Perusjutut haltuun ennen koitosta

Viime viikon tiistaina olikin sitten Domin kanssa kenraaliharjoitus kisoja varten. Meillä olikin sillä kertaa sijainen. Esteet olivat melko tavallisessa järjestyksessä, toisella sivulla neljän-viiden laukan linja, sitten molemmilla lävistäjillä esteet ja vielä yksittäinen este toisella pitkällä sivulla. Laitettiin myös pikkuovikulmaan tuomarinkulmaus kisamaisuutta tuomaan. Domin kanssa tuntui jotenkin tosi ammattimaiselta, kun poni oli niin hienona jo alussa. Verkkasimme tosi hyvin ravissa aloittaen ihan perustyöskentelystä niin, että tehtiin R kirjaimeen voltti ja tultiin toisela sivulla olevat puomit.

Voltilla oli tärkeää Domin kanssa ulkoavut. Opettaja painottikin sitä, että oikeasti tultiin puomeille suoralla ponilla, joka ravasi aktiivisesti ja sitä pystyi ottamaan lyhyemmäksi. Puomeilla piti ajatella ylöspäin, reipasta ravia, muttei saanut kumminkaan antaa kaahata. Domin kanssa ongelmana oli suoruus. En pitänyt tarpeeksi hyvin ulkoapuja, jolloin se oli ulkolavastaan vinossa. Muutenkin pari ekaa kertaa poni vain kaahotti puomien läpi vailla ajatusta. Alkuverkka oli tosi hyödyllinen, koska oikeasti osasin sitten katsoa, että poni kulki suorassa.

kuvista kiitos Nelli :)

Kun oltiin tultu puomit tarpeeksi hyvin, lähdettiin yksitellen hyppäämään samaa yksittäistä estettä ristikkona niin, että esteen jälkeen pysäytettiin mahdollisimman nopeasti. Kontrolliharjoitusta siis, jes! Juuri tuota tehtävää tarvitsinkin Domin kanssa. Poni helposti jää tosi vahvaksi, jolloin ravin kautta laukanvaihtaminen on vaikeaa. Siitä on tosi pitkä aika, kun olen tehnyt tuollaista harjoitusta. Harjoitus myös ajaa reaktionopeuden tärkeyttä, siispä esteen jälkeen ei voi vaan jäädä laukkailemaan kevyessä istunnassa, vaan heti pitää toimia.

No mites meillä sitten pysähdykset onnistuivat? Hyppyistä olin ehkä eniten ylpeä, pidin pääni kylmänä enkä painostanut ponia. Maltoin odottaa estettä ja näin paikat osuivat joka kerralla kivasti ristikolle ja hyppy oli rauhallinen. Ehkä sijaisen olemus jotenkin sai itsenikin hereille ja ratsastamaan tarkasti. Itse ainakin olin tällä ratsastuskerralla sataprosenttisesti keskittynyt. Ensimmäisellä kerralla pysähdys venyi ihan seinään asti ja poni ei selvästi olisi malttanut pysähtyä. Sen jälkeen sujui kumminkin kerta kerralta paremmin ja poni sai taputuksia hyvistä pysähdyksistä. Se alkoi kuuntelemaan minua paremmin.

Seuraavaksi tultiinkin sitten este pari kertaa pystynä, jonka jälkeen lähdettiin radalle. Eli tehtiin melko yksinkertainen rata aluksi, joka sujui ilman suurempia ongelmia. Paikat löytyivät tiistaina superhyvin, eikä poni joutunut ponnistamaan kauhean kaukaa tai läheltä. Tultiin toinenkin rata, jossa oli vähän tiukempi kaareva tie linjan ekalta esteeltä lävistäjälle. Siitä sainkin moitteet, kun Domin kanssa valuttiin tosi ulos ja vedin ohjasta. Opettaja painotti "Ratsasta jalalla, älä käännä kädellä!". Olin jo valmiiksi todennut, että tuo kaareva aiheuttaisi ongelmia, Domi kun helposti tosiaan valuu ulospäin, jos ei ulkoavut ole tarpeeksi vahvat. No, kommentista sitten otin opikseni.

Tokalla kerralla tuli jo paremmin, vaikka poni vähän mutkitteli ennen tokaa estettä. Huomasin, että laukat oli paljon helpompi nyt vaihtaa myös alun kontrolliharjoituksen takia. Domi kuunteli paremmin apuja, vaikka kaareva tie olikin haastava. Sen 50-60cm jälkeen sitten lopussa päästiin tulemaan korkeampana sama rata.

Siinä 70cm korkeudessa sitten päästiinkin jo ihan kisafiilikseen. Ratamme meni aika keskinkertaisesti, poni hyppäsi hyvin ja laukat tuli myös vaihdettua. Eli ihan perus rata, ja oli tosi hyvä että itse oikeasti keskityin siihen tekemiseen. Tosiaan kiva estetunti kerrakseen, itse en häslännyt ylimääräistä siellä selässä.

Mutta sitten siihen perjantaina ilmestyneeseen kisalistaan :/. Tosiaan silloin sain tietää kisaratsuni ja kovasta harjoittelusta Domin kanssa huolimatta en saanutkaan sitä kisoihin. Ensimmäiset tunteet olivat epäusko, harmistus ja epätoivo kun näin listassa nimeni kohdalla Desperadon. Kyllä, Desperadon, hevosen jolla en ollut ikinä hypännyt. Syynä miksen saanut Domia, oli se, että poni meni kahteen muuhun luokkaan. Desperadolla siis olen mennyt kaksi kertaa ikinä joista molemmat olivat koulutunteja. Hyvin tärkeää siis oli, että pääsisin tuolla hevosella edes kerran harjoittelemaan...Niinpä kenraaliharjoitus ei jäänytkään tiistaihin.