Poni, joka ei tunne sanaa työskentely

Otsikosta "Poni, joka ei tunne sanaa työskentely" voisi päätellä vaikka mitä: että minä pitäisin itseäni jonakin "huippuratsastajana" joka syyttää ponia (mikä ei todellakaan pidä paikkansa) tai että muutenkin haluaisin haukkua ponia ja olla etsimättä itsestäni virheitä. Ei, ei ole ponin vika ja virheitä minussa ratsastajana riittää :D. Tämä oli itseasiassa toteaminen opettajan suusta tunnin lopussa ja se auttoi minua ymmärtämään paremmin, mitä tunnilla olin ponin kanssa käynyt läpi. Mutta ennen kuin siirrymme syvällisemmin loppufiiliksiin, kelataan ensin alkuun ja katsotaan, millaisella ratsulla tällä kertaa ratsastin täällä Saksassa. Viikko tosiaan oli vierähtänyt nopeasti ja oli taas aika päästä hevosen selkään. Tällä kertaa kuitenkin pienikokoisemman, mutta silti suurikokoisen valkoisen ponin selkään. Poni on nimeltään Toby ja siitä en ennestään kauheasti tietänyt mitään.

Tobya sitten lähdettiin piakkoin harjailemaan ja varustamaan. Ponille tuli muuten aika normaalit varusteet, mutta maneesissa sille laitettiin kuitenkin itselleni vieraammat sivuohjan tapaiset apuohjat, jotka tulivat kuolainrenkaasta satulavyön molemmille puolille. Tämä auttoi ponia hakeutumaan alas rentoon muotoon ja itseäni alussa se vähän kummastutti. Ratsastustunnin alkupuoli olikin kieltämättä meidän parhaita hetkiä, kun pääsin työstämään hevosta apuohjien vielä auttaessa sitä pysymään rentona alhaalla. Pian opettaja kehottikin minua tulemaan luokseen ja otti heti apuohjat pois. Tajusinkin aika pian, että niitä käytetään vähemmän ratsastaneilla ja kokemattomilla enemmän helpottamaan. Tässä torstain tunnillahan tosiaan oli melko nuoria alkeistuntilaisia, jotka kuitenkin ottivat laukkapätkiä. Periaatteessa tässä ryhmässä ratsastaminen on välillä vähän muiden väistelemistä, mutta näin vierailijana on monet muut ryhmät täynnä.

tästä näkyy paremmin nuo apuohjat

Kun opettaja otti apuohjat pois, muuttui poni hetkessä täysin. Se sinkautti päänsä ylös ja hetkessä ohjien päässä ei ollutkaan ketään vaikka alkuraveissa poni oli suorastaan ollut vahva edestä. Lisäksi Toby vaikutti myös todella vilkkaalta ja kiirehtikin välillä juoksemaan alta pois. Hetkessä huomasin, kuinka haastava ratsu oli alla, jota minun oli nyt tarkoitus yrittää työstää. Hmm, helpommin sanottu kuin tehty. Tobylla nimittäin oli myös välillä epämääräistä tahdittamista ravissa, jolla tarkoitan sitä, että poni hypähteli välillä etuosallaan ylöspäin. Tämä taas tuntui todella kummalliselta selkään ja muutti Tobyn ratsastettavuutta huomattavasti vaikeammaksi. Itse koitin tällöin saada ponin rikkomaan hyppelehtiminen ja liikkua eteen tuntumaa vasten. Eipä ollut helppoa, kun poni oli samalla jännittynyt.

Nyt jälkeenpäin halusin selvittää vähän tuota kummallista ajan myötä kehittynyttä hyppelehtimistä ja sen syytä. Seuraava pätkä on www.masterdressage.fi sivuilta ja siellä sanotaan näin: "Tällä tarkoitan tilannetta jossa tasapainoton ratsastaja ratsastaa epätasaisella tuntumalla, heiluvalla ohjalla ja työntää pitkää, tasapainotonta hevosta eteenpäin. Kun hevonen ei ole tasapainossa, eikä tuntumalla, se välillä hypähtää etuosalla melkein laukkaan. Tällaisissa tilanteissa ratsastajan tasapaino ja apujen käyttö on ratkaisu. Ratsastajan tasapaino on taas ensimmäinen korjattava asia. Sen jälkeen korjataan hevonen liikkumaan itse reippaasti, ilman että ratsastaja jahtaa eteenpäin jokaisella askeleella. Kun hevonen liikkuu itse, sen tulee hyväksyä tuntuma. Hyväksyä ja tasoittua kulkemaan tahdissa, samanlaista ravia samanlaisella tuntumalla, aina eteenpäin ajatellen. Kun tahti, tasapaino ja tuntuma löytyvät, terveen hevosen epämääräinen tahdittaminen ja pomppiminen jää pois."

Tobyn epämääräinen hyppelehtiminen on siis seurausta siitä, että se on toiminut pelkästään pienten lasten käytössä jo todella pitkän aikaa. Sainkin kuulla opettajalta, että Toby ei tiedä oikeaa työskentelyä ja ei osaa hakeutua pyöreämmälle kaulalle. Itselleni tämä oli hyvin kummallista, kyllähän meidänkin ratsastuskoulussa ponit menevät aloitteleviempien ratsastajien tunteja, mutta niitä myös ratsastetaan säännöllisesti vähän kokeneempien toimesta. Tobysta oikein tunsin, kuinka se ei kuunnellut sisäpohjetta ja halusi karata oman mielensä mukaan normaalilta pääty-ympyrältä. Asetus oli hepreaa ja epämääräinen hyppelehtiminen ravissa aiheutti kyllä epätasaisuutta. Se vaan tiivistettynä oli saanut vähän tehdä kaiken sinnepäin saamatta kunnollista tukea ratsastajalta. En kyllä itsekään voi sanoa, että olisin osannut ratsastaa ponia nyt tuolla kertaa kauhean hyvin tai taitoni riittäisi sen virheiden pitkäjänteiseen korjaamiseen, se oli kyllä todella haastava.

Pian otin sitten laukkaa, jossa poni tuntui ekaa kertaa apuohjien jälkeen rentoutuvan ja etenevän rauhassa. Se siis oli hyvin vilkas ja energinen, joten laukassa moottori löytyi itsestään ja pääsin etsimään myös edestä tuntumaa poniin paremmin. Laukka siis sujui ehdottomasti parhaiten ja poni oli siinä tasaisin. Siinä askellajissa myös tuntui, että pystyin viimein vaikuttamaan Tobyyn paremmin. Laukan jälkeen kyllä kieltämättä oli sitten taas rauhallisen tahdin hakemista, poni oli kovasti menossa ravissa, mutta lopputunnista se alkoi pätkittäin muuttua paremmaksi. Totaalisen erilainen silti verrattuna viime viikon letkeään, laiskanpuoleiseen ratsuun. Positiivista kuitenkin, etten ihan masentunut tunnista ja sain kommenttia, että ratsastin haastavaa Tobya hyvin. Pystyin siis olla ihan tyytyväinen tuntiin loppujen lopuksi.