Kesäleiri: Esteitä ja hurjaa viiletystä maastossa

Kesäleirin toiseksi viimeinen päivä valkeni hieman haikeissa tunnelmissa. Enää olisi jäljellä kaksi tuntia jonka jälkeen sitten kisattaisiinkin vain leirikisat. Tänä päivänä siis meillä olikin viimeinen estetunti, mikä sinänsä tuntui hassulta. Vastahan me oltiin estetunnit aloitettu, tämä kun olisi vasta toinen. Tulikin kummasteltua, kuinka leiri oli vain mennyt eteenpäin ja tunnit olivat kadonneet jonnekkin. Maastoiluunhan suurin osa meni, mikä sinänsä oli esteiden osalta harmi. Esteiden lisäksi oltiin saatu toivoa jotain tuntia. Porukasta selvästi toivottiin kahta asiaa: maastoesteitä ja koulutuntia. Minun oli näiden kahden osalta todella vaikea päättää, olin kunnon koulutuuppauksen tarpeessa tietäessäni Billnäsissä olevan todella laadukkaita hevosia. Mutta sitten toisaalta maastoesteisiin en kyllä takuulla pääse muulloin, joten lopulta päätin toivoa maastoesteitä. Ja niin se lopulta päättyikin, että kaikki menivät maastareita.

tällä kertaa kuvia vain estetunnilta :)

Päivä alkoi sitten esteiden osalta ja viime päiväisen sateen jäljiltä ruohikko oli liukas ratsastaa. Onneksi leiriläisten käytössä oli myös normaali hiekkakenttä, jolla sen päivän estetunti päätettiinkin pitää. Tälle estetunnille olin toivonut Nikkeä uudestaan, niin kuin olikin ollut suunnitelmissa. Niken kanssa halusin päästä enemmänkin työskentelemään ja ajattelin myös, että tutun ratsun kanssa olisi helpompi hypätä korkeampaakin, jos sitä tehtäisiin. Niken kanssa sain siis touhuta karsinassa ja symppis herra käyttäytyi oikein mallikelpoisesti.

Meidän estetuntia ennen olinkin jo vähän ehtinyt nähdä harjoituksia. Toiselle pitkälle sivulle oli laitettu linja ja toisella oli kahden esteen pikkusarja. Lisäksi oli sitten vielä yksi este lävistäjällä, jolla oli tarkoitus vaihtaa laukka myöhemmin. Niin sitten siirryttiin pikkuhiljaa kentälle ja tunti pääsi alkamaan. Alkuverkassa hevonen tuntui vähän hitaalta pohkeelle, mutta toisaalta tultiin ihan hyvässä temmossa verkkapuomeja. Puomien välissä piti tehdä voltti, jolla Nikke oli myös vähän löysä. Muuten verryttely sujui melko kivasti ja päästiin pian aloittamaan esteiden tuleminen.

Oikeastaan ensimmäiseksi taidettiin tulla linja kuudella askeleella. Tämä sujui Niken kanssa niin ja näin, molemmille esteille ajauduttiin ihan superlähelle, mutta hevonen hyppäsi ne helposti. Piakkoin jatkettiin sitten sarjalle, jolle piti tulla sujuvat kolme. Hevosta ei saanut patistaa eteenpäin, vaan piti tulla ihan rauhallisessa temmossa odottaen estettä. Kolme askelta tuli luonnostaan, kun ei kauheasti säätänyt ylimääräistä. Nikke tuntui melkein koko ajan kauhean hitaalta ja halusinkin vähän herätellä sitä välissä. Opettaja kuitenkin painotti kokoajan rauhallista tahtia ja ymmärsin kyllä mitä hän tarkoitti, mutta mielestäni ensin piti kuitenkin olla se takapääkin mukana. Noh, me sitten tultiin vähän sinnepäin ne tehtävät.

Yhden kerran turhauduin itsekin kun hypättiin sarjaan tosi laiskasti sisään ja taisi tulla jotain säätöä siinä välissä. Tuntui, ettei me vaan edetty mihinkään ja jummattiin paikallaan. Koko tunti meillä oli kyllä ihan pikkuharjoituksia, ettei siihen nyt erityisemmin sitä vauhtia kaivattu, silti olisin halunnut Niken vähän terävämmäksi. Mutta positiivisena voin sanoa, että laukanvaihto onnistui meillä lävistäjällä minun ajoittaessa avut oikein, jee. Tunti päättyikin sitten siihen ja valmistauduttiin iltapäivän maastoesteisiin innolla.

tässä vaihdosta kuva

Minun maastoesteratsukseni tuli Ava- niminen poni, joka vaikutti oikein suloiselta perusponilta. Meidän maastoesteretkellämme mentiinkin tällä kertaa maastoesteille, jota en vielä tuntenut. Maastoesterataan kuului niin ylämäkiesteitä, kuin myös vähän jyrkempi alamäki käynnissä. Matkatessamme hiekkatietä maastareille huomasin Avan olevan vähän erituntuinen sen ollessa etupainoinen ja tällöin kaula tuntui jäävän tosi alhaalle. Silti poni tuntui ihanan ahkeralta ja eteenpäinpyrkivältä, kiltiltä puksuttajalta.

Maastoesteillä sai päättää meneekö parin kanssa vai yksin. Minä päätin mennä yksin, sillä jotenkin se tuntui hauskemmalta vaihtoehdolta. Ensimmäisellä kerralla kokeiltiinkin sitten rataa. Ylämäessä sai olla todella hyvä tempo ja koko ajan kevyessä istunnassa, että ratsut pääsivät ne esteet yli. Ylhäälle oli rakennettu valkoinen lankku, mutta vaihtoehtoesteeksi myös risuista tehty este. Lankkua en ekalla kerralla halunnut tulla (sen rikkoessa saisi itse tulla korjaamaan), mutta lopuilla kerroilla se sitten menikin ongelmitta. Alamäen jälkeen nostettiin aina uusi laukka ja tultiin kaksi estettä kaarevalla linjalla. Nopeasti Ava tajusi alkaa odottamaan nostoa ja tepastelikin alamäkeä hyvin kiireisellä tahdilla. Laukannostoissa poni oikeasti sinkaisi niin kovaa eteen, etten ollut sellaista aiemmin tuntenut. Se tuntui oikein katoavan alta yhtäkkiä nostossa kaiken tapahtuessa niin nopeasti. Vauhti oli kova, mutta minun mielestäni se oli ihan sairaan siistiä, kunhan sitä pidättämiseltä ehti iloita :D.

tämännäköinen Ava-poni

Ehdittiinkin tulla rataa monta kertaa ja huh kun siinä olikin vauhtia kerrakseen aina loppupäässä. Ava laukkasi kovaa, mutta paikat osuivat eteen tuleville esteille hyvin ja poni singahti niiden yli sujahtaen. Loppujen lopuksi minulla oli Avan kanssa todella hauskaa ja poni oli ihanan innoissaan menossa rakastaen maastoesteitä yli kaiken. Siinä olikin sen päivän esteet ja päivään oli mahtunut taas paljon mukaan, täynnä uusia kokemuksia ja pomppuja.

linkki videoon