Tänä vuonna kilpailu pokaalista erosi myös sinänsä, että meitä todella oli nyt enemmän minun ja parin muun siirryttyä 80cm tasolle. Lisäksi tämä tapahtuma oli kunnolla mainostettu ja katsomo olikin paljon täydempi, kuin aiemmin. Myös palkinnot olivat hyvät, sillä yhteistyökumppani Hööks oli saapunut paikalle sponsoroimaan ne. Lisäksi tallin puolella oli arvontaa ja hyvin varustettu buffettikin löytyi. Tämä kaikki järjestely sai tietenkin perhosia leijailemaan vatsanpohjassa ja orastamaan toiveet että selviytyisimme edes perusradasta puhtaasti läpi.
 |
| kuvaajille iso kiitos: Cia, Anu, Aino |
Aamulla saikin ryhtyä heti tositoimiin, kun meidän luokkamme oli ensimmäisenä. Saavuin melko aikaisin harjailemaan ponia ja ehdittiin ennen radanrakennusta tehdä ponille epäonnistunut letti (olisiko ollut espanjanletti), joka kuitenkin lähti purkautumaan ja loppujen lopuksi purinkin sen viime hetkillä pois. Hieman kisamaista tunnelmaa loi kuitenkin häntään taiteiltu häntäletti, joka saatiin edustavampaan kuntoon minun yritykseni purkamisen jälkeen. Kun poni oli jokseenkin hyvin harjattu ja muutenkin varusteita vailla, siirryttiin maneesiin radanrakennukseen.
Radanrakennuksessa vierähtikin tovi, kun esteet aseteltiin huolellisesti paikalleen. Meillä tuli myös jännitystä tuomaan mukaan lankkueste, joka ei olekaan tämän kauden estekisoissa muulloin ollut mukana kisoissa. Tällä kertaa ei kannettu esteitä, vaan harjailtiin niitä radanrakennuksen yhteydessä mahdollisimman puhtaiksi. Varsinkin lankkueste oli käyttämättömyyden takia likainen ja sitä saikin kunnolla hinkata. Myös radankävelyihin kului nyt enemmän aikaa, sillä meillä oli kolme rataa muistettavana. Junioripokaalissa ratsastettiin kaksi uusintaa, jotka olivat aina edellisestä korotettuja. Kun oikaisureittejä ja muita lähestymisiä oli pähkäilty, mentiinkin sitten hakemaan hevoset tallista.
Verryttely alkoikin sitten jalustimien säädön jälkeen reippaasti. Tunnustelin edellisen kerran jäljiltä taas Domia ja myös sitä kuinka energisellä tuulella poni sinä päivänä oli. Domi vaikutti melko tasaiselta ja hyvältä ratsastaa. Poni ei missään vaiheessa hakeutunut pyöreämmälle kaulalle, mutta oikeastaan sitä en myöskään hakenut. Tärkeintä oli, että tunsin reippaan ponin alla joka olisi hyvin avuilla. Laukkaverkka meillä sujui kaikenkaikkiaan aika kivasti ja kääntelin välillä esteiden lomasta varmistaen, ettei poni pääsisi luisumaan ulkoavuilta. Domin kanssa kun se on yksi tärkeimmistä asioista varmasti.
Hyvin sujuneen verkan jälkeen lähdettiinkin sitten hyppäämään verkkaesteitä. Ekalle hypylle monet päättivät ottaa kaksi kertaa, mutta toisella kerralla meillä Domin kanssa tuli jotenkin melko epämääräinen ja epätasainen hyppy, minkä takia tulin vielä uudestaan. Sitten ei hypyssä ollutkaan ongelmaa ja pääsimme seuraavan esteen pariin. Huomasin Domin olevan joissain lähestymisissä ehkä aavistuksen löysä ja onneksi korjasinkin ponin parempaan laukkaan verkkahyppyjen edetessä. Viimeisenä tultiin epäilyttävä lankkueste, mikä oli arveluttanut jo radanrakennuksessa. Aallolle tultiin nimittäin kulmassa olevasta kaarteesta, minkä takia laukan piti pyöriä hyvin.
Lankulle tulikin ensimmäisellä kerralla todella nopea kielto, missä Domi sujahti esteen sivulle. Pysyin onneksi ihan hyvin kiellossa mukana, mutta tokalla kerralla sitten käytinkin jo enemmän pohkeita kannustamaan ponin hurjan aallon yli, ja ilmavaralla se hyppäsikin. Kun olimme kerran selvinneet yli, ei ongelmia enää tullut ja verryttely loppui siihen. Lähtöjärjestyksen kuullessani olin ihan tyytyväinen, koska tällä kertaa meidän paikkamme oli tokavikana lähtijänä. Siinä ehti sitten katsoa muiden suoritukset ja samalla miettiä omaa tulevaa rataa.
Lähtövihellyksen jälkeen nostin laukan ja lähdin matkaan. Ensimmäiselle esteelle tuli heti vähän lähelle ja puomi heilahti ihan kunnolla pysyen kuitenkin kannattimillaan. Toinen este oli poikkisuuntaisesti, jonka päällä tuli jo vaihtaa laukka. Tämä hyppy oli onnistunut ja päästiin jatkamaan sujuvasti seuraavalle, joka olikin nyt meidän jännityksenaihe, eli lankkueste. Domi ei kuitenkaan nyt edes kytännyt estettä, vaan päästiin yli sujuvasti. Tämän jälkeen oli jo voittofiilis, oltiin selvitty lankun yli. Ajatukset takertuivatkin liikaa siihen että olimme selvinneet sinne asti, sillä tajusin vasta puolimatkassa seuraavalle esteelle radan jatkuvan vielä. Niinpä viime hetkellä ehdin kääntää ponin okserille ja tosi hienosti se kyllä pelasti tilanteen vaihtamalla äkillisessa suunnanmuutoksessa laukan vääräksi.
Perusrata jatkui loppuun ihan hyvin, mutta jäin satulaan vähän matkustelemaan, kun poikkisuuntainen este tultiin uudestaan. Sen jälkeen nimittäin en muistanut vaihtaa laukkaa ja iloisesti puksutettiin väärässä maaliin asti. Domin kanssa täytyy kyllä olla hereillä noissa laukka-asioissa, se ei itsestään niitä vaihtele. Siinä oli perusrata sitten ja päästiin huilaamaan ensimmäisen uusinnan alkaessa. Tässä esteitä hypättiinkin nyt vain viisi. Lähdin toiseen uusintaan tarkoituksena saada ratatempo hieman reippaammaksi ja sellaiseksi tasaisemmaksi. Toinen uusinta vedettiinkin myös nollana ja olin todella tyytyväinen Domiin. Wau, mehän päästiin jo kolmanteen uusintaan, jonne loppujen lopuksi valikoitui vain kolme ratsukkoa.
Siinä vaiheessa tajusin, että tässä toisessa uusinnassa nyt oikeasti sitten ratsastettaisiin sitä aikaa. Ensimmäisen mennessä kävin vielä mielessäni uusintareitit ja tiukat kaarteet. Esteitä nostettiin taas vähäsen ja nyt ne olivat 85cm tuntumassa mikä tuntui jo isolta korkeudelta ratana. Kun lähtövihellys soi, nostin laukan ja lisäsin vauhtia pitkällä sivulla. Spurtin jälkeen aloitettiinkin rata reippaasti lankun suhahtaessa alta ohi. Tämän jälkeen taisi ratsastajalla olla mielessä vain se aika, sillä väärässä laukassa tampattiin mutka suoraksi ja otettiin hyvä hyppy vaikealla tiellä olevalle keltaiselle pystylle. Tämän jälkeen tapahtui jotain hassua. Poni oli jo vaihtanut oikeaan laukkaan, mutta minun mielenkiintoisen tieni takia se teki kaksi laukanvaihtoa joka askeleella, wou! Poni oli kyllä fiksu, kun sai selkoa ratsastajan epämääräisistä reittivalinnoista.
linkki videoon
Reittivalinta kohdistui yhden pystyn ympäri kiertämiseen aivan nuollen estettä. Videolta näkyy, kuinka jouduin tekemään omituisen väistöliikkeen tolpan sattuessa hurjan lähelle omaa kroppaa. Tämän jälkeen hieman huolimattomasti suunnitellun tien johdosta ajauduttiin aivan oikeaan reunaan ja olkapääni pudotti numerotötterön. Katsomosta kuului huvittunutta naurua ja itsekin kyllä nauratti oma kaahailuni. Mutta päästiin maaliin ja olin ainakin antanut kaikkeni reippaan Domin kanssa, joka oli toiminut kisoissa esimerkillisesti. Nyt tuo nuori poni ei pelännyt lippuakaan tai kääntynyt kavereiden luokse, vaan suoritti ratoja itsenäisesti minun kanssani. Ratojen jälkeen poni sai hurjat taputukset ratsastajan hymyilessä kuin Naantalin aurinko.
Ja niin siinä kävi, että Aku- kettu nappasi Junioripokaalin itselleen ja me tultiin kahden sekunnin erolla toiseksi Domin kanssa. Poni sai sokeripalan ja minä Hööksin palkintokassin. Ekaa kertaa Domin kanssa myös suitsiin ilmestyi sininen ruusuke ja päästiin kunniakierrokselle, jossa poni viiletti kyllä aika energisenä höristellen korviaan taputuksille. Siinä sai ratsastaja pidellä ohjista kiinni, kunnes päästiin sitten takaisin turvallisesti kävelemään. Fiilis oli vain hyvä, vaikka tietysti Junioripokaalin voitto oli niin lähellä...Mutta eniten ylpeä olin Domiin, joka todella oli kehittynyt kuluneen kauden aikana ja meidän estekisat huipentuivat näihin kauden päättäjäisiin esteiden osalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti