Kesäleiri: Maastoesteillä leirikisailua

Ja niin avautui viimeinen leiripäivä edessä vaikkei sitä olisi vielä uskonutkaan, aika oli mennyt niin nopeasti. Leirikisat olivat tosiaan päätetty pitää maastoesteillä ja sinne mentiin kahdessa ryhmässä peräkkäin. Olin jälkimmäisessä ryhmässä, joten pääsin alussa tutustumaan pikkutehtäviimme maastakäsin kamera kädessä. Tehtäviä oli koottu yhteensä kaksi, joista toisessa osassa arvioitiin tyyliä ja hevosen ratsastamista maastoradalla. Tämän jälkeen siirryttiin hiekkatielle, johon oli laitettu kaksi tukkia kujaksi. Tähän kujaan piti peruttaa niin, että ratsun kaikki jalat olivat rajatulla alueella. Tämän jälkeen tehtävät oli suoritettu ja hevosten kanssa sai mennä kahlaamaan läheiselle joelle.

Sellainen kokonaisuus siis sillä kertaa oli edessä. Näihin leikkimielisiin leirikisoihin sai myös toivoa ratsua ja minä toivoin todella tykättyä Essu- nimistä ponia. Sen myös sain, mistä olin todella iloinen. Ensimmäisen ryhmän kisailtua oli sitten minun vuoroni mennä Essulla, joka tulikin suoraan valmiina maastosta. Kahlauksen ajaksi pois otetut suojat vain takaisin jalkaan ja kyytiin. Essu tuntui jo heti selkään jollain tapaa todella tutulta, vaikka en sillä ollut aiemmin mennyt. Ehkä se vain oli siitä, kun olin sopivankokoisen ponin selässä, niin tuntui helpolta.

Niin lähdettiin sitten matkaan. Menomatkalla mentiin pellolla ravipätkä, jolla Essu oli reipas ja kivan tuntuinen. Myös laukassa poni vaikutti melko perusratsulta, eikä mitään ihmeellisiä hankaluuksia ilmennyt, ehkä hieman sai kannustaa eteen ponin ollessa jo vähän hitaampi pohkeelle. Maastoesteille saavuttuamme sitten hypättiin kolmen esteen tuttu sarja verryttelynä jonka jälkeen lähdettiin kävelemään vielä rata. Loppupäässä oli kaksi vaihtoehtoa suorittaa rata, josta toinen oli hieman korkeampi. Minä tietenkin innokkaana esteratsastajana halusin mennä korkeamman. Kun rata oli selvillä, lähti ensimmäiset matkaan.

puskapuksutusta

Rata tosiaan mentiin pareittain, ja aikamme odotettuamme ilmeni, että oltiinkin Tildan kanssa viimeisiä. Niinpä lähdettiin sitten matkaan minun ollessa edessä. Radan alkupätkän ajan Essu tuntui todella hitaalta ja se ei oikein käynnistynyt. Kyllä me esteet hypättiin mutta laukassa ei ollut niin reipasta tempoa. Ylämäen jälkeen käynnissä päätinkin, että arvioitavalle osuudelle tultaessa piti oikeasti olla reipas tempo, kun vielä mentiin ne korkeammat esteet. Elikkäs, sitten lähdettiin Essun kanssa reippaasti eteen ja kaarteessa estettä lähestyessämme en ollut varautunut siihen, että poni päättikin luisua ulkoavuilta vasemmalle esteen ohi hypäten samalla toisen esteen vinottain (kuin olettaen että sitä oltiin menossa). Totaalinen moka minun keskittyessäni liikaa siihen reippaaseen tahtiin ja samalla unohdin ratsastaa ponia esteen lähestyessä pohkeen ja ohjan välissä.

Mutta ei mitään, sitten hypättiin jäljellä olevat esteet ja rata oli siinä. Vähän kyllä nauratti tuo esteen ohi livahdus, olin jotenkin liikaa tuudittautunut että kyllä se poni menee. Sitten jatkettiinkin peruutustehtävän luokse, jonka tein meistä kahdesta vikana. Noh, tässä tehtävässä ei sitten ollutkaan sen suurempaa ongelmaa ja melko rauhallisesti saatiin kaikki jalat sisään alueelle. Tämän jälkeen meidän osuudet olivat ohi ja päästiin kahlaamaan todella kauniiseen jokeen, josta pois tultuamme kopisteltiin sillan yli takaisin oikealle puolelle. Sitten vain takaisin talliinpäin.

ratsastaja ei oo ihan kartalla reitistä :D

Siinä oli leirin vika ratsastus ja tyytyväiset leiriläiset pakkaantuivat syömään, kuuntelemaan tulokset (en muista monensiako me oltiin, mutta eipä sillä sen suurempaa merkitystä) ja ihanalla porukalla siirryttiin vielä nurmikentälle istuskelemaan ja viettämään aikaa. Ehdittiin muutamat korttipelit pelata, kun sitten meidän kyyti saapuikin ja pakkauduttiin kamoinemme autoon. Hyvästeltiin kesäparatiisi ja matkattiin kotiin. Vielä on tulossa pieni tiivistyspostaus leirivideon kera, jossa kerron enemmän mitä tehtiin ratsastusten välissä, mutta tältä erää siinä olivatkin kaikki leiriratsastukset.