Merimakkara ja turhautunut minä

Estekisojen jälkeen koitti taas paluu arkeen ja normi koulutunnille. Nyt opettaja oli pistänyt minulle ratsun, joka yllätti todella. Minulla oli nimittäin pitkästä aikaa paluu merimakkaran selkään, jolla en ollut hyvin pitkään aikaan mennyt. Zandro on tosiaan yksi tallin vaikeimmista liikkeellelaitettavista poneista ja se todella osaa kovettaa kylkensä ja jämähtää paikoilleen. Luvassa oli siis varsinainen urheilutunti ja varustauduin kannuksilla sekä pitkällä raipalla liikenteeseen. Zandro ei kauhean usein meidän tunnilla vieraile, mutta nyt se sitten tuli ihan vain vaihteluksi.

Näin alkuun pakko todeta, ettei tunti meidän osalta mikään loistokas ollut. Itse tuli turhauduttua moneen otteeseen ja loppujen lopuksi jäi tosi paha maku suuhun koko tunnista. Ylireagoin ehkä vähän liikaa taas siihen pettymykseen ja taisipa sieltä pari karvasta kyyneltäkin tirahtaa. Nyt kuitenkin käydään läpi, mitä tunnilla sitten tapahtui, että tunsin itseni niin epäonnistuneeksi.

kuvista kiitos Amalia! 

Otettuamme ohjat käteemme, alettiinkin jo heti tuuppailla koulua. Tultiin koko lävistäjä väistättäen niin, että ponien etukaviot kulkivat lävistäjän linjaa. Käynnissä tämä sujui meiltä ihan kivasti ja muutenkin olin vielä täynnä tarmoa ja puuhtia. Jatkettiin tätä samaa piakkoin ravissa, eli mentiin koko ajan kahdeksikkoa lävistäjiä pitkin. Zandron ravi tuntui todella jännältä ja erilaiselta, mihin olin tottunut. Poni kulki sellaisena pitkänä pötkönä. Ravissa sai nyt sitten enemmän jo tuupata ponia, joka oli aika nihkeä ottamaan sivuaskeleita. Silti piti varoa, etten kallistuisi sivulla liikkeen suuntaan, vaan itse pysyisin suorana.

Ensimmäinen ponin pieni stoppitestaus taisi tulla yhden kulman kohdalla, mutta siitä selvittiin pienellä tahtojen taistelulla ihan hyvin ja päästiin jatkamaan. Kun väistöharjoitusta oli tultu, ravailtiin hetki suoralla uralla tehden ympyröitä. Zandron kanssa tuntui, että melkein joka hetki sai olla tuuppaamassa eteen ja seuraavalla askeleella matka voisi tyssätä. Meno oli siis melko nihkeää ja vastahakoista ponin osalta. Toisaalta sain kyllä vaikutettua Zandroon ihan kohtuullisen hyvin olemalla itse tiukkana ja määrätietoisena. Pitämällä lyhyehköt ohjat, tuli ponikin paljon lyhyemmäksi eikä mennyt ihan muurahaiskarhuna siellä jossain kilometrin päässä.

linkki videoon

Seuraava tahtojen taistelu käytiinkin sitten, kun ravista yhtäkkiä tuli nostaa se laukka. Zandrohan ei tähän leikkiin halunnut ryhtyä ja pisti ratsastajan töihin. Lopulta sitten laukattiin ja lähdettiin tulemaan taas kahdeksikkoa kahden pääty-ympyrän avulla. Keskellä tuli suoristaa ja vaihtaa laukka ravin kautta tai suoraan. Kun laukka saatiin pyörimään, sujui tehtävä itseasiassa hyvin. Mutta ongelmamme oli siinä, että Zandron ryminälaukalla emme mahtuneet muiden ponien sekaan ja kun merimakkara rikkoi toisen ponin hännässä raville, oli siinä taas työ ja tuska saada se uudestaan laukkaan. Tämän tapahtuessa monta kertaa loppui oma kuntoni vain kesken ja menin hyvin ärtyneenä keskelle seisomaan luovuttajafiiliksellä.

Kun uudestaan lähdettiin matkaan, tuli matkalla vain tokaistua että toivottavasti poni myydään pian. Olin niin turhautunut, että halusin vain pois koko tilanteesta ja olin myös pettynyt omaan ratsastukseeni. Ei se nimittäin kaunista ollut, vaan sellaista väkisin vääntöä, kun poni piti jotenkin saada liikkumaan eteen. Nyt kuitenkin muut alkoivat oikaisemaan ja tekemään tilaa, kun Zandro oli tulossa taakse. Negatiivinen mielialani hyökyi raivokkaana energiana ja tekipä poni yhden puhtaan vaihdonkin. Zandro+puhdas vaihto= hämmennys.

Lopen uupunut ratsastaja ravaili sitten loppuravit mutrusuuna ja pettyneenä. Eihän se oikeasti ollut maailman huonoimmin mennyt tunti, Zandro sentään liikkui ja laukkasikin, mikä sekin on jo jotain kun poni meinaa seistä kaikki tunnit keskellä. Itse kuitenkin jäi huono fiilis ja olisin halunnut osata ratsastaa paremmin. Näin jälkeenpäin kyllä pakko sanoa, että järjetöntä tuollainen masentelu :D Ratsastin sitä hyvin siihen nähden, miten haastava poni oikeasti on kyseessä. Mutta ratsastamalla oppii ja tuollaiset tunnit opettavat ainakin enemmän sinnikkyyttä ja periksiantamattomuutta kuin pilvilinnoissa liihottelu jollakin gp-tason ratsulla joka tunti. Hikinen poni ainakin oli, eli kyllä sillekkin oli tuo tunti urheilua ollut.