Tuntumaa hakemassa

Kauden viimeinen valmennus oli sunnuntaina 15.5. johon onneksi pääsin osallistumaan kiireistä huolimatta. Tätä ennen alkoi nyt olla puhetta ulkopuolisiin estekisoihin lähdöstä, johon meitä valmennusryhmäläisiä pyydettiin. Tämä tilaisuus oli loistava ja päätin haluavani mukaan. Sen seurauksena myös ratsuani alettiin miettimään ja tämä valmennus oli viimeinen kunnon treeni tallinomistajan pitämänä. Minulle laitettiin Aku kokeeksi, jolla en ollutkaan ennen vielä ollenkaan hypännyt. Jännä, että en ollut sillä hypännyt, poni nimittäin on oikea estetykki ja hyvin usein mukana estetunneilla.

alkutunnin kuvat (c) Heidi

tuima ratsastaja valmiina tehtäviin :D

Eli siitä se alkoi, Akuun tutustuminen nimittäin. Yleensähän olen valmennuksissa ratsastanut Dexterillä ja viimeisimmässä Domilla. Nämä selkeästi ovatkin olleet niitä poneja, joiden kanssa olen treenannut. Aku tuntuikin siis pitkän ajan jälkeen hyvin oudolta jo ihan alkuverkassa. Meidän verkka oli kuitenkin siitä sujuva, että alussa meidän tuli ravailla ihan puolipitkin ohjin antaen ponin vertyä. Akun ravi tuntui todella tasaiselta ja poni puksutti reippaana eteenpäin. Raviverkassa teimme vähän siirtymisiä ja pian otimmekin laukan mukaan. Laukassa tuli myös ratsastaa kevyellä ohjastuntumalla ja myös itse olla melko kevyesti satulassa.

Huomasin Akun punkevan laukassa vähän seinään, jolloin jalustin välillä raapaisikin sitä. Ponia piti siis pitää tarkasti pohkeiden välissä. Itse laukka oli kivan reipasta ja puolipitkin ohjin poni kulki tosi fiksusti eikä lähtenyt jyräämään tai mitään sellaista. Kun olimme laukanneet, hengähdettiin vähän ja aloitettiin yksitellen vielä eräänlainen laukkatehtävä, missä otimme ohjat tuntumalle. Tehtävässä oli tarkoitus oikeasti lisätä laukkaa ihan reippaasti ja ottaa poneista irti vauhtia. Tässä haettiin, että ponit oikeasti reagoisivat ja olisivat aktiivisia. Akun kanssa alun reipas laukka ei riittänyt tässä tehtävässä ja poni oli vähän nihkeäkin. Sitten kuitenkin päästiin lopulta kunnolla viilettämään ja mentiinkin tosi hyvää vauhtia pitkät sivut. Verkka riitti ja käveltiin hetken aikaa.

Aloitettiin nyt hyppääminen tullen aluksi sininen ristikko vasemmassa kierroksessa. Nämä olivatkin nyt ensimmäisiä hyppyjäni Akun selässä ja oli jännä opetella aivan uuden ratsun kanssa, miten homma toimisi sujuvasti. Ristikoissa ei ollutkaan mitään ongelmaa, vaan poni tuli niille tosi tasaisella temmolla. Aku on tosi hyvä hyppääjä ja osaa myös itse katsoa paikat kuntoon. Minun tehtäväkseni jäi vain huolehtia hyvästä temmosta ja pitää poni ohjan ja pohkeen välissä.

Ristikolle siis ei hypyissä ollut kauheasti ongelmaa ja pian tultiinkin toisesta suunnasta jatkaen linjan toiselle esteelle. Tämän jälkeen hypättiin vielä pieni ristikko-okseri kääntäen vasemmalle. Muistaakseni Akua sai taas vähän herätellä ennen hyppäämistä ja käynnistyksen jälkeen sitten ponin kanssa sujui jo oikein kivasti. Okserin jälkeen olisi vielä voinut olla ulko-ohja paremmin tuntumalla, jolloin poni ei olisi kaartanut niin jyrkästi vasemmalle. Siihen nimittäin tuli todella tiukka mutka, jonka onneksi osasin ennakoida ja lähdimme ponin kanssa samaan suuntaan.

Esteet nostettiin pikkupystyiksi ja tultiin rata vielä uudestaan. Ehkä eniten meillä oli Akun kanssa juurikin niitä käynnistysongelmia. Poni oli yllättävän hidas reagoimaan pohkeeseen, vaikka muuten meni kuin tasainen juna eteenpäin. Aku ei tuntunut erityisen vahvalta, mitä olisin odottanut. Tästä oli kiittäminen alkuverkkaa, jolla olin saanut poniin hyvän tuntuman ja se kuunteli apujani, varsinkin pidätyksiä. Niinpä huomasin joutuvani käyttämään enemmänkin pohjetta mukana ja varsinkin okserille jouduin ratsastamaan todella paljon eteen, jotta poni ei ajautuisi liian lähelle estettä.

Ratkaisustani johtuen Aku hyppäsikin okserin kauempaa, mikä sinänsä oli vähän tuskaista. Meillä oli myös poikkisuuntaaleikkaa suuntaisesti pinkki ristikko, jossa vaihdettiin laukka. Vaihdot Aku teki kivasti ja itse piti vain vaihtaa asetukset esteen jälkeen. Ympyrällä myös ulko-ohja oli taas tärkeä, Akukin joskus saattaa lähteä karkuun ulkoavuilta ja punkea ohi. Nyt meno kuitenkin oli ihan maltillista ja poni hyppäsi hyvin.

Pikkupystyillä työskentely riittikin sitten ja ravailimme loppuravit. Tunti oli ollut yllättävän onnistunut, vaikka uuteen poniin totutteleminen vie kuitenkin aikaa. Oli myös hyvä, että hypättiin ihan pienillä korkeuksilla, jolloin pääsin totuttelemaan poniin ja löytämään sen kanssa oikeita nappuloita. Kaiken kaikkiaan ihan kivalta vaikuttava esteponi tuo Aku oli, tosin vielä kovin vieras minulle.