Ja niin sitä palattiin Suomeen ja tiistaina oli ensimmäinen ratsastus omalla tallilla, jonka kuvioista olin ollut kolme kuukautta poissa. Tallilla oli ehtinyt tapahtua pieniä hevostenmuutoksia, mutta olin niistä perillä kiitos tallikavereiden tarkan raportoimisen. Tiistai-iltapäivä vietettiin kuitenkin hieman jännissä tunnelmissa. Olihan facebookin kautta monet kuulleet onnistumisista ja suurikokoisista hevosista, joita olin päässyt ratsastamaan. Periaatteessa ensimmäinen tunti oli kuin uudenlainen taitotesti. Sain myös tunnin alkupuoliskosta kuvamateriaalia, joka omalta osaltaan näytti hieman ratsastuksesta kuvaa. Tiistaina kuitenkin listaa katsottuani huomasin, että olin menossa pitkästä aikaa Akulla. Tämä tuli yllätyksenä ja ensin mielikuvat hieman vahvasta ponista hyökyivät päälle. Akuhan on todella hyvä esteponi, mutta koulutunnille hieman ihmettelin valintaa.
Toisaalta lähdin innokkaana matkaan kokeilemaan pitkästä aikaa pienempää ponia. Akuhan on ihan hyvänkokoinen poni, ei sillä, mutta olin ratsastanut nyt niin pitkään sen verran suurikokoisia hevosia, että uskoin tunteen olevan hyvin kummallinen. Sain myös huomata, että Akulla oli vaihdettu normaalit kolmipalat nyt olympiakuolaimiin. Se herätti minulle lisää mielenkiintoa, miten kuolaintenvaihto vaikuttaisi yleensä melko vahvan ponin ratsastettavuuteen. Siispä näiden eväiden kanssa lähdetiin tunnille melkein kuin tutustumaan uuteen ratsuun. Satula heivattiin selkään melko helposti ponin selän tuntuessa olevan niin alhaalla.
Pian oltiinkin maneesissa ja päästiin aloittelemaan tuntia. Aloitettiin ensin käynnissä ohjat kerättyämme ja lähdettiin heti työskentelemään avotaivutusten parissa. Oikeastaan melkein heti ohjat otettuani tunsin jollain tavalla, kuinka helppo ponia oli ratsastaa. Se oli jollain tavalla niin lähellä lyhyen kaulansa kanssa ja minun oli helppo lähteä sitä työstämään. Aku myös tuntui alusta alkaen erilaiselta, mitä muistikuvat kertoivat. Se oli paljon pehmeämpi ja kivempi ratsastaa. Avotkin sujuivat melko hyvin ponin liikkuessa ketterästi. Kun käynnissä oltiin haettu ratsuihin vähän tuntumaa, jatkettiin melko pian ravissa.
Ravissa poni muuttui haastavemmaksi ratsastaa. Jollain tapaa en edes huomannut Akun juoksevan alta pois, kun olin tottunut hevosten matkaavoittaviin askeliin. Niinpä olin huomaamattani sysännyt ponia liiankin reippaaseen vauhtiin ja opettaja kehotti minua ottamaan sitä vähän rauhallisempaan tahtiin. Akun askeleet olivat myös niin kipittäviä, että oli hassua kevennellä niin reippaasti. Pian kuitenkin siihen tuli totuttua ja jatkettiin taas avojen parissa nyt vain ravissa. Siinä olikin jo tekemistä, kun poni meinasi puskea lapa edellä. Aku ei kuitenkaan missään vaiheessa muuttunut liian vahvaksi, mistä olin todella iloinen. Sen ravin tahtia pystyi säätelemään hyvin.
