Valmistautumista vikoihin koulukisoihin

*Tämän ipadilla säherretyn postauksen jälkeen tulee pieni parin viikon tauko, kun ei ole konetta mökillä, jonka kautta saada kuvia. Elikkä häivyn sitten kesästä nauttimaan ilman konetta hetkeksi*Valmennuksen jälkeinen viikko kuluikin pitkälti osin koulutuuppailun parissa ja kesän tuoksuja haistellessa. Meidän tallin tämän kauden viimeiset koulukisat häämöttivät vielä edessäpäin ja ne olivatkin aivan toukokuun lopulla. Nämä koulukisat ovat ne, jolloin yleensä on jo tosi kesäinen tunnelma ja hevosetkin saavat kävellä ulkona auringossa odottelemassa omaa vuoroaan. Meidän treenit Dexterin kanssa olivat siis alkaneet pari viikkoa ennen kisoja ja olimme itseasiassa ottaneet myös pienryhmätunnin Sannalta, joka ei opeta enää vakituisesti tallilla.

Ajattelin nyt kertoa viikkojen tunneista tiivistettynä, mutta erityisesti pienryhmätunnin jättämistä fiiliksistä ja ajatuksista. Elikkäs, meidän tuntimme koostuivat aika paljon radan palasten treenaamisesta ja perusratsastuksesta. Mitään uutta kauhean vaikeaa ei lähdetty tietenkään harjoittelemaan vaan esimerkiksi tiistaina ratsastettiin tosi paljon ympyröillä hakien hyvää tuntumaa poneihin. Lisäksi teimme rataan kuuluvia takaosan väistätyksiä pitkillä sivuilla, mitkä sujuivat Dexterin kanssa itseasiassa tosi kivasti. Olin myös rohkaistunut kokeilemaan ponin kanssa kannuksia ja niillä olikin ainoastaan positiivisia vaikutuksia menoon. Poni reagoi paremmin ja muuttui myös paljon "totisemmaksi", eli se keskittyi paremmin tekemiseen.

Sunnuntain valmennustunti alkoi sillä, että opettaja kysyi meidän erityisiä toiveita tunnin suhteen. Päädyimme siihen, että emme ratsastaneet ratoja läpi yksitellen, sillä se olisi vain vienyt todella paljon aikaa. Muutenkin olimme yhtä mieltä siitä, että perusratsastukseen keskittymällä saatiin paras pohja aikaan ennen kisoja. Niinpä otimme pikkuhiljaa ohjat käteen ja opettaja alkoi kertoa koulutuomarin näkökulmasta asioita, mitkä näkyvät ulospäin ja mitkä pitäisi olla kunnossa.

Hieman ihmetykseksi aloitettiin aluksi ihan niinkin peruasialla kuin kulmiin ratsastuksella. Tämä itseasiassa oli koko verkan ydinasia, mihin opettaja painotti keskittymään 101 prosenttisesti. Itseasiassa Dexterin kanssa en edes ollut ajatellut, kuinka paljon se vaikuttaisi myöhemmin ponin ratsastettavuuteen. Opettajan tuntiessa ponin, pystyi hän antamaan hyviä ohjeita minulle, miten saisin sen paremmaksi. Kulmiin ratsastuksessa ja asetuksessa varsinkin alussa poni nimittäin vastusteli asetusta ja muutenkin oli hyvin nihkeä sisäpohkeelle. Tärkein asia olikin saada se sisäpohje ja asetus läpi, jolloin ponia olisi paljon helpompi taivutella myöhemmin.

Kulmiin asettamisen jälkeen tosiaan jatkettiin ravissa verkkaillen muistaen myös siinä laittaa ponit kunnolla kuuntelemaan sisäpohjetta. Alun vastahankaisuuden jälkeen Dexter alkoi myöhemmin kuitenkin tulla tosi kivaksi ja helpommaksi asettaa. Opettaja keskittyikin todella paljon perusasioihin ja löysi istuntavirheen, mitä en ollutkaan aiemmin tiedostanut. Esteratsastajille tyypillinen käsien levittäminen näkyi myös minulla ja sainkin muistutuksen pitää ne kyynerpäät kyljissä. Varsinkin kevyessä ravissa tuo virhe tulee eniten esille ja nyt onkin hyvä jatkossa kiinnittää siihen huomiota. 

Koulutuomarin näkökulmista alkoi opettaja kertoa, mikä todella näkyisi tuomarille. Yksi näistä asioista oli lävistäjät ja tiet, mitä niille tehtiin. Meidän yksi tärkeimmistä tehtävistä olikin ymmärtää oikea sijoittuminen ja lävistäjien alku- ja loppupisteet. Kun näinkin pieni asia oli kunnossa, sai kokonaisuuden huolellisuuden pisteet kohoamaan oikein silmissä. Ravailun jälkeen jatkettiin laukan parissa, jossa meillä sujui Dexterin kanssa itseasiassa oikein hyvin. Poni oli reipas ja sen laukan tahti pysyi hyvänä.

Laukkalävistäjissä meillä on pari kertaa ollut Dexterin kanssa sitä, että poni rikkoo raviin vähän liian aikaisin. Siinä voi olla syynä oma liiallinen paineistaminen itseni ajatellessa liikaa että pakko päästä loppuun asti. Tulimmekin tunnilla yksitellen pienen tehtävän, missä lyhyen sivun keskellä nostettiin laukka, tehtiin pääty-ympyrä ja tultiin sen jälkeen laukkalävistäjä minkä lopussa siirryttiin raviin. Tällä kertaa ei ongelmana ollut että poni olisi hiipunut lopussa, vaan se laukkasi kivan reippaasti loppuun asti. Minun sen sijaan tuli kiinnittää huomiota, ettei Dexter valahtanut liian pitkäksi, vaan meno pysyisi ryhdikkäänä loppuun asti.

Ja siihen pikkuhiljaa loppui tunti. Meillä ei ollut mitenkään suuria tehtäväkokonaisuuksia, mutta opettaja keskittyi kunkin ratsukon kohdalla niihin asioihin, jotka kehittäisivät juuri sitä paria eteenpäin. Hän toivoi, että tunnista oli hyötyä meille ja ainakin itse opin Dexteriin toimivia tapoja lisää. Näiden tuntien jälkeen lähdin ihan hyvillä mielin tuleviin koulukisoihin.