Ennakkoluulot puskaan

Niin se on vain todettava eikä siitä päästä mihinkään: ennakkoluulot ovat joskus aivan aiheettomia. Meillä oli eräs tiistaitunti, jossa pääsin pomppaamaan kolmatta kertaa sitten viime syksyn melko nuoren ponin selkään. Pelkkä ratsuvalinta tuli ihan kunnon yllätyksenä, eikä minulla aluksi ollutkaan mitään kummallisempia mietteitä tämän ponin suhteen. Sitten kuitenkin päässä alkoi pyörimään kaikenlaisia ajatuksia, kuinka se on liian kokematon ja nuori, eikä se vielä osaa kantaa itseäkään kunnolla. Näin jo edessäni, kuinka kiemurtelisimme uraa pitkin nojaten seinään.

Kuvat (c) Aino

Tämä poni tosiaan on Santtu, viisivuotias ruuna. Meidän yhteiset ratsastuskerrat ovat olleet hyvin vähäisiä, joten joka kerta saa kyllä totutella siihen aivan uutena ponina. Niin myös tälläkin kertaa, kun lähdin tallustelemaan maneesiin jalan vielä hieman tykyttäessä ryökäleen aiemmasta päälletallaamisesta. Silti hymy nousi korviin asti ihanan sään takia ja napattiinkin ulkona pari kuvaa. Maneesiin mentäessä olinkin jo ihan avoimin mielin odottaen, mitä tunti toisi tullessaan. Selkään kivutessani Santtu tuntui erilaiselta, vähän ehkä kapealta ja omalla tavallaan jännältä. Meillä tosiaan oli normaali koulutuuppaustunti ja aloimme jo vähän treenailemaan kauden viimeisten koulukisojen radan osia.

Aloitimme tunnin verkkailemalla ravissa ja minun osaltani vain hakemassa sopivaa tuntumaa. Meidän ensimmäiset pätkät olivat vähän säätöä ja poni taisi kerran lähteä poikittamaankin uralta keskelle päin, kun kuski ei ollut ihan kartalla. Ravissa huomasin ponin tosiaan välillä painuvan vähän turhan alas ja minun tehtävänä olikin pitää se ylhäällä ja tällöin Santtukin sai paremman tasapainon. Tämä olikin erityisen tärkeää sitten laukassa, kun sen melko pian nostimme.

Laukassa Santtu olikin todellinen veturi. Sillä on hyvin matkaavoittava, isoaskeleinen laukka, joten poni myös rikkoi helposti raville tilanpuutteen takia. Meidän meno oli melko reipasta, mutta yllätyin miten pehmeä askel Santulla oli, siinä oli tosi kiva istua. Laukassa otimme moneen otteeseen B rataan kuuluvia laukkalävistäjiä, joiden jälkeen siirryttiin raviin. Santun kanssa lävistäjillä meinasi laukka vähän loppua kesken, mutta muuten se meni ne ihan kivasti. Laukassa tuli myös pari kompuroimista, kun poni laukkasi melkein nenä kiinni maassa. Käsi saikin olla todella paljon tukemassa tasaisena ja loppujen lopuksi kannattelin ponia välillä turhankin paljon sen valuessa alas.

Santun kanssa tuli oikeastaan koko ratsastuksen ajan pidettyä kädet aika matalana varsinkin kevyessä ravissa ja ryhti olisi kuvien perusteella saanut olla itsellä parempi. Poni alkoi kuitenkin tuntua aika kivalta ja laukan sekä pitkän ravaamisen päätteeksi pääsinkin hengähtämään käynnissä. Kävelimme hetken, minkä jälkeen jatkoimme radan yhden osan treenaamisella, nimittäin takaosan väistön parissa. Eli pitkällä sivulla tuupattiin takaosa uran sisäpuolelle ja jatkettiin sivun puoleenväliin asti väistöjä.

kannattelua..

Näissä väistöissä nyt enemmänkin katsottiin, osaako Santtu niitä. Poni vähän pysähtelikin eikä tiennyt mitenpäin olla, minun koittaessa antaa "hyviä" apuja. Tehtiin väistöä toiseensuuntaan vielä niin, että ravattiin aina toinen pitkä sivu, saaden ponit myös reagoimaan nopeisiin siirtymisiin. Oikeaan kierrokseen meillä tuli Santun kanssa huomattavasti parempia pätkiä ja poni meni aika kivasti ne. Nyt myös aloin löytämään siihen parempaa otetta ja ravipätkät poni ravasikin kivan rentona.

Lopputunnista alkoikin Santtu näyttämään jo hyvältä ja teimme joka sivun keskelle voltit, joilla vielä taivuteltiin poneja. Ehdittiinpä jäädä hetkeksi myös keskiympyrälle työstämään poneja harjoitusravissa saaden vielä viimeiset hikipisarat pintaan. Kaikin puolin yllätyin positiivisesti Santusta, se tuntui ihanan pehmeältä ratsastaa ja ponin liikkeisiin oli helppo mukautua. Vaikka Santtu ei ollut vielä kauhean tasapainoisen tuntuinen kaikilta osin, oli se kuitenkin kivan tuntuinen ja mielelläni menisin uudelleenkin. Ihana, uudenlainen kokemus.