Kuntokoitos kisoissa

Moikka! Osa on varmaan huomannut, että blogi oli nyt hiljainen tässä hetken aikaa. Huomaa kyllä lukion tullessa kuvioihin, että aikaa ei samalla tavalla riitä koneen äärellä istumiseen kuin aiemmin. Kun ylimääräistä aikaa on koulutöiden ja harrastusten ohella, käytän sen yleensä silloin johonkin muuhun, kuten kavereiden tapaamiseen. Tässä kuluneiden viikkojen aikana ei ole kumminkaan tapahtunut mitään ihmeellistä. Olen käynyt kerran viikossa ratsastelemassa ja itseasiassa joka kerrasta on nyt kuvia odottamassa kamerassa, joita sitten laitan tuleviin postauksiin. Itseasiassa lyhyt paussi blogista saattoi tehdä jopa hyvää, nyt ainakin tekee kovasti mieli tuottaa tekstiä ja kaikenlaista kivaa erikoispostausta ja vaikka videotakin. Mutta siis, tämä hiljaisuus sattui juuri vahingossa paikkaan, jossa oltiin juuri kisoja edeltävän päivän treeneissä. Niinpä tämä kisapostaus siis viivästyi, joten onkin korkea aika palata meidän kisapäivään fiilistelemään mikä silloin oli meininki.

kuvat (c) Sonja tai Daniela ja videosta kiitos Annalle

Niin se sitten koitti, sunnuntaikisa-aamu. Ratsuksi oli valikoitunut kirjava hevonen, jolla olin hypännyt kerran aiemmin, edellisenä päivänä. Desperado oli onneksi aamusta siisti, kun sen nopeasti taas minulle tyypillisellä kiireellä harjasin. Rata rakennettiin ripeästi ja kävellessä tein päätöksen, etten lähtisi aivan hurjasti oikomaan isolla, hieman hidahkolla hevosella. Rata sekä uusinta oli kiva ja ei siinä kauheasti tiukkoja oikaisumahdollisuuksia ollutkaan mikä oli ihan hyvä. Tosiaan kisaan otin kannukset mukaan ja vaikka lauantaina oli tuntunut toivottomalta, en lähtenyt kuitenkaan ristikkoluokkaan mikä lauantaina tuntui vielä hyvältä ratkaisulta. Radan käveltyäni kiiruhdin talliin varustamaan hevosta.

Luokkamme (70cm) alkoikin heti ekana ja verryttelyyn kiiruhdettiin heti, kun hevonen oli suojineen valmis. Maneesissa Desperadon selässä huomasin, että minua ei ollut vielä siihen mennessä jännittänyt melkein ollenkaan. Ehkä pystyin sitten hillitsemään kisajännitystä jonkin verran, joka pulppusi pintaan kyllä sitten odotellessa omaa vuoroa. Sitä ennen kumminkin lähdettiin verkkaamaan ja Desperadon kanssa annoin sen kulkea miten itse halusi, kunhan vain mukana oli riittävästi vauhtia.

Kun otimme laukat, sattui minulla Desperadon kanssa verkassa koominen tilanne. Olin vaihtamassa paikkaa, kun huomasin ettemme hevosen kanssa mahtuisi siihen väliin mihin olimme aikoneet. Niinpä olin kääntämässä poispäin ja Desperado luuli, että olemme menossa esteelle. Jollain kumman tavalla innokas hevonen ryömi esteen yli hämmentynyt ratsastaja selässään. Esteen hyppäämisestä tuli vähän noottia, mutta itse olin aivan ihmeissäni selässä mitä juuri oli tapahtunut :D. Loppuverkan pidinkin punaisena huolen siitä, ettemme menneet lähellekkään esteitä.

Kun olimme ottaneet laukat ja ravailleet, oli aika hypätä verryttelyhypyt. Verkkahypyissä Desperado tuli aika hyvässä temmossa esteille, se taisi olla ihan innoissaan kun pääsi osallistumaan kisoihin. Edelleen hypyt tuntuivat poniratsastajalle jotenkin todella raskailta, mutta yli mentiin. Verkkahypyissä käytiin läpi suurin osa esteistä ja piti vain muistaa olla huolellinen laukkojen suhteen.  Pari kertaa tultiin esteelle väärässä laukassa ja en itse niitä huomannut ajoissa vaihtaa. Verkkahyppyjen jälkeen olikin aika aloittaa kisat ja olin lähtövuorossa toiseksi vikana.

Kun oma vuoroni starttasi, laukkasin kerran maneesin ympäri ja lähdin sitten liikkeelle. Ennen perusrataa sai ottaa verkkahypyn, jos halusi. Tulin sen, kaiken lisäksi väärässä laukassa, mutta hevonen vaihtoi esteen päällä. Tämän jälkeen aloitin radan Desperadon kanssa. Rata alkoi melko ryminähypyllä, jossa Desperado mateli esteen yli laamana. Jälkeenpäin katsottuna olisi hevonen pitänyt sitten kumminkin herätellä vielä vähän paremmin. Loppurata sujui melko hyvin ja hevonen vaihtoi laukat hyvin. Keskityin ainakin ihan hyvät tiet tekemään. Perusradan jälkeen olin kyllä jo melko hengästynyt, hevonen oli jotenkin tosi raskas ratsastaa.

Uusinta alkoi ihan ok mutta ohjat olivat liian pitkänä ja Desperado jäi pitkäkaulaiseksi ja raskaaksi edestä. Ensimmäisen esteen jälkeen tuli kiire kääntää kolmoselle ja melko hitaasti kääntyvää hevosta tuli vedettyä sisäohjasta ja vängerrettyä se sitten tuon kaaren läpi kolmoselle. Kolmosen jälkeen olin aivan puhki ja tuntui, että hytkyin siellä satulassa holtittomasti. Nelosestellä laukka olisi pitänyt saada vaihtumaan, mutta ei vaihtunut jonka seurauksena höpsö heppa vaihtoi lävistäjällä laukan vääräksi. Nelonen ja vitonen tultiin tyylikkäästi väärässä laukassa, mitäköhän siellä selässä taas ajattelin. Hulvattomasti hytkyen kunto loppuen taiteilin itseni hevosen selässä maaliin asti. Hmm...tuplanolla mutta ajatukset radan jälkeen olivat vähän sekaisin.

Voivoivoi, jälkeenpäin videolta katsoessani nään ei-niin-tyylikkään suorituksen, josta bongaa monia virheitä. Kuinka hytkyn kuin perunasäkki ja ohjat valuvat kilometrin mittaiseksi ponin rymytessä eteenpäin ja kiivetessä esteiden yli kiltisti. Huhhuh. Mutta noh, onneksi ei anneta tyylipisteitä, kunhan esteet nyt kutakuinkin ylittyivät ja laukat vaihtuivat suurimmaksi osaksi. Desperado oli uusinnassa hieman hidas, ja sijoittui sen takia neljäksi viidestä. Tuo kisa antoi kumminkin ihan omanlaisensa kokemuksen, ne olivat nimittäin ekat estekisat hevosen selässä Tapiolassa.

Niin sujahtivat estekisat ohi ja ihan hyvillä mielin lähdettiin pois. Uudet kisakorkeudet tulivat korkattua ja tästä on hyvä jatkaa esteiden parissa. Vielä kun löytyisi se oma esteratsu, sillä Desperado ei ehkä ihan ole mun juttu, vaikka sitä kovasti vinkattiinkin minulle Junnupokaaliin. Katsotaan nyt, seuraavat estekisat tulevatkin sitten ensi vuoden puolella keväästä, joten mietintäaikaa löytyy. Mutta hyvä Desperado! Video vähän epäonnistui perusradasta, mutta uusinnasta on kokonaisuudessaan.

Jostain syystä video ei latautunut tähän, joten tässä linkki