Tupsujalkaisella Amolla

Nyt tulee mökkireissun neljännestä ja viimeisestä ratsastuksesta postausta. Nämä ratsastuskerrat tosiaan ratsastin samalla viikolla, kun Tapiolassa oli pyörimässä vuokrausviikko. Koska jatkoimme mökkeilyä vähän pidempään, en vuokrausviikkoon Cinnamonia päässyt vuokraamaan, mutta sain vastineeksi todella antoisia tunteja kyllä tuolla mökinkin lähellä. Viimeinen tunti oli siis Amo- nimisellä isolla ponilla. Amo vaikutti aika raskasrakenteiselta ja jäykältä alkuun. Oli kumminkin kiva päästä tutustumaan taas aivan uuteen ratsuun, jolla en aiemmin ollut mennyt.

Tunnilla aloitimme heti alkuun jo hyödyllisesti jumppaamalla hevosia käynnissä. Tunnilla tehtiin vähän yhdistelmiä edellisten tuntien harjoituksista ja alkutunnista teimmekin samaa harjoitusta kuin Tanssin kanssa oltiin tehty. Eli toisella pitkällä sivulla takaosa uran sisäpuolelle ja toisella etuosa. Amo tuntui alkuun tosiaan melko kankealta ja hitaalta mutta vertyi sitten siinä harjoitusten aikana. Tuo isokokoinen poni vaikutti oikein suloiselta tapaukselta ja katseli kaikkea korvat hörössä.

Jatkettiin avotaivutusten parissa toisella pitkällä sivulla ravissa. Ravissa alkuun oli vähän hakemista mutta piakkoin sain jo ihan hyviä pätkiä aikaan. Tosin kaikkea ei voi saada kerralla, koska kun jalat menivät oikein, ponin pää seikkaili eikä ollut suorassa. Jotenkin vain itse huomaamattani taisin sitten pitää liikaa sisäohjasta, jolloin Amon kaula taipui sisäänpäin. Muuten ravissa saatiin siis ihan kivaa pätkää aikaan.

Väistöjen jälkeen jäätiin ravissa hetkeksi pyörimään pääty-ympyrälle, jonka jälkeen aloitettiin pääharjoitus. Eli väistätettiin uran sisäpuolelle ja sitten nostettiin laukka. Alkuväistättelystä vertyneen Amon kanssa väistöt sujuivat hyvin, mutta loppuosassa laukannostossa tapahtui joka kerta jotain hassua. Se siirsi takaosaa sisäpuolelle mutta nosti kumminkin oikean laukan. Laukassa sain pidettyä linjan hyvin, mutta nostot eivät olleet suoria.

Amon kanssa ohjat meinasivat välillä valahtaa liian pitkäksi, kun poni ovelasti niitä välillä huomaamatta kiskoi. Laukannostoharjoituksessa muutamien toistojen jälkeen alkoi Amo hieman innostua ja lähti väistöissä kiirehtimään. Aina jos se lähti yhtään rynnimään tai ennakoi, piti kääntää suoraan voltille. Tällöin Amo ei saanut tilaisuutta karata ilman lupaa laukkaan. Kun tahti oli hyvä, nostin sitten kaikessa rauhassa laukan uran sisäpuolella. Amo ei ollutkaan tehtävän loppupuoliskolla mikään helppo ja sain kääntää sitä aika monta kertaa voltille. Opettaja tokaisikin että olipas poni innoissaan kun normaalisti silmät puoliummessa menee perustunneilla :D.

sisäohja pitkänä...

Lopputunnista ei sitten tehtykään enää mitään ihmeellistä. Raveissa koitin saada Amoa hieman rennommaksi, koska se tuntui vähän sellaiselta puksuttelijamaiselta. "Kunhan nyt tässä menen eikä tartte mitään kauheasti tehdä." Alkoi se siitä sitten pikkuhiljaa enemmän rentoutua ja tunti loppui onnistumisen fiilikseen. Amo ei ehkä ollut lempparini, mutta paljon haasteita se ainakin antoi!

linkki videoon