perjantai 19. elokuuta 2016

Kesäleiri: Esteiden täyteinen tiistai

Kesäleirin tiistai valkeni innostuneissa tunnelmissa, sillä meillä oli sille päivälle luvassa ensimmäinen estetunti, jonka lisäksi menisimme myöhemmin päivästä vielä maastoesteille. Siis mulle jotain niin uutta ja siistiä, maastoesteet nimittäin! Meijeristä kömmittyämme ulos kiiruhdettiin aamupalalle, jonka jälkeen lähdettiin aika pian tallille siivoamaan oman hoitohepan karsina ja muutenkin häärättiin tallijuttujen parissa. Minun hoitohevoseni oli kivan kokoinen poni nimeltään Tetris. Tällä veijarilla oli myös tuplalukot, sillä sen erikoisosaaminen on karsinan lukkojen avaaminen. Tetriksellä en itse leirin aikana mennyt kertaakaan, mutta suloinen poni sai ainakin puhtaan karsinan ja raikasta vettä joka aamu, mikä leiriläisten tehtävänä oli huolehtia kuntoon.



Aamupuuhat hoidettuamme ehdittiinkin sitten katsoa hetken aikaa edellistä tuntia. Meidän leirillä oli nimittäin kolme ryhmää, joista kaksi pyöri samaa aikaa. Tuntia katsottuamme ehdittiin todeta, että tänään estetunnilla olisi luvassa tarkkuutta vaativia kavaletti- pikkupysty tehtäviä ja laukan säätelyä. Tunnille sain ratsukseni Nikke- nimisen hevosen, jota muiden suosituksesta olin toivonut. Nikkeä edellisellä tunnilla katsoessani huomasin, että hevonen oli ihan kunnon hevosen kokoinen. Esteiden hyppääminen hevosilla on minun osaltani ollut todella vähäistä, joten odotin jännityksellä miten tunti tulisi sujumaan. Nikke näytti kuitenkin edellisen tunnin perusteella oikein kokeneelta ja varmalta ratsulta, joten ehkä minullakin oli lyhyyteni kanssa toivoa.

Ja kun sitä sitten oltiin siellä selässä, tuli huomattua että ei hassumpaa. Hevonen tuntui ihan sopivalta ja sen kaulakaan ei ollut kilometrin mittainen. Tunti pidettiin ruohokentällä ja toiselle pitkälle sivulle oli laitettu kahden esteen linja. Muuten meillä oli yksi puomi-kavaletti-puomi tehtävä pääty-ympyrällä. Ensin kuitenkin alkuverryteltiin ja päästiin tutustumaan ratsuihimme. Nikellä oli oikein kivat askeleet, eivätkä ne olleet tälle ponitytölle liian suuretkaan. Alkuverkassa tultiin kolmea puomia hetken aikaa, missä ei ollut mitään ihmeellistä ongelmaa. Opettaja halusi myös aluksi nähdä meidän kevyen istunnan, joten linjan puomeilla ja välit pysyttiin kevyessä istunnassa ja opettaja huomautti, jos oli jotain korjattavaa.



Pian päästiinkin sitten laukkatehtävään, jolla aluksi oltiin pääty-ympyrällä. Ensin tultiin yksi pääty-ympyrä ilman estettä, tämän jälkeen yksittäinen puomi pääty-ympyrän keskivaiheilla ja vikalla ympyrällä vielä yksittäinen puomi ja puolen kierroksen jälkeen puomi-kavaletti-puomi. Kieli keskellä suuta tuli vedettyä tehtävä ja onnistuttiin tosi hyvin Niken kanssa. Hevonen tuntui vähän hitaalta, mutta toisaalta meillä oli ihan hyvän rauhallinen tahti. Nikke oli myös todella tasainen ja selvästi huomasi, että sille tehtävät olivat helppoja ja yksinkertaisia.

Puomitehtävän jälkeen tultiin linja pikkupystyillä ja aluksi laskettiin ihan normaalisti väli ääneen. Meillä taisi tulla yksi puolikas askel hevosen ollessa pikkuisen löysä. Linjassa ei muilla kerroilla sitten ollutkaan ongelmaa ja se sujui hyvin. Linjan sujuessa ehdittiin tunnilla vielä kerran tulla yksi tehtävä, jossa oli myös yksi suunnanvaihto. Ensimmäisenä tultiin puomi-kavaletti-puomi, jonka jälkeen jatkettiin kulmasta linjalle. Linjan jälkeen tultiin poikkisuuntaanleikkaalla oleva puomi, jonka päällä vaihdettiin laukka. Niken kanssa esteet sujuivat muuten oikein sujuvasti, mutta suunnanvaihdossa reitti oli huono minun kääntäessä liian aikaisin ja laukanvaihdossa taisi tulla epämääräinen ravirikko.



Tunti oli kuitenkin mennyt todella hyvin ja loppuraveihin ihanan Niken kanssa oli hyvä lopettaa, kun hevonen tuntui pehmeältä ja tyytyväiseltä. Meidän estetunti oli ollut aika perusasioita painottava ja Nikke oli niin kivan tuntuinen, että päätin haluavani sen myös seuraavalle estetunnille. Esteiden jälkeen ehdittiinkin sitten huilata päivän aikana ja käytiin teoriassa puhumassa muun muassa kilpailemissäännöistä ja -varusteita. Leiripäivä kului nopeasti ja pian iltapäivällä pienen sateen ripotellessa oli aika lähteä maastoesteitä kohti. Tällä kertaa minulle oli selvästi jaettu jo haastavampi ratsu, nimittäin menin koulutusvaiheessa olevalla Thindra- nimisellä tammalla. Tämä tamma oli suurikokoinen hevonen ja ensimmäisenä ratsuna maastoesteille se vähän arvelutti tietysti.

Thindra oli todella suurikokoinen myös liikkeiltään sekä pitkäkaulainen. Kaikin puolin minulle vaikea ratsastettava ja raviin siirryttyämme piti minun hetken aikaa opetella keventämistä uudelleen, nimittäin hevosen ravi oli sen verran suurikokoista, että se heitti joka askeleella korkealle. Thindra tuntui siis vaikealta ratsastettavalta jo alussa ja minä heiluin mukana pienine jalkoineni. Maastoon saapuessamme lähdettiin heti tutustumaan esteisiin hevosten ollessa valmiiksi lämmenneitä. Ensimmäisenä tultiin kolmen esteen verkkasarja, joka rymyttiin kauniisti Thindran kanssa läpi. Tämän jälkeen lähdettiinkin sitten radalle, kun olimme sen ensin kävelleet. Thindran laukka oli todella isoa ja tuntui, etten millään pystynyt mukautumaan siihen. Selvisimme kuitenkin ensimmäisestä radasta, enemmän ja vähemmän rymyten.



Seuraavaksi siirryttiin toiselle maastoesteradalle, joka oli aivan lähellä. Minulle oli maastoreissu kyllä aikamoista selviytymistä ja meidän tullessa toisen hevosen perässä saavutettiin isolla laukalla se aika pian. Erään Thindran mielestä hyvin pelottavan tukin kohdalla hevonen otti ison hypyn ja laskeutumisessa se aina tuntui vähän hakevan tasapainoa, jonka takia kaula katosi edestä. Niinpä sain kyllä siellä kaikin puolin "keikkua" pitäen meidät menossa mukana. Ensimmäistä kertaa en ollut innoissani hyppäämisestä vaan enemmänkin tuntui todella huteralta ja epävarmalta. Maastoesteiden hyppääminen oli suorastaan pelottavaa, kun isokokoisen hevosen selässä en löytänyt yhtään hyvää asentoa. Selvisimme kuitenkin jokaisesta radasta ja pian oltiin jo paluumatkalla minun puhallellen jännityksen henkäyksiä ulos. Voin sanoa, että se oli ehkä vähän traumaattinen kokemus. Ja niin tiistaipäivä pikkuhiljaa loppui, oli kyllä melkoinen päivä täynnä hyppäämistä ja hevosia isolla h- kirjaimella.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti