"Mä tipun nyt!"

Terve, päivät vierivät ja pian on jo ratsastusleirinkin aika. Mutta siitä ei tässä postauksessa enempää, sillä luvassa on mahtavan tunnin kuvaus, joka oli kyllä kerrassaan jännittävä, eikä vauhtia ja vaaroja todellakaan puuttunut tästä tunnista. Meidän tiistain ryhmän viimeinen tunti oli siis viime tiistaina ja sen kunniaksi mentiin ilman satulaa kaikenlaista sekalaista mukaanlukien esteet. Tunnille olin toivonut ihastuttavaa Dexteriä ja sen ansiosta tunnista tulikin paljon jännittävämpi ja hauskempi! Tunnille lähdettiin suoraan vain ilman satulaa ja voi että siitä olikin taas aikaa, kun viimeksi päästiin niin menemään.

Alkutunnista tehtiin pientä koulutuuppausta ja tehtiin L kirjaimeen voltti silmät kiinni, tunnustellen että siitä saisi pyöreän. Silmät avatessani voltin lopussa huomasin, että se meni joka kerta todella hyvin! Suuntavaisto oli siis kohdillaan. Dexter vaikutti heti alkutunnista tosi kivalta ja pehmeältä edestä. Ravailtiin melko pitkään ja pian mukaan otettiin ristikko, jonka edessä oli puomi noin yhden laukka-askeleen päässä.

ihanista kuvista kiitos Erika <3

Hiukan arvasinkin sen, mutta poni porsastelisi ensimmäisessä lähestymisessä. Tulimme siis ravilähestymisellä, enkä vain muistanut pitää jalkoja kiinni. Noh, kiellon jälkeen tultiin sitten uudestaan ja laitoin Dexterin hieman reippaampaan raviin ja sen jälkeen hypyt onnistuivatkin jo. Opettaja vaati meiltä kunnon kevyttä istuntaa ja minunkin piti muistaa olla painopiste hieman edemmässä. Ristikko ja hypyt sujuivat kivasti, eikä poni vielä ottanut mitään suurempia pupuloikkia. Sehän kun on tunnettu niistä. Ravilähestymisen jälkeen tultiin myös ihan laukassa ja se tuntui niin paljon helpommalta kun ei tarvinnut pomppia Dexterin reippaassa tikitysravissa, myös kevyt istunta löytyi helpommin kun lähestyttiin laukassa estettä.

Opettajan kommentti "Hienoa pohkeenväistöä!"

Pian vaihdoimme suunnan ja lähdettiin tulemaan yksitellen pikkupystyä. Alussa tultiin se normaalisti, jonka jälkeen suljettiin silmät ja sitten vielä irrotettiin toinen käsi hypyssä. Dexterin kanssa päästiin siihen silmien sulkemiseen asti, sillä poni otti joka kerran sellaisen pupuloikan että ratsastajaa hirvitti. Se tunne, kun poni lähtee ponnistamaan ylöspäin voimalla... Ilme kertoo kyllä kaiken kuvissa :D. Esteitä oli niin hauskaa hypätä ilman satulaa ja pysyin ihan hyvin Dexterin hypyissä mukana, vaikka välillä hiukan jännitti lähestyä estettä. Dexterin pupuloikkien kaari tuli kumminkin pikkuhiljaa minulle jo tutummaksi ja uskalsin tehdä myös silmien sulkemisen. Kun oli käden irrottamisen kierros, lähestyessäni estettä oikein kysäisin että teenkö minä sen. Opettaja vain sanoi että kylläkyllä ja kyllä sieltä huomaamattomasti se käsi irtosi, ei sivulle liitämään mutta ohjasta irti kumminkin.

järkyttynyt ratsastaja..

Seuraavaksi estettä nostettiin ja jälkeenpäin katsottiin, että puomin yläpäästä mitattuna se oli noin 70cm. Kun ratsastaja ajatteli, että "no nyt on vähän jo isompi", niin Dexterhän ihan kauhistui. Se kielsi kaksi kertaa ja minua vähän nauratti tuo pöllöily. Äh, ei se nyt niin iso ole, kyllä me yli päästään...Ja kolmannella kerralla oikein tunsin, että tällä kertaa me mennään yli. Dexter lähti oikein imemään esteelle reipasta vauhtia ja tiesin, että poni oli jo päättänyt hypätä esteen yli.

Itse hyppy oli kyllä melkoinen pomppu. Poni hyppäsi taas ilmavaralle sellaisen pompun, että joku kanssaratsastaja oli melkein laittanut silmät kiinni ja miettinyt että "nyt se tippuu..." Mutta ihmeellisesti palauduin sinne selkään, vaikka ilmassa peppu irtautui hieman. Sen jälkeen fiilikset olivat kyllä iloiset, oli ollut mahtavaa! Jätettiin kumminkin sitten hyppääminen siihen ja minulle se oli ihan ok.

paljonkohan me hypättiin kun ponin ilmavara lasketaan mukaan? :D

Tunti jatkui hyppäämisen jälkeen leikkimisellä. Oltiin "Talli palaa" nimistä leikkiä, missä piti aina löytää oma paikkansa joita oli yksi liian vähän. Tässä vaiheessa Dexter kävi hieman hitaalla, ja vain kipitti ravissa paikasta toiseen vaikka olisin halunnut laukata. Niinpä viimeisellä kierroksella tuli itselleni päättäväisyys "mehän kuules laukataan tonne toiseen päähän!". Siinä sitten lähdin säätämään antaen raivoisasti laukkapohkeita ja pikaravin jälkeen kun se viimein nosti laukan, oli ratsastaja vähän epätasapainossa ja valahdin kaulan viereen roikkumaan. Siellä roikuin niin kauan, että huomasin humpsahtavani pian maahan, joten sieltä sitten huusin että "Tipun!". Ei siis kakkukestejä...Tuon humpsahtamisen jälkeen vaan nauroin ja takaisin selkään. Tulipahan tiputtua!

Leikittiin vielä peiliä, jossa kerran päästiin itse peiliksi. Sitten lopputunti laukattiin hetken aikaa uraa pitkin ja ponit olivat suorastaan villinä. Laukkaamisen jälkeen loppuravailut ja hyvillä mielin kaartoon. Oli todella hauska tunti, tuli koettua vaikka mitä tilanteita ja Dexter oli mahtava. Tällä hetkellä tuo poni antaa minulle eniten kokemuksia ja onnistumisen tunteita. Se opettaa paljon ja siitä löytyy haastetta. Ehdottomasti lemppariponini ja vika tiistain tunti oli hyvä lopettaa siihen kesälomaksi!