Tarkkaa tuuppailua Tulipojalla

Itseasiassa siitä on aika paljonkin aikaa, kun viimeksi koulutuuppailin Fireboylla ennen tätä tuntia. Nyt kuitenkin minulle oli se jaettu, mikä oli ihan kiva juttu. Asetin itselleni tavoitteeksi tunnille, että saisin ponin kanssa rauhallisen menon aikaiseksi ja uskaltaisin myös ratsastaa sitä. Olen käsitellyt ponia aika usein, kuin se olisi särkyvää posliinia. Olen odottanut, milloin mopo karkaa käsistä ja istunut mahdollisimman rennosti satulassa, vaikuttamatta poniin kuitenkaan mitenkään. Tänään katsellessani aamutuntia, huomasin kuinka Fireboyn ympärille voi mennä. Se pitää ottaa haltuun ja uskaltaa ratsastaa. Siihen haluaisin pyrkiä jatkossa.

Tämä tunti oli jo hyvä askel siihen suuntaan. Meillä oli paljon erilaisia harjoituksia, missä pääsi vaikuttamaan ja vaatimaan poneilta erilaisia asioita. Jo alkutunnista tulimme uran sisäpuolelle neliönmuotoiselle alueelle, jossa aloitettiin käynnissä. Teimme parit etuosakäännökset, jotka ahven suoritti aika kivasti. Sain alkukäynneissä poniin hyvän tuntuman ja varsinkin Fireboyn ihanat ohjat pysyivät hyvin kädessä eivätkä liukuneet pidemmiksi salakavalasti.

kuvista kiitos Ainolle!

Käynnissä tepasteltuamme jatkettiin pian ravissa pysytellen vieläkin uran sisäpuolella. Tämä oli myös hyvä harjoitus, ettei ottanut koko ajan seinästä tukea vaan täytyi pitää poni suorana ilmankin sitä. Ravissa kesti hetki totutella Firreen taas, minkä jälkeen löydettiin yhteinen, rauhallinen tahti. Nyt myös tuntuma oli parempi, ja uskalsin vähän jo houkutella ponia niskastaan alas. Fireboyn kanssa melkeimpä alkupuoliskon ravailut olivatkin ne parhaimmat hetket tämän tunnin aikana. Teimme ravissa myös avotaivutuksia. Kun löysin oikeat säädöt, teki ahven avot kuin vanha konkari. Opettaja kuitenkin muistutti, ettei poikitusta tullut liikaa ja saatiin ohjeiden mukaisia hyviä pätkiä.

Avotaivutukset tosiaan sujuivat kokonaisuudessaan oikein hyvin molempiin suuntiin. Näissä myös sain ponin kuuntelemaan minua ja parempaan tahtiin. Sitten kun vielä itse muistin oman asennon, tuli hyviä askeleita. Avotaivutuksia jatkoimmekin melko pitkään alkuravailujen yhteydessä, minkä jälkeen siirryttiin hetkeksi kokouralle ravailemaan. Fireboy pysyi kivasti alhaalla, mutta vaarana oli, että se karkasi helposti luotilinjan alapuolelle ja painoi kovasti kädelle. Fireboy usein osaa olla todella painava ratsastaa, jos sen antaa purra ohjat lukkoon itselleen. Silloin käsi kyllä väsyy helposti, kun joutuu kannattelemaan ponia.

Alkuravailun jälkeen nostettiin sitten laukka ja työskenneltiin siinä hetki tehden pääty-ympyröitä. Tällä kertaa laukka karkasi aika villiksi ja poni liikkui turhankin kiihtyvällä tahdilla. Jäin pääty-ympyrälle rauhoittamaan menoa, mutta vaikka poni ei katsonutkaan yläkautta silmiin, sääteli se ihan liikaa itse vauhtia. Kun tulimme laukassa lävistäjän ajauduttiin Bellan häntään ja Fireboy pomppi innoissaan vaihtaen laukan. Laukassa kyllä on meillä eniten ongelmaa. Sellainen mukavan rauhallinen mummolaukkavaihde puuttuu ja tällä tunnilla en saanut Fireboyhin kyllä laukassa yhtään otetta.

Kun siirryimme (minun helpotuksekseni) käyntiin, jatkettiin nyt melko reaktiivisella harjoituksella. Tulimme nimittäin pituushalkaisijalle, mistä väistätettiin pohkeenväistöä urallepäin ja nostettiin vähän ennen uraa laukka. Tässähän harjoituksessa pääsevät ponit helposti ennakoimaan, joten nostot alkoivat loppua kohti olla todella vieteripupumaisia loikahduksia laukkaan. Käyntipohkeenväistössä taas Fireboy tuntui todella tahmaiselta. Se ei ottanut niin hyvää ristiaskelta ja meno olikin sellaista luisumista uraa kohti. Laukannostoissa tosiaan Fireboy nosti päänsä kattoon ja singahti matkaan ihme hypyllä, jolloin automaattinen refleksini oli ohjissa roikkuminen pompputilanteessa. Tehtävä ei siis ollut ihan meidän alaamme tällä kertaa.

Laukannostot otettiin vielä toiseen suuntaan, minkä jälkeen lähdettiin ihanaan aurinkoiseen säähän ulkoilemaan kentälle. Ai että kun olikin ihanan lämmintä ja monta valoisaa kuvaakin saatiin taltioitua. Nämä hyvät kuvat tulivat kuitenkin vain muutamista rauhallisista pätkistä, kun niitä oli. Poni nimittäin juoksi ulkona alta pois aika reippaasti ja olin ihan hukassa siellä selässä. Itse taisin vähän jäykästi mennä ponin vauhtiin mukaan, enkä löytänyt siihen sellaista hyvää fiilistä takaisin. Hullun jarruttelemisen jälkeen sitten päästiin tepastelemaan käynnissä ihan kenttää ympäri, jonka jälkeen lähdettiin maneesille päin loppukäynteihin.

Siinä olikin sitten sen kertainen Fireboy-tunti. Tunti oli kaiken kaikkiaan sujunut ihan kivasti, mutta laukassa oli tuona päivänä vähän vaikea löytää yhteistä säveltä, kuin myös ulkona. Muuten poni oli oikein mukava, ja siitä onkin sitten hyvä taas seuraavalla kerralla jatkaa eteenpäin. Ainiin ja kertokaa toki mitä pidätte uudesta kesäisestä ulkoasusta? Siinä on myös sneakpeak kesän ulkopuolisista kisoista, joista teen postauksen myöhemmin ;).