Turhia pistemenetyksiä siellä täällä

Tämän kauden viimeiset kisat Tapiolassa olivat 24.5, eli noin viikko sitten. Itse lähdin kouluratsastukseen jännityksellä, miten tällä kertaa sujuisi. Tuntuu, että kouluratsastuksessa tulokseni heittelevät laidasta laitaan, eikä sellaista tasaista suoritusputkea usein nähdä. Viime kisat Vaniljalla olivat menneet niin hyvin, mikä loi lisää jännitystä. Dexterin kanssa treenejä olikin alla vain yksi, päätin senkin takia ratsastaa verkassa erityisen hyvin ponia, jotta saisin siihen vielä lisää tuntumaa ennen rataa. Alun perin minulla ei ollut tarkoitus tehdä sykeröitä tai mitään sellaisia, mutta pieni kisainnostus syntyi siellä sisällä sitten ponin käytävälle otettuani. Viimeiset kisat, kyllähän niihin voisi vaihteeksi panostaa. Onneksi letityskumppareita oli sattumalta mukana. Eihän ne sykeröt mitään ammattimaisia ollut, varsinkin kun Dexterin harja tuntui superpaksulta. Mutta ajatus oli tärkein ja kunhan ne vaan eivät aukeaisi kesken radan, niin kaikki olisi hyvin.

Eli luokkahan tosiaan oli se Helppo C ja ratana se pahamaineinen laukkalävistäjä- , askeleenpidennyspainoitteinen rata. Kun oli meidän verryttelyryhmän vuoro, lähdettiin siitä sitten maneesiin ja vähän lämmittelemään. Se nimittäin oli suunnitelmana, halusin ponin hyvin vertyneeksi ja reippaaksi. Hyytyminen on nimittäin niin hirveää, että sitä en halunnut kokea uudestaan. Verryttely sujui kaiken kaikkiaan ihan mukavasti, poni liikkui ja lähti hyvin pohkeesta eteen. Tulin muutamia kertoja lävistäjällä niitä temmonlisäyksiä, jotka tuntuivat ihan riittävältä. Otin nopeita käyntisiirtymisiä, jotka ovat hyvä tapa saada Dexterkin kuuntelemaan ja olemaan aktiivinen.

Niin kuin arvasinkin, poni vertyi laukan jälkeen sitten paremmaksi vielä. Laukannosto ei aluksi ollut kauhean napakka ja pisteessä, nopeasti poni kumminkin nosti sen. Laukassa tein pääty-ympyröitä ja keskiympyrää aina kun oli tilaa. Verkassa sujui myös laukkalävistäjä ihan kivasti ja omasta mielestäni  sain sen ihan kivan reippaaksi. Loppuverkassa Dexter tuntui tosi kivalta, tosin ei ehkä aivan niin hyvältä kuin tiistain tunnilla kentällä. Lopussa muistin, että en ollut ottanut peruutuksia vielä ollenkaan. Niinpä tein sitten vielä pysähdyksen ja peruutuksen, joka ei mennyt ihan suoraan. Koitin saada sitä korjattua, ja jossain määrin poni peruuttikin hieman suoremmin, mutta tiesin että se saattaisi aiheuttaa ongelmia sitten radalla.

Verkkakuvista ja videosta kiitos Heidille

Minun lähtöni oli toisena heti Tinjaminin jälkeen. Ravailin hetken kevyessä ravissa ennenkuin aloitin sitten radan pituushalkaisijalle tullen. Pysähdys ei kyllä tehnyt vaikutusta, koska se oli vähän hätäinen ja levoton. Siitä sitten jatkettiin ja poni tuntui kyllä koko radan ajan melko jäykältä. Ensimmäinen askeleenpidennys lähti ihan hyvin, mutta olisi saanut olla vielä napakampi. Sen jälkeen jotenkin oma keskittymiseni herpaantui ja mitäköhän siellä selässä ajattelin. Näin jälkeenpäin katsoen tekisi mieli huutaa minulle, että "Ratsasta nyt siellä, tarkkuutta!". Ajatukset harhailivat ja radan yksi huonoimmista pisteistä tulikin tästä kolmikaarisesta. Keskimmäisen kaaren kohdalla tuli järkyttävää oikomista ja tahtikaan ei ollut mikään reipas.

temmonlisäystä...

Seuraavaan osuuteen kumminkin petrasin ja tuli ihan hyvät pisteet. Pitkällä sivulla askeleenpidennys oli tahdikas ja poni lähti kivasti eteenpäin. Mutta sitten oli sen pysähdyksen aika, jota olin vähän jännittänytkin. Kaksi ekaa askelta vielä suoraan kunnes vinoonhan se sitten meni. Tuota pitää kyllä vielä harjoitella! Tuon jälkeen ei enään irronnut niin hyvää pidennystä, kun en itse ollut hereillä. Laukannosto meni melko hyvin, mutta keskiympyrä olisi voinut ratsastaa tarkemmin. Keskittyminen oli ehkä hiukan hukassa taas. Sitten se pahamaineinen laukkalävistäjä, laukka tippui raville liian aikaisin. Laukka toiseen suuntaan meni sitten paremmin ja hammasta purren kannustin Dexteriä laukkalävistäjän loppuun asti. Silti se loppui hiukan liian aikasin.

Lopuksi vielä oli voltin vuoro. Itseni mielestä se sujui tosi kivasti, mutta arvostelun mukaan jäi hieman pieneksi. Sitten vain pituushalkaisijalle ja radalta pois vapaassa käynnissä ponia taputellen. Ja nyt olisi vuorossa arviointi "miten meni niinkuin omasta mielestä?". Noh, aloitetaanpas vaikka prosenteista. Tällä kertaa niitä kertyi 56,75%, mikä on enemmän kuin kisoissa, jolloin menin Vaniljalla. Yllättävää, silloin meni huomattavasti paremmin. Prosentit olivat kumminkin huonommat kuin viime kisani Dexterillä ja itsekin olen sitä mieltä, että en tehnyt aivan parasta suoritustani. Suoritus oli ihan ok, ja siihen se jäi. Olisiko kahden jälkeen yöllä valvominen euroviisuja katsellen vaikuttanut kisavireeseen, mutta en ollut kyllä kauhean hereillä.

Suurimmat pistemenetykset tulivat juurikin niistä teistä. Turhaa, kun olisin voinut ratsastaa tiet paljon paremminkin. Mutta ei tämä kerta nyt ihan pohjalukemiin mennyt. Tulimme 3/5, eli ruusuketta ei tullut napattua. Näin se vain vaihtelee, kouluratsastus on kyllä omalta osaltani ollut ailahtelevaa, välillä tulee niitä superhyviä suorituksia ja sitten joskus tapahtuu jänniä hyytymisiä tai huolimattomuusvirheitä. Noh, tarkkaavaisuutta ja huolellisuutta vain lisää. Sain kumminkin positiivista palautetta nätistä istunnasta ja eleettömästä ratsastuksesta, hyvä! :)

näyttää ihan kouluratsukolta, ehkä se pikkuhiljaa... :D

Ja lopuksi vielä kisaradasta videota, siitä huomaa niitä virheitä ja pistemenetyksiä siellä täällä..

linkki videoon

Mahtava ponimus

Ahh, tiistaina pääsinkin menemään pitkästä aikaa Dexterillä, joka todella on tällä hetkellä yksi suosikkiponeistani kouluratsastuksessa. Se on osaava, haastava ja reipas. Enempää en kuitenkaan päässyt harjoittelemaan ponilla ennen koulukisoja kuin tuon yhden kerran. Se kerta meni kumminkin ihan kivasti ja sain taas pikkuhiljaa tuntumaa tuohon pikkuDexteriin.

Aloitimme tunnin siirtymällä melkein heti raviin ohjat kerättyämme. Ravissa oli tarkoitus ratsastaa mahdollisimman pienin avuin ja kulmiin asettaessa sisäjalan tuli olla hiljaa kyljessä. Melkein koko alkuravien ajan meno oli todella kankeaa ja poni ei kauheasti asettunut, vaan tuntui todella jäykältä. Se kipitti eteenpäin pää mahdollisimman kaukana ohjien toisesta päästä. On se vaan niin ovela luistamaan hommista ja Dexter todella antoi haastetta.

Supersuuri kiitos Danielalle kuvista <3

Alkuravailussa hidastettiin välillä ravia ja alettiin tehdä kahteen kulmaan voltit. Volteilla opettaja korjasi asentoani. Lantion tuli kääntyä, eikä niin, että kallistuisin olkapäästä. Ensimmäinen puolisko tunnista oli tuskaista menoa. Dexter oli todella vastahakoinen ja tahmea. Se sipsutti eteenpäin ja päätettiin ottaa laukkaa siinä toivossa, että poni vähän lämpenisi. Laukassa tehtiin pääty-ympyrät ja päätin saada vähän Dexterin moottoria toimimaan lisäämällä laukkaa pitkillä sivuilla. Poni laukkasi hyvää ja aktiivista laukkaa, Dexterillä on muutes ihan sairaan mukava laukka istua. Koska koulukisat lähestyivät kovaa vauhtia, tulimme kerran laukkalävistäjän, mikä sujui ihan hyvin. Laukan jälkeen kävelimme suoraan välikäynnit.

Välikäyntien aikana päätin ottaa uuden asenteen ja mietiskelin omaa ensimmäisen puoliskon ratsastusta. Oliko se ollut niin tehokasta? Ohjat kerättyäni aloitin Dexterin kanssa uudelta pohjalta tehokkaasti. Poni tosiaan oli lämmennyt laukkaamisen jälkeen ja tulikin pehmeämmäksi ja pyöreäksi edestä. Reipas käynti ja sitten olikin hyvä lähteä seuraavaan harjoitukseen. Aloitimme sulkutaivutusten harjoittelemisen pitkillä sivuilla. Siinä ideana oli siis pitää etujalat uralla ja väistättää  takajalkoja. Asetus tuli olla sisälle päin. Aloitimme haparoiden, mutta kyllä sieltä sitten muutama askel tuli! Sulkutaivutus kumminkaan ei ollut vielä täysin auennut minulle, mitä ponin olisi siinä tarkoitus tehdä, joten välillä Dexter ei ymmärtänyt epäselviä apujani.

Menimme tunnin toisella puoliskolla aika vähän ravia mikä oli harmi. Dexter tuntui aivan eri ponilta, kuin alkutunnista. Se liikkui reippaasti ja hyvin. Nostettiin vielä laukka ja laukattiin uralla tehden välillä pääty-ympyröitä. Sitten olikin aika ensimmäistä kertaa nyt keväällä siirtyä ulkokentälle hetkeksi ratsastelemaan! Ja voi että kun saatiin kivoja kuvia suuri kasa :)

Kentällä olimme yhdellä suurella keskiympyrällä ja siinä sitten ravailtiin. Kentällä menimme pääosin siis loppuraveja mukavassa säässä hölkötellen. Väliin tosin mahtui yksi pelottavasti pihisevän bussin pelästyminen ja Dexter hiukan hypähti pariin laukka- askeleeseen. Muuten mentiin aika rauhallisissa merkeissä, vaikka poni ei aika ajoittain rentoutunutkaan kun oli vähän jännää olla ulkosalla. Hyvin Dexter kumminkin teki sitten loppujen lopuksi töitä ja voi vitsi miten kivalta se tuntui. Kentältä sitten vain suoraan maneesiin ja loppukäynnit siellä, jottei mitään loppupöhköilyjä pääsisi tapahtumaan. Dexter kun on niin vauva, että näkee alieneja joka paikassa...Mutta on se vaan niin mahtava!

Innaria ja pikkupomppuja

Lauantaina oli viimein aika korvata viimeinen valmennus, joka jäi minulta välistä. Menin siis estetunnille pitkästä aikaa. Sain yllätykseksi huomata meneväni Tinjaminilla esteitä. Olin juuri katsonut maailmanhuippujen esteratsastusta ja niin innoissani olin valmiina, jospa hyppäisimme esteen kokoisia esteitä. Tällä kertaa oli kumminkin tehtävänä pääosin innaria, joten suunnitelmat menivätkin vähän erilailla. Minulla oli sitten ehkä hieman huono asenne lähteä tunnille: "Tinjamin on pieni etupainoinen poni, joka kipuaa esteiden yli. Sillä ei riitä niin paljon hyppykapasiteettia ja poni on myös melko hidas pohkeelle ja ei ollenkaan ime itse esteelle." Vaikka hieman harmitti, päätin loppujen lopuksi pitää tehokkaan estetreenin ja karistaa huonon asenteen pois.

Kiitos kivoista kuvista Sannalle!

Tunti alkoikin pitkällä alkuverkalla sileällä ennen hyppäämistä. Heti ensimmäisten raviaskelten jälkeen huomasin ponin olevan aivan erilainen kuin tiistaina. Paljon kivemman tuntuinen, pehmeä ja kevyt kädelle. Myös ravi oli reipasta ja eteenpäinpyrkivää. Laukattiin uraa pitkin ja pistin ponia pitkillä sivuilla kunnolla eteenpäin, jotta laukkakin pyörisi reippaasti. Tinjamin tuntui todella kivalta kyllä verkassa ja pian aloitettiin puomeilla.

Puomeilla ei sitten sen kummempaa, mentiin siis innarien puomeja pitkällä sivulla, ponien oli tarkoitus nostaa jalkoja. Timppa katseli hieman katsomoon ja poseerasi kameralle muutamaan otteeseen. Otettiin myös käsi sivulle ja katse pysyi siellä edessä. Puomeja tultiin molempiin suuntiin ja jatkettiin niiden parissa vielä laukassakin, kun välit laitettiin laukkaväleiksi. Ensin ekalle puomille ei sopinut askel, joten meni vähän häsläykseksi. Pian innarin viimeinen este nostettiin pystyksi ja kaksi ekaa olivat puomeina vielä.

Kun tultiin ensimmäistä kertaa, että viimeinen oli pystynä, jalka seikkaili jonnekkin taakse... Päätettiin lyhentää jalustimiani, koulujalustimethan sieltä löytyi (tyypillinen ei- vakituisesti- esteitämenevä). Jalustimien lyhentämisen jälkeen löytyikin ihan eri tekemisen meininki. Asento säilyi paremmin, kun aste asteelta laitettiin lisää pystyjä innariin. Lopulta siinä olikin kaikki pystyinä ja tehtiin tasapainoharjoitusta irroittamalla innarilla toinen käsi sivulle säilyttäen kumminkin asennon samana.

Yhden kerran tuli innarin ekalle esteelle kielto, kun en ollut tarpeeksi rohkaisemassa Tinjaminia, se tarvitsee pohkeen juuri ennen estettä ja ratsastajan täytyy koko ajan olla rohkaisemassa ja varmistamassa. Innaritehtävät muutes menivät aika kivasti ja tuntui hyvältä selkään. Timppamyyrä ylitti urhollisesti esteet pikkupompuilla. Jatkettiin tämän jälkeen radalla.

Siinä se jalka seikkailee..

pikkumyyrä :D

Eli radassa oli yksi suunnanmuutos ja tultiin innari molempiin suuntiin. Aluksi suunnanmuutos oli ristikkona ja siihen Tinjamin jäi hieman himmailemaan sekä otti pari pienempää askelta. Nopeasti ravin kautta laukanvaihto ja kohti vihreää pystyä. Olen tyytyväinen siihen, että koko ajan pysyi sellainen napakka tahti, eikä ponia tarvinnut potkia eteenpäin. Se todella yritti parhaansa ja teki mitä ratsastaja pyysi. Hypytkin olivat oikein hyviä.

Lopuksi hypättiin vielä pari kertaa pystyä, kun aikaakin oli jäljellä. Aluksi hätäilin ja aloitin tehtävän ilman, että oli tarpeeksi aikaa ennen ensimmäistä estettä. Kävelyn jälkeen ei Tinjamin ollutkaan niin herkästi nostamassa laukkaa, vaan se nousi vasta muutama askel ennen estettä. Kun vauhtia ei ole tarpeeksi, on Tinjaminin reaktio heti kielto ja ihan oikeinhan se oli. Ratsastajan moka. Tiesin jo ennen estettä että se kieltää, mutta ei ollut tilaa kääntää ympyrälle, noh eikun vain vähän tilaa ja vauhtia lisää, sitten vain yli ja jatkettiin. Tinjamin hyppäsi kivasti ja esteet sujuivat helposti, mikä on tietenkin hyvä juttu. Kaipaan kyllä, että päästäisiin hyppäämään vähän enemmän ja vaikeustasoa nostettaisiin, kesäleirillä nyt ainakin :).

tasapainotuskäsi :D 

Timppa: ja pah, vielä yritti pistää mua yli tosta!

Tahmatimppa

Tiistaina tulikin yllätykseksi ratsuksi Tinjamin. Olin sinäänsä hiukan pettynyt, koska omia tuntejani oli kaksi enää jäljellä ennen sunnuntain kisoja. Koulukisoihin tosiaan olen toivonut Dexteriä ja sillä en sitten päässyt harjoittelemaan, mikä tietenkin harmitti. Se nimittäin tarkoittaa sitä, että harjoittelut jäävät yhteen tuntiin. Itse Tinjaminilla oli kumminkin ihan kiva mennä koulua, ja todella pitkästä aikaa. En edes muistanut milloin viimeksi ratsastin tuolla ponilla. Nyt kumminkin sitten pääsin kipuamaan pikkuponin selkään.

Aloitimme tunnin melko suoraan alkuravailun jälkeen pääharjoituksella hetken aikaa käynnissä. Mentiin kolmikaariselle kiemurauralle (sitäkään ei olla vähään aikaan puuhattu) ja siinä sitten alettiin työskentelemään ponien kanssa. Tinjaminin kanssa kesti aika kauan totutella poniin ja kun siirryttiin raviin, sitä sai välillä ihan patistella eteenpäin. Huomattiin myös opettajan kanssa, että jäin hiukan liikaakin ratsastamaan taaksepäin kädellä. Muuten kolmikaarinen sujui hyvin ja se oli todella hyvä harjoitus, kun sai vähän taivutella ponia alkuverkaksi tehokkaasti.

kuvat ovat lauantailta, jolloin menin sattumalta myös Timpalla.

Käynnissä tehdessämme kolmikaarista, teimme toisella pitkällä sivulla avotaivutusta. Avot sujuivat muuten aikas hyvin Tinjaminin kanssa käynnissä. Se kuunteli todella hyvin apuja. Jatkettiin tehtävää ravissa. Pikkuhiljaa löytyi jo niitä oikeita nappuloita ja poni kulki vähän reippaammin. Tehtiin kolmikaarista molempiin suuntiin ja istuttiin paljon harjoitusravissa. Tinjaminin tasaisessa ravissa olikin mukava istua ja tehdä tehtävää.  Kaarteet olivat ehdottomasti hyvä harjoitus meille, koska Tinjamin taipui hyvin kaarteiden läpi ja saatiin hyvät, kaarevat tiet.

Avotaivutuksia en ollut varma, pitikö niitä jatkaa myös ravissa. Päätin kumminkin lähteä tekemään niitä Tinjaminin kanssa ja pari kertaa ei tahti säilynyt ja poni rikkoi käyntiin. Kun vain itse muistin pitää sen pohkeen mukana, niin saatiin muutama ihan hyväkin avopätkä. Pikkutinjamin teki oikein hienosti ja tuntui kivalta. Välillä kumminkin jäätiin ehkä vähän himmailemaan kolmikaarisella ja meinasi mennä hermot kun pohje ei tuntunut menevän perille. Vaikka se ajoittain liikkuikin reippaasti, oli silti hiukan tahmean tuntuista ratsastaa. Myös edestä Tinjamin tuntui vähän epätasaiselta ja levottomalta. Se heilutteli välillä päätään, eikä tuntuma pysynyt tasaisena, vaikka muuten kulkikin kivan pyöreänä.

huilahdustauko :D

Kolmikaariseen otettiin mukaan laukka, viimeisen kaarteen alussa nostettiin laukka, laukattiin kaarre ja jatkettiin koko pitkä sivu loppuun. Laukannostoissa Tinjamin vähän jännittyi eikä ne nousseet niin terävästi pisteessä. Poni otti muutamia kipitysaskelia ennen kuin nosti laukan. Muuten laukka oli kivan aktiivista. Tinjaminin laukka vaan on todella kovaa ja terävää istua, joten sai todella niin sanotusti "vetää alanepparin kiinni" ja oikeasti yrittää istua liikkeessä mukana.

Tehtiin myös kolmikaarisen keskimmäiseen kaareen voltti ja pikkuhiljaa pidennettiin laukkaamisen määrää. Eli jatkettiinkin uuden kolmikaarisen ensimmäisen kaarteen loppuun asti ja vain keskimmäinen ravattiin. Nyt oli ainakin ravi reipasta, kun laukannosto tuli melkein heti uudestaan. Lopputunnista alkoikin Tinjamin olla tosi kiva.

Sitten olikin vain loppuravien aika. Kaiken kaikkiaan en ollut niin tyytyväinen tuntiin, olisin ehkä voinut ratsastaa vähän paremmin ja laittaa Tinjaminin liikkeelle napakammin. Jäi vähän sellainen "ihan ok" fiilis, Tinjamin oli ollut vähän tahmaisen tuntuinen, mutta en myöskään saanut sitä parhainta esiin tiistaina ponista. Olisi kyllä lopputunnista ollut kiva saada kuvia, kun T-paita kelikin tuli korkattua, tulihan siinä sen verran kuuma!

Päivän liikunnat w/Merimakkara

Viime viikon tiistaina yllätyin huomatessani meneväni Zandrolla, eli merimakkaralla. Tuo poni ei olekaan tullut meidän tunneillemme pitkään aikaan, mutta se kuulemma oli ollut ihan mahdoton viikon aikana. Sen takia poni sitten laitettiin meidän tunnillemme ja nakki napsahti minulle! Tiesin, että tunti tulisi olemaan välillä sitä tahtojen taistelua. Pitkä raippa, päättäväistä asennetta ja menoksi. Hyppäsin ponin selkään sitten ja se tuntui kyllä niin erilaiselta taas vaihteeksi, vähän sellaiselta mammuttimaiselta :D. Päivän liikunta tuli ainakin suoritettua, kun tulin juuri koulun liikunnasta ja sitten ratsastamaan tuollaisella laiskamadolla, joka yrittää pysähtyä joka välissä.

Tunnilla lähdettiin käynnissä aina pätkittäin lyhentämään askelta ja "kokoamaan" ponia, joka meidän tapauksessa oli ei- niin- hienoa. Zandrolla muutes on uskomattoman laamamainen asento, kun se kulkee kaula hyvin pitkänä. Jaksoin välillä ottaa ohjat kunnolla käteen ja vaatia hiukan kuuliaisuutta ponilta, joka laahusti menemään. Kun siirryttiin raviin, jatkettiin samaa harjoitusta, jossa pitkillä sivuilla lyhennettiin.

Se liikkuu! Kuvat (c) Amalia

Tunnin tehtävistä minulla ei ole mitään muistikuvaa, kun keskityin vain siihen, että poni liikkuisi. Ravissa tuli niitä ärsyttäviä äkkipysähdyksiä, jotka ovat tyypillisiä merimakkaralle. Tuntuu, ettei pysähdyksille ole syytä, se vain yhtäkkiä päättää lopettaa toimintansa. Vähän kuin moottori lakkaisi vain yhtäkkiä toimimasta. Silloin Zandro myös kovettaa kylkensä eikä se liikahdakkaan. Meillä kävi näitä tilanteita ravissa muutamia kertoja, jolloin todella suutuin ponille. Todella ärsyttävää, kun ei pohkeet eikä raippa tehoa, siitä sitten pistettiin ponipohkeet ja raippa viuhumaan oikein olan takaa. Zandro varmaan mietti, mikä raivopäinen ratsastaja siellä heiluu kuin mielipuoli :D.

Kun ravi oli reipasta ja eteenpäin liikuttiin, pystyin jopa oikeasti keskittymään siihen lyhentämiseen. Koitin saada laamaa edes vähän lyhyemmälle kaulalle, eikä niin että se löntystää tylsistyneenä eteenpäin. Lyhentäminen onnistui ihan hyvin ravissa. Pientä protestointia kumminkin syntyi sitten, kun oli aika laukata...

"Enn mene!"

"turhaan yrität, tässähän ihan tylsistyy..."

ponipohkeet käyttöön, vähän hurjistunut ratsastaja :D

Tosiaan laukka nostettiin ja siinä sitten ei ollut mikään kaunein tyyli. Laukka kumminkin nousi ja poni rymisti eteenpäin kuin veturi. Välillä ei ollut tilaa laukata Zandron kovan vauhdin ryminälaukkaa ja kokeilin kääntää pääty-ympyrälle. Mutta eihän merimakkara tietenkään voi niin pientä ympyrää tehdä, vaan uusi protestointi syntyi. Saatiin loppujen lopuksi kumminkin pari kertaa toteutettua pääty-ympyrä, kun vain päättäväisenä puskin sitä eteenpäin ympyrän läpi. Opettaja sanoikin, että "Tee Zandron kanssa, miten itse arvioit että voi tehdä", koska ponihan ei ole joillain tunneilla laukannutkaan... Välillä laukka putosi nopeatempoiseen raviin, kun Zandro sekosi askelissaan ja lösähti raviin. Seinät päästelivät komeita kuminaääniä ponin potkaistessa niitä pariin otteeseen.

sehän ihan ryhdistäytyy :D

Lopputunnista tehtiin avotaivutuksia, jotka ovat ne Zandron pravuuri. Jostain syystä se osaa avot todella hyvin ja ne eivät tuottaneet ongelmia. Lopputunnista alkoi poni myös pikkuisen antaa edestä periksi, ja yksi avopätkä mentiin aika kivasti! Mutta huhhuh, kun oli kuuma ja ratsastaja kuluttanut kaloreita ihan hyvin. Pitäisi olla joku kalorimittari kun ratsastaa merimakkaralla... Mutta sellainen tunti ja ratsu vähän vaihtui lennosta ferrarista lahnaan. On se vaikea poni, mutta parhaani yritin.

avolle lähdössä, harmi kun ei siitä saatu kuvia

Ohjat lörpsähtivät vähän...

Hevoskesän Bucketlist

Nyt on tullut niin paljon pelkkiä ratsastuspostauksia, että ajattelin kirjoitella jotain muuta. Kesän lähestyessä kovaa vauhtia, ajattelin listata muutamia asioita, jotka olisi kiva toteuttaa kesän aikana. Kesän loppupuoliskolla sitten voi katsoa, mitkä asiat tuli tehdyksi ja mitkä ei. Ratsastuksen osalta säännölliset ratsastuskoulun tunnit menevät tauolle kesäkuun puolessa välissä. Vielä on yhdet kouluratsastuskisat ennen kesälomaa, ja tällä kertaa olen ajatellut kisoihin Dexteriä. Vielä ei ole tullut harjoiteltua, mutta tässä on ainakin pari viikkoa aikaa.

Ratsastustuntien mennessä tauolle, jää kesällä ratsastus hiukan vähemmälle. Sen takia olen kumminkin tänä kesänä menossa kesäleirille, joka on esteleiri. Leiristä tulee varmasti mahtava ja esteratsastus onkin ehkä eniten se oma juttu. Muuta ratsastelua kesällä tulee tehtyä mökillä olevan tallin luona pariin otteeseen, niin kuin viimekin kerralla. Olisi kumminkin kiva päästä ratsastamaan enemmänkin, joten etsiskelen myös vuokrahevosta, katsotaan nappaako. Mutta siis, nyt listataan asioita joita haluan kokea kesällä:

kuvia viime koulukisoista

1. Käy uittamassa
Tänä kesänä aion tehdä sen, en ole vielä ikinä kokeillut hevosen uittamista, ja nyt olisi mainiota päästä kokemaan tuo elämys. Vuokraamme kaverini kanssa varmaan jostain hevoset joku päivä, katsotaan sitten lähemmin jos tämä onnistuu. Uittaminen lämpimänä kesäpäivänä kuulostaa muuten aivan mahtavalta, ja se täytyy kokea!

2. Kunnon estetunti kentällä
Saattaa kuulostaa tavalliselta, mutta voi että se on ihanaa tälläiselle tyypille, joka on viettänyt talven ratsastaen neljän seinän sisällä maneesissa. Raikas- ei niin pölyinen kenttä ja värikkäät esteet kuulostavat mahtavalta yhdistelmältä, joka varmasti tulee toteutumaan sitten kesäleirillä jos ei muualla.

3. Maastoesteitä
En ole vielä yhtään varma, voiko tämä onnistua, mutta sen näkee sitten. Ehkä menemme kaverin kanssa vuokraamaan ponit ja niiden kanssa maastoon tai sitten kesäleirillä pääsee kokemaan sen. Mutta jännää olisi kyllä hypätä niitä kiinteitä maastoesteitä laukaten metsän keskellä, kuullostaa taas yhdeltä elämykseltä.

4. Ravikilpailuja ja muita katsomaan
Kesän aikana olisi hauskaa lähteä katsomaan ravikisoja ihan livenä. En itse tiedä niistä paljoakaan, joten voisi olla myös ihan hyödyllinen kokemus pyörähtää siellä ja nähdä ravihevosia paikan päältä. Olisi muutenkin kiva päästä katsomaan eri talleille erilaisia estekisoja ja nähdä mahdollisimman paljon kaikkea. Kisojen kuvailukin on hauskaa ja varsinkin jos kisaamassa on joku tuttu, jonka suoritusta jännittää.

5. Ja pellolle 
Mikä olisikaan hauskempaa kuin kesäisellä pellolla ratsastaminen luotettavalla ja innokaalla hevosella. Haluan niin toteuttaa tämänkin ja saada kivoja kuvia ;)..

6. Yömaasto 
Ja haaveilut vain jatkuvat. No mutta, kyllähän tuommoinenkin voi olla mahdollinen juttu. Ah, kun ajattelee kaunista kesäyötä tai vaikka aikaista aamuyötä kun aurinko alkaa nousemaan. Jo aamumaastokin olisi aika pop! Kesällä kaikki on niin kaunista..

Tässä vaiheessa tuntuu vielä, että kasa erilaisia kokemuksia puuttuu. En ole esimerkiksi ratsastanut hangessa vielä ikinä (vai lasketaanko talvella kentällä käynnissä kääntyminen..?). Kentälläkin tulee ratsastettua ja varsinkin hypättyä niin vähän että huhhuh. Mutta ehkä tässä vuosien mittaan sitten, kun   koko ajan tilanteet muuttuvat.