Kaikki hyvä loppuu aikanaan

Ja niin koittivat viimeiset ratsastelut Saksassa jo tutuksi tulleissa tiloissa ja tuttujen hevosten kanssa. En kiellä sitä, viimeinen viikko oli haikea. Tuntui, että olisin halunnut napata koko tallin mukaan Suomeen, tai ainakin Chaccon. Mutta niin se vain oli todettava, että Suomeen lähtisi vain minä suurine matkalaukkuineni, eikä mukana olisi hevosta, vaikka sitä kovasti olikin minulle jopa ehdotettu. Asiat, mitkä tekivät ratsastuksen osalta lähdöstä niin haikean, olivat kaikki uudet kokemukset ja mahdollisuudet, joihin olin vasta raapaissut pintaa. Suuret, kaksipäiväiset "turnajaiset", upeat yksityishevoset ja suuret ratsastustilat olivat jättäneet minuun suuren vaikutuksen. Jos vain olisin vielä hetkeksi aikaa jäänyt, olisin voinut kokea vielä vaikka ja mitä...

Mutta jossittelut sikseen, tiistaina koitti viimeinen ratsastus Chaccolla, joka meni ihan kivasti. Koulukisojen jälkeen Chaccon selkään paluu oli melko rauhallinen ja seilailin ympäri maneesia hieman fiilistellen sitä kaikkea ympärillä ja tunnetta tuon hevosen selässä. Tehtävät jäivät vähän puolitiehen, itsenäisesti ratsastaessani vain minulla, hevosella ja ajatuksillani oli tilaa maneesissa ja sillä yhtälöllä ei järkevää tekemistä tainnut näkyä. Kuitenkin Chacco tuntui ihanalta itseltään ja sen selässä tuntui, että olisin voinut viettää aikaa vieläkin pidempään. Laukassa tuli jopa nähtyä pieni spurtti, johon en ollutkaan varautunut ja hetken kesti saada jarrut päälle. Vielä rentojen ravailupätkien ja kävelyn jälkeen oltiin hevosen kanssa valmiita ja kävelin selästä käsin takaisin talliin.

kuvat viimeiseltä tunnilta Toffin kanssa

Oikeastaan jäähyväisten sanominen Chaccolle kävi nopeasti. Minun piti kiirehtiä seuraavaan paikkaan. Otin Chaccolta kamat pois, laitoin sille loimen päälle ja annoin palkkioksi evääksi ottamani omenan jämän. Hevonen jäi tyytyväisenä karsinaan, loin viimeisen vilauksen siihen ja lähdin pois ihanalta yksityistallilta, jossa olin tavannut mukavia, auttavaisia ihmisiä. Ratsastelut eivät silti loppuneet vielä siihen, vaan minulla oli yksi ylimääräinen tunti vielä samalla viikolla ratsastuskoululla. Tuttujen Toffin ja Tobyn väliltä valitsin Toffin, vaikka tiesin ettei sekään minua helpolla tulisi päästämään. Nyt talvikaudeksi oli ratsastustunnit siirretty pienempään maneesin, joka oli aivan isomman kyljessä. Tästä sainkin kuulla harmittelua monen tuntilaisen osalta. Minua se ei kuitenkaan haitannut, kunhan vain pystyi väistelemään muita.

Tälle kerralle oltiin laitettu myös pari estettä maneesin keskelle lävistäjien suuntaisesti. Tarkoitus oli, että sai hypätä jos halusi, tilanpuutteessa erillistä estetuntia oli nimittäin vaikea järjestää. Toffin kanssa aloitin kuitenkin ensin ratsastelemaan peruskoulutuntia. Koitin saada hevosta vähän enemmän ajattelemaan eteen ja reagoimaan nopeammin. Toffi osaa nimittäin olla ratsastuskouluhevosena hyvinkin haastavan tahmea, kannustenkin kanssa. Siitä se kuitenkin pikkuhiljaa lähti ja alussa kesti melko kauan saada yhteisymmärrystä pelittämään. Toffi kun olisi tietänyt paljon paremmin minne mennä ja missä askellajissa. Ero Chaccoon oli huomattava, mutta toisaalta molemmat opettivat eri tavalla.

Toffin kanssa otin myös mahdollisimman pian laukkaa, jossa pyysin sitä vähän irroittelemaan. Huomasin tehokkaan verkkaamisen jälkeen hevosenkin sitten muuttuvan pikkuhiljaa paremmaksi ja kevyemmäksi ratsastaa. Toffi oli yllättävän kiva ja palkitsi hikisen ratsastajansa. Jatkoinkin seuraavaksi tulemalla pariin otteeseen ihan vain ristikon yhdellä lävistäjällä. Ensimmäisellä kerralla eipä hevonen tainnut edes hypätä, vaan enemmänkin ravasi ristikon yli laiskasti. Toisella kerralla tulinkin suosiolla laukassa saaden hevosen paremmin innostumaan. Tunti todella oli hieman sekalainen, kun myös opettaja pomppasi erään hevosen selkään laittamaan sitä liikkeelle. Siinä sitten ratsasteltiin muiden tuntilaisten kävellessä missä milloinkin eri suuntiin. Toisaalta keskityin kuitenkin täysin Toffin ratsastukseen, ja löytyi sitä lopulta ihan hyvin tilaakin sen kanssa pyöriä maneesissa.

Ihanien esteennostoapulaisten kanssa pääsin lopputunnista myös hyppäämään yksittäistä pystyä. Tulin sen ensin pienenä pystynä, joka sujui ongelmitta. Hypyn jälkeen sai vaan olla nopeasti kääntämässä, ettei seinä tullut vastaan. Kun ongelmaa ei ollut, nostettiin estettä ensin vähän isommaksi. Se ylittyi energisellä laukalla ja Toffi tuntui muutenkin nyt todella hyvältä estettä kohti lähestyttäessä. Nuoreksi hevoseksi ei se epäröinyt ollenkaan tai ollut valumassa sivusta ohi, mitä pari kertaa viime estetunnilla oltiin nähty.

Lopussa uskalsin siis pyytää estettä vielä vähän korkeammaksi ja lähdin taas Toffin kanssa matkaan. Este tultiin taas varmasti ja jollain tavalla todella helposti, mistä olin iloinen. Siihen oli myös hyvä lopettaa ja ravailla loppuravit tyytyväisen hevosen kanssa. Toffi oli ollut oikein mainio ja hieman hikinen hevonen pääsi talliin ansaitulle levolle. Taidettiin vielä kävellä pitkä matka toisen tytön kanssa, kun vietiin hevoset tarhaan, joka oli vähän kauempana. Mahtoi olla hauska näky, kun hevoset tallustelivat kävelytietä autojen kiitäessä ohi.

Ja niin oli viimeinen tallipäivä taputeltu. Oli aika jättää hyvästit tallikaverille ja ratsastuksenopettajalle. Olin ostanut tryffelirasian kortin kera kiitoksena unohtamattomasta kisakokemuksesta ja tunneista Chaccon kanssa. Liian nopean autokyydin jälkeen olin taas juna-asemalla ja matkasin nukkumaan viimeistä yötä Saksassa. Seuraavana päivänä sitten odotti junamatka ja iltalento takaisin Suomeen. Ratsastuksen osalta en olisi uskonut, että pääsin niin paljon kokemaan. Reppu pakattuna uudella kokemuksella ja ilolla palasin takaisin tavalliseen talliarkeen Suomeen.

tässä korkeimmillaan :)

linkki videoon