Innaria ja pikkupomppuja

Lauantaina oli viimein aika korvata viimeinen valmennus, joka jäi minulta välistä. Menin siis estetunnille pitkästä aikaa. Sain yllätykseksi huomata meneväni Tinjaminilla esteitä. Olin juuri katsonut maailmanhuippujen esteratsastusta ja niin innoissani olin valmiina, jospa hyppäisimme esteen kokoisia esteitä. Tällä kertaa oli kumminkin tehtävänä pääosin innaria, joten suunnitelmat menivätkin vähän erilailla. Minulla oli sitten ehkä hieman huono asenne lähteä tunnille: "Tinjamin on pieni etupainoinen poni, joka kipuaa esteiden yli. Sillä ei riitä niin paljon hyppykapasiteettia ja poni on myös melko hidas pohkeelle ja ei ollenkaan ime itse esteelle." Vaikka hieman harmitti, päätin loppujen lopuksi pitää tehokkaan estetreenin ja karistaa huonon asenteen pois.

Kiitos kivoista kuvista Sannalle!

Tunti alkoikin pitkällä alkuverkalla sileällä ennen hyppäämistä. Heti ensimmäisten raviaskelten jälkeen huomasin ponin olevan aivan erilainen kuin tiistaina. Paljon kivemman tuntuinen, pehmeä ja kevyt kädelle. Myös ravi oli reipasta ja eteenpäinpyrkivää. Laukattiin uraa pitkin ja pistin ponia pitkillä sivuilla kunnolla eteenpäin, jotta laukkakin pyörisi reippaasti. Tinjamin tuntui todella kivalta kyllä verkassa ja pian aloitettiin puomeilla.

Puomeilla ei sitten sen kummempaa, mentiin siis innarien puomeja pitkällä sivulla, ponien oli tarkoitus nostaa jalkoja. Timppa katseli hieman katsomoon ja poseerasi kameralle muutamaan otteeseen. Otettiin myös käsi sivulle ja katse pysyi siellä edessä. Puomeja tultiin molempiin suuntiin ja jatkettiin niiden parissa vielä laukassakin, kun välit laitettiin laukkaväleiksi. Ensin ekalle puomille ei sopinut askel, joten meni vähän häsläykseksi. Pian innarin viimeinen este nostettiin pystyksi ja kaksi ekaa olivat puomeina vielä.

Kun tultiin ensimmäistä kertaa, että viimeinen oli pystynä, jalka seikkaili jonnekkin taakse... Päätettiin lyhentää jalustimiani, koulujalustimethan sieltä löytyi (tyypillinen ei- vakituisesti- esteitämenevä). Jalustimien lyhentämisen jälkeen löytyikin ihan eri tekemisen meininki. Asento säilyi paremmin, kun aste asteelta laitettiin lisää pystyjä innariin. Lopulta siinä olikin kaikki pystyinä ja tehtiin tasapainoharjoitusta irroittamalla innarilla toinen käsi sivulle säilyttäen kumminkin asennon samana.

Yhden kerran tuli innarin ekalle esteelle kielto, kun en ollut tarpeeksi rohkaisemassa Tinjaminia, se tarvitsee pohkeen juuri ennen estettä ja ratsastajan täytyy koko ajan olla rohkaisemassa ja varmistamassa. Innaritehtävät muutes menivät aika kivasti ja tuntui hyvältä selkään. Timppamyyrä ylitti urhollisesti esteet pikkupompuilla. Jatkettiin tämän jälkeen radalla.

Siinä se jalka seikkailee..

pikkumyyrä :D

Eli radassa oli yksi suunnanmuutos ja tultiin innari molempiin suuntiin. Aluksi suunnanmuutos oli ristikkona ja siihen Tinjamin jäi hieman himmailemaan sekä otti pari pienempää askelta. Nopeasti ravin kautta laukanvaihto ja kohti vihreää pystyä. Olen tyytyväinen siihen, että koko ajan pysyi sellainen napakka tahti, eikä ponia tarvinnut potkia eteenpäin. Se todella yritti parhaansa ja teki mitä ratsastaja pyysi. Hypytkin olivat oikein hyviä.

Lopuksi hypättiin vielä pari kertaa pystyä, kun aikaakin oli jäljellä. Aluksi hätäilin ja aloitin tehtävän ilman, että oli tarpeeksi aikaa ennen ensimmäistä estettä. Kävelyn jälkeen ei Tinjamin ollutkaan niin herkästi nostamassa laukkaa, vaan se nousi vasta muutama askel ennen estettä. Kun vauhtia ei ole tarpeeksi, on Tinjaminin reaktio heti kielto ja ihan oikeinhan se oli. Ratsastajan moka. Tiesin jo ennen estettä että se kieltää, mutta ei ollut tilaa kääntää ympyrälle, noh eikun vain vähän tilaa ja vauhtia lisää, sitten vain yli ja jatkettiin. Tinjamin hyppäsi kivasti ja esteet sujuivat helposti, mikä on tietenkin hyvä juttu. Kaipaan kyllä, että päästäisiin hyppäämään vähän enemmän ja vaikeustasoa nostettaisiin, kesäleirillä nyt ainakin :).

tasapainotuskäsi :D 

Timppa: ja pah, vielä yritti pistää mua yli tosta!