Tunnin puolessa välissä käveltiin pienet välikäynnit, jonka jälkeen jäätiin isolle keskiympyrälle. Nyt vasta istuttiin kunnolla harjoitusraviin. Meidän oli ravissa tarkoitus saada sitä säädeltyä ja aina tietty pätkä koitettiinkin mahdollisimman hyvin koota sitä. Aku alkoi tunnin toisella puoliskolla muuttui myös ravissa todella kivan tuntuiseksi ja parantui koko ajan. Meidän tehtävät sujuivat melko hyvin ja oikeastaan tajusin vasta jälkeenpäin, että jollain tavalla "helpon" tuntuinen ratsastaminen johtui siitä, että pääsin aivan uudella tavalla ponin ympärille. Pystyin vaikuttamaan siihen enemmän kuin aiemmin ja jollain hassulla tavalla se oli myös pitkän hevosten ratsastelun ansiota. En ollut nähnyt tai tuntenut Akua ikinä ennen niin pehmeänä ja hienona.
Ja sitten koittikin sen laukan aika, joka yllätti minut ehkä kaikista eniten. Vaikka Akun laukka on yksi tallin tasaisimmista, tuntui se maailman tikittävimmältä ja hassulta. Tuntui, etten ollenkaan voisi istua ja ratsastaa siinä. Jollain tavalla se otti oikein urheilusuorituksesta ratsastaa ponia laukassa ja hengästyin nopeasti. Laukassa siis olinkin vähän ulapalla ponin kanssa ja teinkin välillä vailla ajatusta erilaisia ympyröitä. Tultiin kuitenkin laukassa pari lävistäjää mitkä menivät hyvin ja jarrutkin löytyivät. Meillä oli myös lopputunnista laukkatehtävänä myös kokeilla avoa. Siinä onnistuttiin pätkissä ihan hyvin, mutta haastetta riitti. Akun reippaassa laukassa sai todella olla tekemässä nopeasti ennen kuin pitkä sivu jo oli ohitse.
Avossa ehkä etujalat eivät tulleet niin hyvin mukaan vaan enemmänkin poni oli asettunut sisäänpäin. Pari askelta sieltä kuitenkin löytyi ohikiitävien hetkien ajan. Laukkaamisen jälkeen Aku tuntui todella kivalta ja ne ensimmäiset raviaskeleet olivat todella hyvän tuntuisia selkään, niin kuin ponien kanssa usein onkin. Kaiken kaikkiaan kuitenkin on sanottava, että yllätyin todella Akun ratsastuksesta ja yhtäkkiä aloin tykkäämään ponista vielä enemmän. Osasyynä voi olla kuolaimet tai vaikka se parempi tuntuma poniin hevosten jälkeen. Joka tapauksessa talliin palasi todella iloinen ratsastaja täynnä uutta tarmoa ja uusia suunnitelmia. Siitä se taas lähtisi!
 |
| Kuvista kiitokset Amalialle ja Ainolle! |
Toisaalta lähdin innokkaana matkaan kokeilemaan pitkästä aikaa pienempää ponia. Akuhan on ihan hyvänkokoinen poni, ei sillä, mutta olin ratsastanut nyt niin pitkään sen verran suurikokoisia hevosia, että uskoin tunteen olevan hyvin kummallinen. Sain myös huomata, että Akulla oli vaihdettu normaalit kolmipalat nyt olympiakuolaimiin. Se herätti minulle lisää mielenkiintoa, miten kuolaintenvaihto vaikuttaisi yleensä melko vahvan ponin ratsastettavuuteen. Siispä näiden eväiden kanssa lähdetiin tunnille melkein kuin tutustumaan uuteen ratsuun. Satula heivattiin selkään melko helposti ponin selän tuntuessa olevan niin alhaalla.
Pian oltiinkin maneesissa ja päästiin aloittelemaan tuntia. Aloitettiin ensin käynnissä ohjat kerättyämme ja lähdettiin heti työskentelemään avotaivutusten parissa. Oikeastaan melkein heti ohjat otettuani tunsin jollain tavalla, kuinka helppo ponia oli ratsastaa. Se oli jollain tavalla niin lähellä lyhyen kaulansa kanssa ja minun oli helppo lähteä sitä työstämään. Aku myös tuntui alusta alkaen erilaiselta, mitä muistikuvat kertoivat. Se oli paljon pehmeämpi ja kivempi ratsastaa. Avotkin sujuivat melko hyvin ponin liikkuessa ketterästi. Kun käynnissä oltiin haettu ratsuihin vähän tuntumaa, jatkettiin melko pian ravissa.
Ravissa poni muuttui haastavemmaksi ratsastaa. Jollain tapaa en edes huomannut Akun juoksevan alta pois, kun olin tottunut hevosten matkaavoittaviin askeliin. Niinpä olin huomaamattani sysännyt ponia liiankin reippaaseen vauhtiin ja opettaja kehotti minua ottamaan sitä vähän rauhallisempaan tahtiin. Akun askeleet olivat myös niin kipittäviä, että oli hassua kevennellä niin reippaasti. Pian kuitenkin siihen tuli totuttua ja jatkettiin taas avojen parissa nyt vain ravissa. Siinä olikin jo tekemistä, kun poni meinasi puskea lapa edellä. Aku ei kuitenkaan missään vaiheessa muuttunut liian vahvaksi, mistä olin todella iloinen. Sen ravin tahtia pystyi säätelemään hyvin.
Tunnin puolessa välissä käveltiin pienet välikäynnit, jonka jälkeen jäätiin isolle keskiympyrälle. Nyt vasta istuttiin kunnolla harjoitusraviin. Meidän oli ravissa tarkoitus saada sitä säädeltyä ja aina tietty pätkä koitettiinkin mahdollisimman hyvin koota sitä. Aku alkoi tunnin toisella puoliskolla muuttui myös ravissa todella kivan tuntuiseksi ja parantui koko ajan. Meidän tehtävät sujuivat melko hyvin ja oikeastaan tajusin vasta jälkeenpäin, että jollain tavalla "helpon" tuntuinen ratsastaminen johtui siitä, että pääsin aivan uudella tavalla ponin ympärille. Pystyin vaikuttamaan siihen enemmän kuin aiemmin ja jollain hassulla tavalla se oli myös pitkän hevosten ratsastelun ansiota. En ollut nähnyt tai tuntenut Akua ikinä ennen niin pehmeänä ja hienona.
Ja sitten koittikin sen laukan aika, joka yllätti minut ehkä kaikista eniten. Vaikka Akun laukka on yksi tallin tasaisimmista, tuntui se maailman tikittävimmältä ja hassulta. Tuntui, etten ollenkaan voisi istua ja ratsastaa siinä. Jollain tavalla se otti oikein urheilusuorituksesta ratsastaa ponia laukassa ja hengästyin nopeasti. Laukassa siis olinkin vähän ulapalla ponin kanssa ja teinkin välillä vailla ajatusta erilaisia ympyröitä. Tultiin kuitenkin laukassa pari lävistäjää mitkä menivät hyvin ja jarrutkin löytyivät. Meillä oli myös lopputunnista laukkatehtävänä myös kokeilla avoa. Siinä onnistuttiin pätkissä ihan hyvin, mutta haastetta riitti. Akun reippaassa laukassa sai todella olla tekemässä nopeasti ennen kuin pitkä sivu jo oli ohitse.
Avossa ehkä etujalat eivät tulleet niin hyvin mukaan vaan enemmänkin poni oli asettunut sisäänpäin. Pari askelta sieltä kuitenkin löytyi ohikiitävien hetkien ajan. Laukkaamisen jälkeen Aku tuntui todella kivalta ja ne ensimmäiset raviaskeleet olivat todella hyvän tuntuisia selkään, niin kuin ponien kanssa usein onkin. Kaiken kaikkiaan kuitenkin on sanottava, että yllätyin todella Akun ratsastuksesta ja yhtäkkiä aloin tykkäämään ponista vielä enemmän. Osasyynä voi olla kuolaimet tai vaikka se parempi tuntuma poniin hevosten jälkeen. Joka tapauksessa talliin palasi todella iloinen ratsastaja täynnä uutta tarmoa ja uusia suunnitelmia. Siitä se taas lähtisi!
 |
| Avonyritystä :D |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti