesipeto.

heppa hörppää vettä välissä :D

Mutta, oikeastaan ratsastukset eivät siltä päivältä olleetkaan ohi, sillä meillä oli vielä yllätysyömaasto kummitustarinoineen. Yömaastoonkin lähdettiin kahdessa ryhmässä ja tällä kertaa onnisti meidän päästessä myöhempään ryhmään, jolloin oli vielä hämärämpää. Yömaastoakin odotin kokemuksena innolla, päästiin nimittäin ilman satulaa rämpimään pimeään metsään ja kuuntelemaan hiljaisuutta sekä kauhutarinoita. Yömaastoon sain hassua kyllä oikean miniponin, nimeltään osuvasti Mini. Ei voinut muuta kuin nauraa, poni oli niin suloisen pieni, onneksi jalat sentään eivät yltäneet maahan asti.

Haastetta kuitenkin riitti pysyä ilman satulaa Minin uskomattoman pienissä askeleissa mukana. Varsinkin ponin kipittäessä kovempaa, kävi ihan työstä pitää itsensä siellä tasapainossa. Alun hankaluuksien jälkeen siihen lopulta tottui, mutta jännä miten haastavaa oli myös toisen ääripään kokoisen selässä. Kummitustarinoista suurin osa meni vähän ohi minun ollessa letkan viimeisenä. Toisaalta nautin kyllä pikkupolkuja rämpiessä tunnelmasta hyvin paljon. Ja ei myöskään jännitykseltä säästytty, nimittäin eräässä kohdassa Mini kompastui ja kaatui polvilleen. Yhtäkkiä huomasin seisovani omilla jaloillani ponin ollessa vielä alhaalla ja pomppasin sen kaulan yli pois kyydistä. Eriskummallinen ja hupsu tippuminen siis! Onneksi Minin selkään oli helppo pompata ja matka saattoi jatkua.

vähän huonolaatuinen kuva mutta tässä tosiaan Mini

Ja niin sitä hämärässä perille päästiin ja tyytyväiset ratsastajat kömpivät sänkyihin. Tuo päivä sisälsi kyllä niin paljon unohtumattomia kokemuksia ja iloisuutta, kesää parhaimmillaan. Ja tätä sen leirin kuuluikin tarjota, olin enemmän kuin iloinen. Varsinkin uitto oli ollut jotain niin siistiä! Alla olevassa videossa pari pätkää :) Mutta pidemmittä hehkutuksitta nokka kohti seuraavaa päivää ja sen ratsastuksista kertovaa postausta.


linkki videoon