tiistai 27. syyskuuta 2016

Ensimmäisen estetunnin iloa

Parin koulutunnin jälkeen sain kuulla, että meillä olisi esteitä seuraavalla kerralla. Viikon vierähtäessä saavuinkin tallille täynnä odotusta ja intoa. Mukavat tytöt auttoivat minua löytämään sen päiväisen ratsuni kamat sun muut ja pian talutinkin pihalle hyvin suurikokoisen vaalean ratsuni. Tämä hevonen oli tosiaan ihan hevosen kokoinen ja vähän mietinkin miten hyppäämisen kanssa tulisi sujumaan. Niin vain sitä sitten lähdettiin kuitenkin harjailemaan pikkuhiljaa. Hevonen vaikutti oikein hauskalta tapaukselta, vähän leikillään koitti riimunnarua väkertää kun silmä vältti ja muutenkin tutkaili ympäristöään korvat hörössä. Erikoisen tästä Schimmi- nimisestä hevosesta teki se, että siltä puuttui kokonaan toinen silmä. Kuitenkin sain kuulla, että hevonen on todella hyvä hyppääjä ja mukavan reipas.



Reippautta ei kyllä alussa riittänyt, kun olin kavunnut jakkaralta ähkäisten selkään ja saanut meidät liikkelle. Raviin lähdettäessä nimittäin heittäytyi hevonen todella yhteistyöhaluttomaksi ja tuli ihan käynnistysvaikeuksia. Minulla ei ollut raippaa, joten sain sitten ihan kunnon ponipohkeilla tuuppaista, mistä varmaan alunperin tuo hevonen on alkanut vänkyröidä kun sitä on heiluvilla jaloilla patistettu eteenpäin. Noh, liikkeelle lähdettäessä sitten aloin ravailla ja Schimmi alkoi tuntua ihan kivalta ratsastaa. Vähän eteenpäin olisin voinut vielä enemmän ratsastaa, kun hevonen sen verran nihkeä oli.

Onneksi alussa tajusin alkaa tehdä paljon siirtymisiä tuon hevosen kanssa, sillä ne todella auttoivat siinä raviinsiirtymisessä. Hevonen alkoi kuunnella pohjetta paremmin ja pian hyvin pienet avut jo saivat sen siirtymään raviin. Schimmi muuttui siis hetki hetkeltä paremmaksi ja tulin käynnissä pari puomia. Esteitä tosiaan oli rakennettu tällä kertaa vain kaksi, koska opettaja yksin ne kantoi siinä tunnin alussa. Melko pian sitten nämä pari estettä laitettiin ristikoiksi, jonka päätin heti alun alkaen tulla laukassa, vaikka ensimmäistä kertaa hyppäävät ne tulivatkin ravissa.



Laukassa sitten oli meillä myös vähän vaikeuksia, sillä Schimmi heitti näyttävät pukit aina nostossa. Pukki oli sen verran korkea, että itse oikein tunsin siellä satulassa yläkropan heilahtavan. Kun laukkaan päästiin, ei sitten ollut enää ongelmaa. Ristikot ylittyivät tosi kivasti ja hevonen hyppäsi niilläkin reippaasti. Esteiden sijoittelun ideana oli, että pääsimme tulemaan kahdeksikkoa. Eli kahdeksikolla vaihtui molemmilla diagonaaleilla suunta ja laukka esteen päällä. Minun sen kertainen ratsuni oli tosiaan sen verran kokenut estehevonen, että vaihtoi laukat itse esteiden päällä. Ristikkoja hetken tultuani opettaja sanoi minun varmasti haluavan korkeampaa. Niinpä nostettiinkin toinen este hujauksella 70-80cm tienoille, mikä tätä innokasta estehyppääjää innosti.

Niinpä lähdettiin taas tulemaan hevosen kanssa kahdeksikkoa, jossa tällä kertaa alkoi olemaan enemmän vauhtia. Kun este oli suurempi, imi Schimmi sille valtavalla voimalla ja sainkin todella pitää hevosta estettä kohti. Myös hyppy tuntui todella hyvältä ja pyöreältä, aluksi jopa hieman hassulta. Näin jälkeenpäin olen tajunnut, että Schimmi todella käyttää selkäänsä. Kun olin pari kertaa hypännyt estettä, jolle tuli pari hyppyä vähän kauempaakin, pidimme me hevosen kanssa hengähdystauon.


<3
Muiden aloitellessa hyppäämisen alkeita ravailin minä hetken aikaa ja pian sain vielä tilaisuuden hypätä kahdeksikkoa uudestaan. Parin ekan kierroksen jälkeen opettaja kysyi jotain, mihin vastasin vain myöntävästi nyökkäillen. Pian nostikin opettaja esteen jo ihan esteen kokoiseksi, olisiko se ollut ihan 90cm. Kuitenkin tosi nopeasti kaikki tapahtui ja hevonen lähestyi valtavaa laukkaa estettä kohti, no hyvä hyppy siihen tuli ja tyytyväinen Schimmi sai taputukset. Siinä oli ensimmäiset estehyppelöt ja käveltiin sitten loppukäynnit.

Tykkäsin kyllä paljon hevosesta, vaikka laukannostopukeissa sain todella tasapainotella mukana menossa. Schimmi oli kuitenkin tosi kiva esteratsu ja oli hauska miten se innostui esteiden kasvaessa ja oikeasti kasvatti vauhtia. Sain myös videota meidän menosta, jonka laitan tähän alas. Sain myös kuulla niin paljon positiivista palautetta muilta tallilaisilta ratsastuksestani, että ei siinä ollut kuin yhtä hymyä tämä tyttö. Ensi viikolle oli luvassa taas esteitä, mistä olin enemmän kuin iloinen. Sitä siis odottamaan.

linkki videoon



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti