Kesäleiri: Esteitä ja hurjaa viiletystä maastossa

Kesäleirin toiseksi viimeinen päivä valkeni hieman haikeissa tunnelmissa. Enää olisi jäljellä kaksi tuntia jonka jälkeen sitten kisattaisiinkin vain leirikisat. Tänä päivänä siis meillä olikin viimeinen estetunti, mikä sinänsä tuntui hassulta. Vastahan me oltiin estetunnit aloitettu, tämä kun olisi vasta toinen. Tulikin kummasteltua, kuinka leiri oli vain mennyt eteenpäin ja tunnit olivat kadonneet jonnekkin. Maastoiluunhan suurin osa meni, mikä sinänsä oli esteiden osalta harmi. Esteiden lisäksi oltiin saatu toivoa jotain tuntia. Porukasta selvästi toivottiin kahta asiaa: maastoesteitä ja koulutuntia. Minun oli näiden kahden osalta todella vaikea päättää, olin kunnon koulutuuppauksen tarpeessa tietäessäni Billnäsissä olevan todella laadukkaita hevosia. Mutta sitten toisaalta maastoesteisiin en kyllä takuulla pääse muulloin, joten lopulta päätin toivoa maastoesteitä. Ja niin se lopulta päättyikin, että kaikki menivät maastareita.

tällä kertaa kuvia vain estetunnilta :)

Päivä alkoi sitten esteiden osalta ja viime päiväisen sateen jäljiltä ruohikko oli liukas ratsastaa. Onneksi leiriläisten käytössä oli myös normaali hiekkakenttä, jolla sen päivän estetunti päätettiinkin pitää. Tälle estetunnille olin toivonut Nikkeä uudestaan, niin kuin olikin ollut suunnitelmissa. Niken kanssa halusin päästä enemmänkin työskentelemään ja ajattelin myös, että tutun ratsun kanssa olisi helpompi hypätä korkeampaakin, jos sitä tehtäisiin. Niken kanssa sain siis touhuta karsinassa ja symppis herra käyttäytyi oikein mallikelpoisesti.

Meidän estetuntia ennen olinkin jo vähän ehtinyt nähdä harjoituksia. Toiselle pitkälle sivulle oli laitettu linja ja toisella oli kahden esteen pikkusarja. Lisäksi oli sitten vielä yksi este lävistäjällä, jolla oli tarkoitus vaihtaa laukka myöhemmin. Niin sitten siirryttiin pikkuhiljaa kentälle ja tunti pääsi alkamaan. Alkuverkassa hevonen tuntui vähän hitaalta pohkeelle, mutta toisaalta tultiin ihan hyvässä temmossa verkkapuomeja. Puomien välissä piti tehdä voltti, jolla Nikke oli myös vähän löysä. Muuten verryttely sujui melko kivasti ja päästiin pian aloittamaan esteiden tuleminen.

Oikeastaan ensimmäiseksi taidettiin tulla linja kuudella askeleella. Tämä sujui Niken kanssa niin ja näin, molemmille esteille ajauduttiin ihan superlähelle, mutta hevonen hyppäsi ne helposti. Piakkoin jatkettiin sitten sarjalle, jolle piti tulla sujuvat kolme. Hevosta ei saanut patistaa eteenpäin, vaan piti tulla ihan rauhallisessa temmossa odottaen estettä. Kolme askelta tuli luonnostaan, kun ei kauheasti säätänyt ylimääräistä. Nikke tuntui melkein koko ajan kauhean hitaalta ja halusinkin vähän herätellä sitä välissä. Opettaja kuitenkin painotti kokoajan rauhallista tahtia ja ymmärsin kyllä mitä hän tarkoitti, mutta mielestäni ensin piti kuitenkin olla se takapääkin mukana. Noh, me sitten tultiin vähän sinnepäin ne tehtävät.

Yhden kerran turhauduin itsekin kun hypättiin sarjaan tosi laiskasti sisään ja taisi tulla jotain säätöä siinä välissä. Tuntui, ettei me vaan edetty mihinkään ja jummattiin paikallaan. Koko tunti meillä oli kyllä ihan pikkuharjoituksia, ettei siihen nyt erityisemmin sitä vauhtia kaivattu, silti olisin halunnut Niken vähän terävämmäksi. Mutta positiivisena voin sanoa, että laukanvaihto onnistui meillä lävistäjällä minun ajoittaessa avut oikein, jee. Tunti päättyikin sitten siihen ja valmistauduttiin iltapäivän maastoesteisiin innolla.

tässä vaihdosta kuva

Minun maastoesteratsukseni tuli Ava- niminen poni, joka vaikutti oikein suloiselta perusponilta. Meidän maastoesteretkellämme mentiinkin tällä kertaa maastoesteille, jota en vielä tuntenut. Maastoesterataan kuului niin ylämäkiesteitä, kuin myös vähän jyrkempi alamäki käynnissä. Matkatessamme hiekkatietä maastareille huomasin Avan olevan vähän erituntuinen sen ollessa etupainoinen ja tällöin kaula tuntui jäävän tosi alhaalle. Silti poni tuntui ihanan ahkeralta ja eteenpäinpyrkivältä, kiltiltä puksuttajalta.

Maastoesteillä sai päättää meneekö parin kanssa vai yksin. Minä päätin mennä yksin, sillä jotenkin se tuntui hauskemmalta vaihtoehdolta. Ensimmäisellä kerralla kokeiltiinkin sitten rataa. Ylämäessä sai olla todella hyvä tempo ja koko ajan kevyessä istunnassa, että ratsut pääsivät ne esteet yli. Ylhäälle oli rakennettu valkoinen lankku, mutta vaihtoehtoesteeksi myös risuista tehty este. Lankkua en ekalla kerralla halunnut tulla (sen rikkoessa saisi itse tulla korjaamaan), mutta lopuilla kerroilla se sitten menikin ongelmitta. Alamäen jälkeen nostettiin aina uusi laukka ja tultiin kaksi estettä kaarevalla linjalla. Nopeasti Ava tajusi alkaa odottamaan nostoa ja tepastelikin alamäkeä hyvin kiireisellä tahdilla. Laukannostoissa poni oikeasti sinkaisi niin kovaa eteen, etten ollut sellaista aiemmin tuntenut. Se tuntui oikein katoavan alta yhtäkkiä nostossa kaiken tapahtuessa niin nopeasti. Vauhti oli kova, mutta minun mielestäni se oli ihan sairaan siistiä, kunhan sitä pidättämiseltä ehti iloita :D.

tämännäköinen Ava-poni

Ehdittiinkin tulla rataa monta kertaa ja huh kun siinä olikin vauhtia kerrakseen aina loppupäässä. Ava laukkasi kovaa, mutta paikat osuivat eteen tuleville esteille hyvin ja poni singahti niiden yli sujahtaen. Loppujen lopuksi minulla oli Avan kanssa todella hauskaa ja poni oli ihanan innoissaan menossa rakastaen maastoesteitä yli kaiken. Siinä olikin sen päivän esteet ja päivään oli mahtunut taas paljon mukaan, täynnä uusia kokemuksia ja pomppuja.

linkki videoon

Kesäleiri: Unohtumattomia kokemuksia

Kesäleirin päivät ehtivät jo mennä sekaisin, kun niin innolla olin ratsastuksista kertomassa. Oikeastihan siis leiri alkoi sunnuntaina jotenka esteitä hypättiin maanantaina. Tiistaina olikin sitten vuorossa jotain niin siistiä, että ei meinannut innostukseltaan paikallaan pysyä. Eräs viime vuoden hevoskesän ämpärilistaankin listattu asia tuli nyt koettua meidän lähtiessä uittoreissulle! Eli hevosen uittoa ekaa kertaa elämässäni, niin siistiä. Tämä uittoreissu tosiaan tuli kestämään yhteensä noin kolme tuntia, joten sinä päivänä ei ollut muuta ratsastusta. Meidät oli jaettu kahteen porukkaan, joista toinen puolisko ratsasti maastossa uittopaikalle ja uitti ensin. Tämän jälkeen toiset uittivat ja ratsastivatkin sitten takaisin.

Meille sattui vieläpä aivan loistava sää, joten kaikki oli valmista elämyspäivää varten. Minun kohdalleni osui toinen ryhmä, joka sinänsä on vähän huonompi vaihtoehto. Mutta aikun olikin kiva porukka ja lava-auton kyydissä raikasi kaiken maailman hittibiisejä kajari täysillä jyskyttäen. Auto pysähtyi erään muistomonumentin luokse, jota käväistiin katsomassa. Seuraavaksi jatkettiinkin matkaa ja pian oltiinkin uittopaikalla, jossa syötiin voileipiä ja kanasalaattia. Ruoan jälkeen osa pulahti uimaan ja pian hevoset ehtivätkin jo saapua paikalle ja täysi touhu saattoi alkaa.

Me näin toisena ryhmänä kuvasimme toisia aluksi heppojen kahlatessa vedessä. Minun ratsuni Zaba mennä porskutti vedessä ja pulahti muutaman uimakahmaisunkin ottamaan. Vaikka aluksi oli arveluttanut hevosen iso koko, ei se lopulta edes tuntunut isolta vedessä tai maastossakaan. Veteen nimittäin sitten piakkoin päästiin ja oli kyllä jotain niin siistiä lämpimän meriveden hyväillessä jalkoja ja kohoten pikkuhiljaa vyötärölle asti. Innostuin Zaban kanssa myös menemään syvemmälle ja hevonen halusi jostain syystä lähteä vasemmalle uimaan muiden mennessä oikealle, höpsö Zaba. Oikeastaan muuten sitten päästiinkin kivasti pulahtelemaan ja nauttimaan. Hevonen tuntui vahvalta alla ja vesi virtasi jalkoja vasten sen kävellessä eteenpäin.

Matalammassa vedessä päästiin ottamaan ravia ja mekin saatiin pari pätkää mentyä. Zaba nimittäin oli melko hitaalla päällä eikä raskaaseen vesiraviin lähdetty ihan joka kerralla. Silti nautin täysin siemauksin joka hetkestä vedessä ja tuo hevonen oli kyllä ihan oikea valinta uittamisreissulle. Itse kun en ollut ketään edes toivonut, koska en paljoa hevosia tuntenut. Uittaminen oli pian ohi ja ehkä liiankin pian ratsastajien mielestä. Sitten oli kuitenkin aika pukea ratsastuskamat ylle ja lähteä maastoon hevosten kanssa.

Maastoon tosiaan lähdettiin nyt kakkosryhmän kanssa ja onneksi aurinkoinen sää kuivatti pian myös märät ratsastajat hevosten lisäksi. Meidän maasto sujui mainiosti ja päästiin ottamaan monta laukkapätkää metsässä olevalla hiekkatiellä loivaan ylämäkeen. Zaba tuntui todella kivalta, reippaalta ja varmalta maastoratsulta. Seikkailtiin maastossa aika pitkään, jonka jälkeen päästiin sitten tallille ja etsimään kamakasasta omat tavarat. Uittoreissu oli kyllä ollut aivan mieletön kokemus ja Zaba oli oikea vesipeto.

heppa hörppää vettä välissä :D

Mutta, oikeastaan ratsastukset eivät siltä päivältä olleetkaan ohi, sillä meillä oli vielä yllätysyömaasto kummitustarinoineen. Yömaastoonkin lähdettiin kahdessa ryhmässä ja tällä kertaa onnisti meidän päästessä myöhempään ryhmään, jolloin oli vielä hämärämpää. Yömaastoakin odotin kokemuksena innolla, päästiin nimittäin ilman satulaa rämpimään pimeään metsään ja kuuntelemaan hiljaisuutta sekä kauhutarinoita. Yömaastoon sain hassua kyllä oikean miniponin, nimeltään osuvasti Mini. Ei voinut muuta kuin nauraa, poni oli niin suloisen pieni, onneksi jalat sentään eivät yltäneet maahan asti.

Haastetta kuitenkin riitti pysyä ilman satulaa Minin uskomattoman pienissä askeleissa mukana. Varsinkin ponin kipittäessä kovempaa, kävi ihan työstä pitää itsensä siellä tasapainossa. Alun hankaluuksien jälkeen siihen lopulta tottui, mutta jännä miten haastavaa oli myös toisen ääripään kokoisen selässä. Kummitustarinoista suurin osa meni vähän ohi minun ollessa letkan viimeisenä. Toisaalta nautin kyllä pikkupolkuja rämpiessä tunnelmasta hyvin paljon. Ja ei myöskään jännitykseltä säästytty, nimittäin eräässä kohdassa Mini kompastui ja kaatui polvilleen. Yhtäkkiä huomasin seisovani omilla jaloillani ponin ollessa vielä alhaalla ja pomppasin sen kaulan yli pois kyydistä. Eriskummallinen ja hupsu tippuminen siis! Onneksi Minin selkään oli helppo pompata ja matka saattoi jatkua.

vähän huonolaatuinen kuva mutta tässä tosiaan Mini

Ja niin sitä hämärässä perille päästiin ja tyytyväiset ratsastajat kömpivät sänkyihin. Tuo päivä sisälsi kyllä niin paljon unohtumattomia kokemuksia ja iloisuutta, kesää parhaimmillaan. Ja tätä sen leirin kuuluikin tarjota, olin enemmän kuin iloinen. Varsinkin uitto oli ollut jotain niin siistiä! Alla olevassa videossa pari pätkää :) Mutta pidemmittä hehkutuksitta nokka kohti seuraavaa päivää ja sen ratsastuksista kertovaa postausta.


linkki videoon

Kesäleiri: Esteiden täyteinen tiistai

Kesäleirin tiistai valkeni innostuneissa tunnelmissa, sillä meillä oli sille päivälle luvassa ensimmäinen estetunti, jonka lisäksi menisimme myöhemmin päivästä vielä maastoesteille. Siis mulle jotain niin uutta ja siistiä, maastoesteet nimittäin! Meijeristä kömmittyämme ulos kiiruhdettiin aamupalalle, jonka jälkeen lähdettiin aika pian tallille siivoamaan oman hoitohepan karsina ja muutenkin häärättiin tallijuttujen parissa. Minun hoitohevoseni oli kivan kokoinen poni nimeltään Tetris. Tällä veijarilla oli myös tuplalukot, sillä sen erikoisosaaminen on karsinan lukkojen avaaminen. Tetriksellä en itse leirin aikana mennyt kertaakaan, mutta suloinen poni sai ainakin puhtaan karsinan ja raikasta vettä joka aamu, mikä leiriläisten tehtävänä oli huolehtia kuntoon.

