Kesäleirin maanantai

Kauan odotettu Riilahden leiri ja viikonlopun lähtö sinne lähestyi kovaa vauhtia ja itse pakkasin kimpsut ja kampsut pikavauhtia viimeisenä iltana tultuani juuri mökiltä. Mökillä olin aika paljon päässyt ratsastamaan, joten taukoa ei ollutkaan nyt jäänyt siihen väliin. Ratsastusleiri oli nyt ensimmäistä kertaa jossain muualla kuin Melkkilässä, joten saavuimme pienen kaartelun jälkeen aivan vieraaseen paikkaan täynnä vieraita hevosia kokeiltavaksi. Ennakkoluuloja ei siis voinut olla ennestään ja odotin innolla leirin käynnistymistä. Saapumispäivänä jo oli ensimmäiset kaksi ratsastustuntia, joten pääsimme heti tositoimiin saatuamme salaisesti toivomamme Meijeri-mökin majoittumista varten.

Ja niin lähti leiri käyntiin ja ensimmäisenä pääsin heti maastoilemaan hyvin hyvin pitkästä aikaa. Maaastoilu on itselleni sen verran harvinaista herkkua, joten olin todella innoissani kuultuani Riilahdessa olevan aivan mielettömät mahdollisuudet maastoiluun. Meidän leirimme painotus oli myös maasto/este, joten tämän viikon aikana tuli maastoiltua kyllä koko vuoden edestä. Päivän toinen tunti oli sitten koulutunti, missä opettajat katsoivat suunnilleen jokaisen ratsastustyylin- ja tason, ja tarkastivat että ryhmät olivat sopivat.

kuvat koulutunnilta 

Maastoilu alotti tosiaan tämän leirin ja ensimmäiseksi ratsukseni sain Emma- nimisen vaalean suloisen ponin. Emma vaikutti jo ensituntumalta oikein rauhalliselta ja varmalta maastomopolta, karsinassa poni oli oikea lastenratsu ja varustus hoitui nopeasti. Pian nousimme pihassa kyytiin ja lähdimme tallustelemaan tietä pitkin päästen pian mutkitteleville metsäpoluille. Maaston aikana tuli mentyä kunnon sydänmetsässä varvikossa, mutta myös iloisesti teitä pitkin ravaillen. Parasta kuitenkin oli laukkapätkä pellolla auringon hyväillessä selkää ja saaden heinäpaalit hohtamaan valkeuttaan. Tunne oli niin ihana, kun laukkasimme loivaan ylämäkeen kannustaen ratsuja eteenpäin pellon keskellä.

Maastoilun jälkeen tunnit kuluivat nopeasti ja pian huomasinkin olevani jo valmistautumassa illan koulutuntiin. Koulutunnille minulle oli jaettu toinen poni, joka oli nimeltään Marilla. Marilla löytyi ulkoa ja siellä myös sen laitoin kuntoon mukavassa kesäsäässä. Ponista tuli ensinäkemältä mieleen Dexter, se oli suunnilleen samankokoinen pikkuponi lyhyine harjoineen. Lopulta sain kyllä todeta, ettei Marilla muistuttanut ratsastaessa yhtään Dexteriä.

Niin, mistä sitä nyt aloittaisikaan. Koulutunti ei minun osaltani mennyt hääppöisesti, meidän oli Marillan kanssa todella vaikea löytää yhteistä säveltä ja poni tuntui aivan hurjan haastavalta. Tunti pidettiin nurmikentällä ja sinne päästyäni oikein tunsin, kuinka poni pomppaisi hetkenä minä hyvänsä ilmaan, se oli koko kropastaan jännittynyt ja pälyili epäluuloisesti kaikkea ympärillään. Raviin siirryttyämme poni aluksi vähän kaahottikin, mutta toisessa hetkessä sitten huomasin sen olevan taas todella hidas pohkeelle. Poni myös kiemurteli allani kuin mato kipittäen jännittyneenä eteenpäin katsoen yläkautta silmiin. Se oli edestä tyhjä ja ohjat meinasivat välillä lerppua löysänä Marillan nostaessa päätään. Hmm, kokonaisuudessaan voisin vain sanoa, että en saanut poniin mitään otetta tunnin aikana. Varsinkin alkupuolisko oli todella vaikea, nimittäin jäimme yhdelle pääty-ympyrälle pyörimään ja poni koitti parhaansa mukaan luisua vähän väliä jonnekkin suuntaan.

Pian otimme laukkaa ja Marilla oikein hypähti siihen lähtien reipasta tahtia eteenpäin. Ympyrällä ei saanut vaihtaa paikkaa, joten pian olin edellisessä kiinni, enkä kauheasti päässyt työstämään rauhassa. Lopulta laukassa tuli pätkiä, jolloin poni malttoi rentoutua, mutta se myös oli todella epätasainen edestä. Marillan kanssa piti siis olla tasainen kädellä, mutta sitä sai ponimaisuuden takia ratsastaa kyllä aika napakasti.

Loppupuoliskolla saatiin muutamia hyviä pätkiä, mutta siihen se ponin kanssa jäikin. Tunnin jälkeen fiilis oli hetken aikaa melko synkkä, oikeastaan kenelläkään meistä ei ollut mennyt niin hyvin ja omalta osalta ratsuvalinta oli ainakin sellainen, ettei helpolla päästy missään vaiheessa. Marillasta ei tullut kyllä mitään lempparia, mutta ihan kivoja ja värikkäitä ulkokuvia tuli ainakin saatua, mistä olin innoissani. Minä kun en kauheasti ulkona ratsasta arkena.

linkki videoon