Ensimmäinen ratsastus Saksassa

Ja niin sitten edellisen postauksen videon myötä hypätäänkin ensimmäiseen ratsastustuntiin täällä Saksassa. Oltiin tosiaan pari viikkoa tuloni jälkeen katsottu paikallisia talleja ja minulle tarjoutui tilaisuus osallistua viikottain aina joka torstai tunnille. Pian olikin jo ensimmäisen ratsastuskerran vuoro. Minun ilokseni isäntäsiskoni lähti mukaan ja samalla myös kyseisellä tallilla ratsastava serkku tuli näyttämään paikkoja – kuvia oli siis luvassa. Juna-asemalta oli aika pitkä matka kävellä tallille asti ja kuumana yli 25 asteen hellepäivänä kyllä topissakin hikoili. Lopulta saavuttiin perille tallille, joka ensinäkemältä vaikutti todella kivalta. Ulkona oli jopa kolme suurta kenttää, joista yksi oli varattu kouluratsastukselle, yksi esteiden hyppäämiselle ja yksi taisi olla yleiskäyttöön. Lisäksi oli vielä täysikokoinen maneesi.

Siis todella suurikokoinen talli oli kyseessä. Käytävä jatkui pitkälle ja karsinoita riitti. Myös ratsuja näytti olevan aina minishettiksistä suurikokoisiin hevosiin. Pistin myös merkille, kuinka upeannäköistä hevosta ratsasti taitava kouluratsastaja ilman kypärää hiukset rennolla nutturalla – tuossa ilman kypärää ratsastamisessa näkyi myös osittain tuo erilainen hevoskulttuuri. Minun tuntini pidettiin tosiaan maneesissa, missä selvästi enemmän niitä ratsastuskoulun tunteja muutenkin pidetään. Sinänsä harmi, mutta todella valoisia kuvia tuli kyllä sieltäkin. Pian saavuttuamme nähtiinkin jo ulkona varustamispaikalla melko suurikokoinen ruskea hevonen, jolla minun oli tarkoitus sillä tunnilla sitten mennä. Hevonen olikin jo tullut edelliseltä tunnilta, joten harjausta ei tarvinnut kovin hartaasti suorittaa.

Kun molemmat olivat valmiita päästiin sitten lähtemään maneesille päin ja kipuamaan jakkaralta selkään. Taas siis tuli mentyä hevosella ja tästä olinkin alussa vähän hämilläni. Onneksi hevonen ei tuntunut sen ihmeellisemmältä kirahvilta, vaan pääsin melko hyvin sen ympärille istumaan. Meidän tuntimme alussa opettaja neuvoikin ihan reippaasti ratsastamaan Toffi- nimistä ratsuani ja sain pitkän raipan käteen. Alun neuvojen jälkeen tulikin huomattua, että koko lopputunti olikin itsenäistä ratsastelua. Toffista taas huomasin heti alussa sen kiemuraisen menon. Hevonen oli selvästi aika pitkään saanut mennä omia reittejään ja se ei kauheasti kunnioittanut sisäpohjetta. Sainkin aika vahvasti ja päättäväisesti olla joka askeleella päättämässä reitistä.

tuima ratsastaja :D

Voin sanoa että hevonen tuntui kyllä todella kummalliselta. Jotenkin oli hassua, miten se ei ikäänkuin näyttänyt ymmärtävän asetuksen ideaa, vaan piti tyytyväisenä oman kankean menonsa ollen myös pääty-ympyrällä vaihtamassa suuntaa heti keskellä. Alun tunti olikin melkoista hikistä työskentelyä ja päättäväistä ratsastusta. Toffia todella sai olla ohjaamassa, jos hetkeksi jäikään haaveilemaan oli seuraavassa hetkessä hevonen jo siirtynyt pienemmälle uralle. Haastetta siis riitti, mutta pikkuhiljaa alkoi hetki hetkeltä sujumaan jo paremmin.

Pian katsomosta alkoi jo kuulua kehotuksia ottamaan laukkaa, onhan se kiinnostavampaa katseltavaa ja kuvattavaa. Jotenkin vain tuntui, etten ollut missään vaiheessa ravityöskentelyssä valmis. Silti nostin sitten sen laukan ja yllättävän kivalta Toffin laukka tuntuikin. Oman haasteensa siihen kuitenkin antoi laukan ylläpitäminen, tämä hevonen kun oli kokoajan pudottamassa raville. Saipahan ainakin ratsastajan hereille, sillä kiitoravipätkiä väliin ei kyllä kaivattu. Piakkoin otin laukat vielä toiseen suuntaan, jossa hevonen tuntui aika samalta. Eteenpäin sai ratsastaa, mutta samalla myös pitää hevonen ohjan ja pohkeen välissä, sillä se käytti kyllä kaikki oikaisureitit hyödykseen.

linkki videoon

Laukan jälkeen alkoi hevonen tuntumaan jo rennommalta ja pikkuhiljaa löysin siihen hyvän tuntuman. Kova työskentely koko tunnin ajan palkittiin ja hikinen ratsastaja ainakin oli hyvällä mielellä. Oikeastaan hevonen oli ollut koko ajan aika kivan tuntuinen edestä ja varsinkin lopussa alkoi se vielä olemaan enemmän takajaloillaan. Ehkä yksi huonompi fiilis jäi kanssaratsastajista, sillä ryhmässä oli todella pieniä ratsastajia jotka menivät milloin mitäkin kautta eri suuntaan ja laukkasivat läheltä. Tuntui, ettei meillä oikein ollut tilaa työskennellä, kun sai olla väistelemässä muita. Myös tunnin itsenäisen ratsastuksen teema oli hämmentävä, emme oikeastaan tehneet mitään tehtäviä. Mutta kyllä se itsenäinen ratsastuskin kelpasi, sai ainakin keskittyä oikeasti, mitä siellä selässä teki ja miten halusi vaikuttaa hevoseen.

Sellainen tunne jäi ensimmäisestä kerrasta uudella tallilla. Hevonen oli haastava, mutta jätti hyvän fiiliksen. Ratsastaja valui hikeä ja joi yhdellä henkäyksellä koko vesipullon tyhjäksi. Oli ainakin ollut urheilullinen tunti ja seuraavana päivänä oli kyllä paikat kipeinä. Mutta siistiä kiaken kaikkiaan ja nyt oli jotain tuttua harrastusta tarjolla, mitä odottaa innolla taas viikon ajan.