Aamupuuhat hoidettuamme ehdittiinkin sitten katsoa hetken aikaa edellistä tuntia. Meidän leirillä oli nimittäin kolme ryhmää, joista kaksi pyöri samaa aikaa. Tuntia katsottuamme ehdittiin todeta, että tänään estetunnilla olisi luvassa tarkkuutta vaativia kavaletti- pikkupysty tehtäviä ja laukan säätelyä. Tunnille sain ratsukseni Nikke- nimisen hevosen, jota muiden suosituksesta olin toivonut. Nikkeä edellisellä tunnilla katsoessani huomasin, että hevonen oli ihan kunnon hevosen kokoinen. Esteiden hyppääminen hevosilla on minun osaltani ollut todella vähäistä, joten odotin jännityksellä miten tunti tulisi sujumaan. Nikke näytti kuitenkin edellisen tunnin perusteella oikein kokeneelta ja varmalta ratsulta, joten ehkä minullakin oli lyhyyteni kanssa toivoa.

Ja kun sitä sitten oltiin siellä selässä, tuli huomattua että ei hassumpaa. Hevonen tuntui ihan sopivalta ja sen kaulakaan ei ollut kilometrin mittainen. Tunti pidettiin ruohokentällä ja toiselle pitkälle sivulle oli laitettu kahden esteen linja. Muuten meillä oli yksi puomi-kavaletti-puomi tehtävä pääty-ympyrällä. Ensin kuitenkin alkuverryteltiin ja päästiin tutustumaan ratsuihimme. Nikellä oli oikein kivat askeleet, eivätkä ne olleet tälle ponitytölle liian suuretkaan. Alkuverkassa tultiin kolmea puomia hetken aikaa, missä ei ollut mitään ihmeellistä ongelmaa. Opettaja halusi myös aluksi nähdä meidän kevyen istunnan, joten linjan puomeilla ja välit pysyttiin kevyessä istunnassa ja opettaja huomautti, jos oli jotain korjattavaa.

Pian päästiinkin sitten laukkatehtävään, jolla aluksi oltiin pääty-ympyrällä. Ensin tultiin yksi pääty-ympyrä ilman estettä, tämän jälkeen yksittäinen puomi pääty-ympyrän keskivaiheilla ja vikalla ympyrällä vielä yksittäinen puomi ja puolen kierroksen jälkeen puomi-kavaletti-puomi. Kieli keskellä suuta tuli vedettyä tehtävä ja onnistuttiin tosi hyvin Niken kanssa. Hevonen tuntui vähän hitaalta, mutta toisaalta meillä oli ihan hyvän rauhallinen tahti. Nikke oli myös todella tasainen ja selvästi huomasi, että sille tehtävät olivat helppoja ja yksinkertaisia.

Puomitehtävän jälkeen tultiin linja pikkupystyillä ja aluksi laskettiin ihan normaalisti väli ääneen. Meillä taisi tulla yksi puolikas askel hevosen ollessa pikkuisen löysä. Linjassa ei muilla kerroilla sitten ollutkaan ongelmaa ja se sujui hyvin. Linjan sujuessa ehdittiin tunnilla vielä kerran tulla yksi tehtävä, jossa oli myös yksi suunnanvaihto. Ensimmäisenä tultiin puomi-kavaletti-puomi, jonka jälkeen jatkettiin kulmasta linjalle. Linjan jälkeen tultiin poikkisuuntaanleikkaalla oleva puomi, jonka päällä vaihdettiin laukka. Niken kanssa esteet sujuivat muuten oikein sujuvasti, mutta suunnanvaihdossa reitti oli huono minun kääntäessä liian aikaisin ja laukanvaihdossa taisi tulla epämääräinen ravirikko.

Tunti oli kuitenkin mennyt todella hyvin ja loppuraveihin ihanan Niken kanssa oli hyvä lopettaa, kun hevonen tuntui pehmeältä ja tyytyväiseltä. Meidän estetunti oli ollut aika perusasioita painottava ja Nikke oli niin kivan tuntuinen, että päätin haluavani sen myös seuraavalle estetunnille. Esteiden jälkeen ehdittiinkin sitten huilata päivän aikana ja käytiin teoriassa puhumassa muun muassa kilpailemissäännöistä ja -varusteita. Leiripäivä kului nopeasti ja pian iltapäivällä pienen sateen ripotellessa oli aika lähteä maastoesteitä kohti. Tällä kertaa minulle oli selvästi jaettu jo haastavampi ratsu, nimittäin menin koulutusvaiheessa olevalla Thindra- nimisellä tammalla. Tämä tamma oli suurikokoinen hevonen ja ensimmäisenä ratsuna maastoesteille se vähän arvelutti tietysti.

Thindra oli todella suurikokoinen myös liikkeiltään sekä pitkäkaulainen. Kaikin puolin minulle vaikea ratsastettava ja raviin siirryttyämme piti minun hetken aikaa opetella keventämistä uudelleen, nimittäin hevosen ravi oli sen verran suurikokoista, että se heitti joka askeleella korkealle. Thindra tuntui siis vaikealta ratsastettavalta jo alussa ja minä heiluin mukana pienine jalkoineni. Maastoon saapuessamme lähdettiin heti tutustumaan esteisiin hevosten ollessa valmiiksi lämmenneitä. Ensimmäisenä tultiin kolmen esteen verkkasarja, joka rymyttiin kauniisti Thindran kanssa läpi. Tämän jälkeen lähdettiinkin sitten radalle, kun olimme sen ensin kävelleet. Thindran laukka oli todella isoa ja tuntui, etten millään pystynyt mukautumaan siihen. Selvisimme kuitenkin ensimmäisestä radasta, enemmän ja vähemmän rymyten.

Seuraavaksi siirryttiin toiselle maastoesteradalle, joka oli aivan lähellä. Minulle oli maastoreissu kyllä aikamoista selviytymistä ja meidän tullessa toisen hevosen perässä saavutettiin isolla laukalla se aika pian. Erään Thindran mielestä hyvin pelottavan tukin kohdalla hevonen otti ison hypyn ja laskeutumisessa se aina tuntui vähän hakevan tasapainoa, jonka takia kaula katosi edestä. Niinpä sain kyllä siellä kaikin puolin "keikkua" pitäen meidät menossa mukana. Ensimmäistä kertaa en ollut innoissani hyppäämisestä vaan enemmänkin tuntui todella huteralta ja epävarmalta. Maastoesteiden hyppääminen oli suorastaan pelottavaa, kun isokokoisen hevosen selässä en löytänyt yhtään hyvää asentoa. Selvisimme kuitenkin jokaisesta radasta ja pian oltiin jo paluumatkalla minun puhallellen jännityksen henkäyksiä ulos. Voin sanoa, että se oli ehkä vähän traumaattinen kokemus. Ja niin tiistaipäivä pikkuhiljaa loppui, oli kyllä melkoinen päivä täynnä hyppäämistä ja hevosia isolla h- kirjaimella.

Kesäleirin maanantai

Kauan odotettu Riilahden leiri ja viikonlopun lähtö sinne lähestyi kovaa vauhtia ja itse pakkasin kimpsut ja kampsut pikavauhtia viimeisenä iltana tultuani juuri mökiltä. Mökillä olin aika paljon päässyt ratsastamaan, joten taukoa ei ollutkaan nyt jäänyt siihen väliin. Ratsastusleiri oli nyt ensimmäistä kertaa jossain muualla kuin Melkkilässä, joten saavuimme pienen kaartelun jälkeen aivan vieraaseen paikkaan täynnä vieraita hevosia kokeiltavaksi. Ennakkoluuloja ei siis voinut olla ennestään ja odotin innolla leirin käynnistymistä. Saapumispäivänä jo oli ensimmäiset kaksi ratsastustuntia, joten pääsimme heti tositoimiin saatuamme salaisesti toivomamme Meijeri-mökin majoittumista varten.

Ja niin lähti leiri käyntiin ja ensimmäisenä pääsin heti maastoilemaan hyvin hyvin pitkästä aikaa. Maaastoilu on itselleni sen verran harvinaista herkkua, joten olin todella innoissani kuultuani Riilahdessa olevan aivan mielettömät mahdollisuudet maastoiluun. Meidän leirimme painotus oli myös maasto/este, joten tämän viikon aikana tuli maastoiltua kyllä koko vuoden edestä. Päivän toinen tunti oli sitten koulutunti, missä opettajat katsoivat suunnilleen jokaisen ratsastustyylin- ja tason, ja tarkastivat että ryhmät olivat sopivat.

kuvat koulutunnilta 

Maastoilu alotti tosiaan tämän leirin ja ensimmäiseksi ratsukseni sain Emma- nimisen vaalean suloisen ponin. Emma vaikutti jo ensituntumalta oikein rauhalliselta ja varmalta maastomopolta, karsinassa poni oli oikea lastenratsu ja varustus hoitui nopeasti. Pian nousimme pihassa kyytiin ja lähdimme tallustelemaan tietä pitkin päästen pian mutkitteleville metsäpoluille. Maaston aikana tuli mentyä kunnon sydänmetsässä varvikossa, mutta myös iloisesti teitä pitkin ravaillen. Parasta kuitenkin oli laukkapätkä pellolla auringon hyväillessä selkää ja saaden heinäpaalit hohtamaan valkeuttaan. Tunne oli niin ihana, kun laukkasimme loivaan ylämäkeen kannustaen ratsuja eteenpäin pellon keskellä.

Maastoilun jälkeen tunnit kuluivat nopeasti ja pian huomasinkin olevani jo valmistautumassa illan koulutuntiin. Koulutunnille minulle oli jaettu toinen poni, joka oli nimeltään Marilla. Marilla löytyi ulkoa ja siellä myös sen laitoin kuntoon mukavassa kesäsäässä. Ponista tuli ensinäkemältä mieleen Dexter, se oli suunnilleen samankokoinen pikkuponi lyhyine harjoineen. Lopulta sain kyllä todeta, ettei Marilla muistuttanut ratsastaessa yhtään Dexteriä.

Niin, mistä sitä nyt aloittaisikaan. Koulutunti ei minun osaltani mennyt hääppöisesti, meidän oli Marillan kanssa todella vaikea löytää yhteistä säveltä ja poni tuntui aivan hurjan haastavalta. Tunti pidettiin nurmikentällä ja sinne päästyäni oikein tunsin, kuinka poni pomppaisi hetkenä minä hyvänsä ilmaan, se oli koko kropastaan jännittynyt ja pälyili epäluuloisesti kaikkea ympärillään. Raviin siirryttyämme poni aluksi vähän kaahottikin, mutta toisessa hetkessä sitten huomasin sen olevan taas todella hidas pohkeelle. Poni myös kiemurteli allani kuin mato kipittäen jännittyneenä eteenpäin katsoen yläkautta silmiin. Se oli edestä tyhjä ja ohjat meinasivat välillä lerppua löysänä Marillan nostaessa päätään. Hmm, kokonaisuudessaan voisin vain sanoa, että en saanut poniin mitään otetta tunnin aikana. Varsinkin alkupuolisko oli todella vaikea, nimittäin jäimme yhdelle pääty-ympyrälle pyörimään ja poni koitti parhaansa mukaan luisua vähän väliä jonnekkin suuntaan.

Pian otimme laukkaa ja Marilla oikein hypähti siihen lähtien reipasta tahtia eteenpäin. Ympyrällä ei saanut vaihtaa paikkaa, joten pian olin edellisessä kiinni, enkä kauheasti päässyt työstämään rauhassa. Lopulta laukassa tuli pätkiä, jolloin poni malttoi rentoutua, mutta se myös oli todella epätasainen edestä. Marillan kanssa piti siis olla tasainen kädellä, mutta sitä sai ponimaisuuden takia ratsastaa kyllä aika napakasti.

Loppupuoliskolla saatiin muutamia hyviä pätkiä, mutta siihen se ponin kanssa jäikin. Tunnin jälkeen fiilis oli hetken aikaa melko synkkä, oikeastaan kenelläkään meistä ei ollut mennyt niin hyvin ja omalta osalta ratsuvalinta oli ainakin sellainen, ettei helpolla päästy missään vaiheessa. Marillasta ei tullut kyllä mitään lempparia, mutta ihan kivoja ja värikkäitä ulkokuvia tuli ainakin saatua, mistä olin innoissani. Minä kun en kauheasti ulkona ratsasta arkena.

linkki videoon

Kukka esteille

Jumilla mentyäni ehdin vielä kinuta yhden estetunnin seuraavalle viikolle. Tunti oli myös sitä varten, ettei viimeisin estetunti olisi jäänyt niin huonona mieleen. Tallille tultuani sain yllättyä iloisesti minun mennessä ponilla, ja vieläpä kivalla sellaisella, nimittäin pääsin uudestaan Kukan selkään. Kukkaan olin kovasti viime ratsastuskerralla tykästynyt, joten lähdin sillä myös mieluusti esteiden pariin. Olo tuntui nyt myös paljon kotoisammalta hevosen jälkeen olla taas ponin selässä.

Meidän esteet oli sijoitettu aika kivasti niin, että niitä pystyi yhdistämään kaarevilla teillä, mutta myös tulemaan alkuun osissa. Ensin kuitenkin aloitettiin alkuverkalla, jonka sai taas tehdä aika itsenäisesti. Koulutunnilta minulta oli vahvana jäänyt mieleen eteenpäinpyrkivyys, mikä Kukan kanssa oli todella tärkeää. Niinpä koitin mahdollisimman hyvin saada ponin hereille ja liikkeelle jo alkuraveissa.

Kukka tuntui kivan reippaalta ja virkeältä. Löysinkin sen kanssa melko pian ihan hyvän temmon ja tein muutamia voltteja sinne tänne. Mahduttiin hyvin tunnille mukaan, vaikka ryhmässä taisikin olla viisi tai kuusi muuta ratsastajaa lisäkseni. Vuokatin tallin maneesi on ihanan iso ja täysimittainen, joten siellä ei yleensä tule kauhean ahdasta. Varsinkin ekoina tunteina minullakin kesti vielä hahmottaa jotkut kirjaimet, joita ei ollenkaan oman tallin maneesissa ole ja kaikki oli sinänsä sitten vähän erilaista.

Pian otettiin sitten vielä laukat mukaan verkkaan ja siinä ei Kukan kanssa ollut mitään ihmeellistä. Kukka tuntuu laukassa parhaimmalta ja sen laukka onkin kivan energistä. Kun olimme laukanneet tarpeeksi, tultiin ensin kulmassa oleva ristikko. Sille lähestyttiin pikkuisen kaarteesta, mutta Kukan laukka pysyi tasaisena ja saatiin onnistuneet verkkahypyt. Seuraavaksi jatkettiin lävistäjämaisesti pikkupysty, jolla tuli vaihtaa laukka. Oikeastaan laukanvaihtoihin tultiinkin tunnilla pääasiassa keskittymään.

Tunnilla aika monelle laukanvaihdot olivat haastavia ja minäkin sain niihin todella paljon keskittyä. Piti ajoittaa avut oikein ja saada oikeanlainen viesti perille hevoselle. Yllättävän monta kertaa on tullut jätettyä vain hevosen huoleksi vaihtaminen, kun taas tässä tehtävässä piti itse oikeasti osata yksinkertaisesti vaihtaa se laukka esteenpäällä. Tokalla kertaa meidän piti esteen jälkeen kääntää vasemmalle voltille, eli saada taas laukka vaihtumaan. Oikeastaan molemmat kaksi kertaa meillä onnistui laukanvaihto, tosin ensimmäisessä olisin saanut jatkaa parempaa linjaa suoraan ja toisessa opettaja kiinnitti ylävartaloni turhaan nytkähdykseen huomiota.

Seuraavaksi tulimme vihreää pikkuokseria, jolle lähestyttiin uraa pitkin ja uralta käännettiin pari laukka-askelta ennen vasemmalle esteelle. Kukan kanssa etäisyys sujui, mutta poni pari kertaa laskeutui väärälle, kun sille ei ollut selvää mihin jatkettiin. Okserilta idea oli myös jatkaa syvälle vastapäiseen kulmaan mikä oli yksi pieni haaste, sillä suoraan jatkamisen lisäksi laukka piti saada vaihdettua ja minulla laukanvaidon seurauksena jatkoin liian aikaisin uuteen suuntaan.

Kun kaikkia esteitä oltiin tultu erikseen, nostettiin ne pikkupystyiksi ja tultiin tehtävä, missä aloitettiin kaarteesta pysty, josta heti käännettiin oikealle ja tehtiin voltti. Tämän jälkeen jatkettiin seuraavalle josta tehtiin vasemmalle voltti ja siitä vielä hypättiin okseri. Itseasiassa tämä tehtävä taisi tunnilla onnistua meiltä parhaiten, kaksi ekaa hyppyä varsinkin onnistuivat voltteineen ja laukanvaihtoineen todella hyvin. Taas viimeisen jälkeen olisin paremmin voinut jatkaa suoraan kulmaa kohti, mutta muuten oli oikein hyvä.

Ehdimme vielä lopuksi tulemaan esteet kaarevilla urilla ristikkoina peräkkäin. Väliin tuli mahduttaa kuusi askelta ja keskimmäisellä esteellä oli laukanvaihto. Meillä kaarteet tulivat todella siististi ja samassa temmossa kuudella, mutta vika kaarre tuli vastalaukassa. Siihen tunti sitten loppuikin ja jäi ehkä vähän mitäänsanomaton fiilis. Tunti oli ollut ehkä vähän "tylsä" eikä siinä ollut niin paljon haastetta, vaikka ei meillä kaikki asiat läheskään täydellisesti Kukan kanssa onnistuneet. Kuitenkin siinä oli Vuokatin ratsastelut siltä erää ja nokka suuntasi pian kohti kotia ja ratsastusleiriä.

linkki videoon

Kummallinen estetunti

Viime kesästä poiketen nyt myös vapautui paikka estetunnille, jonne olin ollut varalta jonossa. Tästä olin enemmän kuin innoissani, pääsisin hyppäämään jollain uudella tuttavuudella ja jatkuva koulutuuppaus ei sekään tuntunut pidemmän päälle niin innostavalta. Saavuin tallille melko myöhään, mutta onneksi esteet oltiin jo kannettu maneesiin. Niinpä minun tehtäväkseni jäi harjata ratsuni huolellisesti ja alkaa varustamaan sitä pikaisesti. Menin nimittäin Jumilla, siis minä hyppäämässä hevosella esteitä? Huhhuh. Kuulin ja itseasiassa viime pääsiäisestä tiesinkin, että Jumi oli vähän laiska ja raskas ratsastaa. Niinpä sain luvan laittaa sen kanssa kannukset ja kiireessä ne kiskaisinkin vielä päälle.

Ja sitten olikin jo aika mennä maneesiin ja katsoa millaista tehtävää sinne olikaan pistetty. Oli yksi kaareva linja ja lävistäjälle oli rakennettu neljän-viiden laukka-askeleen linja. Kun olin heivannut itseni Jumin selkään, lähti sitten alkuverkka käyntiin ja samalla koitin saada hevoseen jotain tuntumaa. Se tuntui samaa aikaa reippaalta mutta kuitenkin vastahankoiselta. Silti alkuravit sujuivat ihan hyvin ja pidin huolta, että Jumi pysyi aktiivisena myös takaa.

Ennen hyppäämistä otettiin tietysti myös laukat, joissa sainkin sitten istua ihan kunnon isossa laukassa. Ennenkaikkea Jumi tuntui koko ajan vähän valuvan pitkäksi edestä ja muutenkin sain pitää ylävartalon ihan kunnon työllä pystyssä ja pohkeet kiinni, etten olisi valunut eteen hevosen mukana. Kun laukat oli otettu, päästiinkin sitten hyppäämään ja tultiin pareissa ristikkoa muutamaan otteeseen. Jo ristikolla oli minulla hevosen kanssa vähän ongelmia. Jumi tuli kyllä reippaasti, mutta jotenkin tuntui etten kuitenkaan saanut vaikutettua sen laukan pituuteen. Tulimme varsinkin ekoilla kerroilla vähän huonoihin kohtiin ja hevonen pääsi turhan pitkäksi.

Huomasin ristikoilla jo, että Jumi ei ihan ollut pohkeen edessä. Vaikka itse olin jättämässä pikkuaskelta pois, päätti hevonen olla kuuntelematta pohjetta ja rymysi melkein esteen sekaan. Opettaja kehotti minua lyhentämään, lyhentämään ja lyhentämään Jumia, koska se helposti pääsi sellaisen muurahaiskarhun näköiseksi. Hevonen ei todella päästänyt helpolla, mutta lopulta saatiin ihan hyvät hypyt niin ristikolle, kuin myös pystylle.

Mutta voin sanoa, että ratsastus tuntui todella kummalliselta sillä tunnilla. Hevosella piti olla poweria, mutta sitä oli todella vaikea saada lyhyemmäksi. Joka askeleella täytyi ratsastaa ja välillä huomasin kannattelevani Jumia ja se pääsi nojaamaan kättäni vasten. Kun tulimme neljän askeleen linjaa, pääsikin yhdessä vaiheessa se salakavalasti pitkäksi, jolloin väliin tuli vain kolme askelta. Sain sen korjattua kuitenkin ihan hyvin, mutta siitä huomasi juurikin sen oman virheen. Ehkä yksi tekijä miksi en myöskään saanut hevosta lyhennettyä oli, että se oli todella vahva edestä ja puri kiinni haluten vain rymytä eteenpäin.

Jumin pikkuaskel, kaunista...

Ehdittiin tulla rataa, mihin mahtui niin hyviä pätkiä kuin myös parantamisen varaa. Laukat olisivat saaneet vaihtua nopeemmin, Jumi usein laskeutui väärälle laukalle jonka jälkeen oma reaktionopeus olisi saanut olla parempi. Radan jälkeen olo oli kyllä kaamea, jotenkin tuntui etten vain päässyt kiinni hevoseen yhtään. Voivottelin että tällekkö tasolle sitä on vajottu, kun en saa jotenkin yhtään kontrollia. Loppukommenteissa ehdinkin kertoa tiivistetysti oman fiiliksen, mutta opettaja kyllä sanoi että Jumi on kyllä esteillä haastava, sitä saa kyllä tosissaan ratsastaa koko ajan.

Loppuraveissa jäinkin sitten keventelemään mietteissäni hevosen mennessä pitkänä eteen-alas. Opettaja kuitenkin halusi, että keräisin vielä ohjat käteen ja työstäisin oikeasti Jumia, eihän ne työt vielä olleet ohi. Ja Jumi muuttui kyllä tosi kivaksi ja ryhdikkääksi, ekaa kertaa sain siihen koulupuolella paljon paremman otteen ja se tuntui selkään hyvältä. Mutta esteiden parissa on hevosten kanssa vielä paljon opittavaa, niillä kun on sen verran erituntuista mennä.

linkki videoon