Kun pidätteet eivät mene läpi...

...menemme esteitä kohti vähän turhankin reippaasti. Niin voisi kiteyttää sunnuntain valmennuksen. Minulle oli yllätykseksi laitettu Domi ratsuksi, koska tosiaan vieläkin oli melko epäselvää kenellä osallistuisin ja mihin luokkaan kisoissa. Domia en osannutkaan odottaa, mutta lähdin ihan reippain mielin tunnille. Sattumalta oli taas hyvin tuulinen päivä, jotenkin tuntuu että joka valmennus on melko tuulista. Meillä oli tällä kertaa teemana ratojen harjoitteleminen kisoja varten. Opettaja oli laittanut radalle myös numerot, joten siitä tuli myös vähän kisafiilistä lisää. Oli muutenkin hyvä päästä harjoittelemaan radanomaisesti.

Alkuverryttely suoritettiin lähinnä itsenäisesti, kun opettaja käväisi muualla. Esteet veivät suuren osan keskimaneesia, joten köpöttelin enemmänkin uraa pitkin Domin kanssa ja ratsastin kulmat huolellisesti. Otettiin laukat molempiin suuntiin ja myös siinä sai asettaa reippaasti. Päänheilutuksista tunnettu Domi tuntui myös melko tasaiselta ja poni oli melko energisellä ja reippaalla tuulella. Takajalat tulivat myös hyvin alle ja Domi tuntui kivan eteenpäinpyrkivältä. Pitkän verryttelyn jälkeen käveltiin välikäynnit ja ruvettiin hyppäämään.

Kuvista kiitos Sonjalle :)

Aloitettiin kisamaisesti verryttelyhyppyjen merkeissä. Käytiin läpi radan eri osat ja hyppyjä sai ottaa sen verran, mitä itse halusi. Muuten otin keskimäärin kaksi hyppyä esteille, paitsi yhdelle esteelle lähestyin vielä kolmannen kerran, koska hyppy oli lähtenyt hieman kaukaa turhan reippaasti. Verkkahypyt sujuivat hyvin ja Domi oli energisenä menossa esteille. Poni tuntui yllättävän kivalta, eikä yrittänyt mitään perinteisiä "käännyn ja vedän pääni alas heti esteen jälkeen". Meillä oli kummankin pitkän sivun suuntaisesti okserit, joille pari kertaa lähtikin hyppy hiukan kaukaa.

Verryttelyssä kaikki ei kumminkaan sujunut aivan täydellisesti, vaan yhdessä vaiheessa Domi otti ja lähti. Emme olleet vielä tulossa edes estettä, kun poni yhtäkkiä säntäsi laukkaan ja alkoi kiskoa päätä alas. Vetokilpailuun ei kannattanut ryhtyä, sillä siinä olisi ollut kohta ratsastaja alhaalla itsekin etukenossa. Ainoa asia oli päästää vähä vähältä ohjaa hiukan pidemmäksi ja lopulta pysähdyttiinkin seinään. Melkoinen porsas! Tuon jälkeen yritti Domi vielä kerran hiukan vetäistä päätä, mutta nostin sen napakasti ylös, jonka jälkeen sujuikin sitten ongelmitta.

Tulimme sitten rataa pikkupystyinä aluksi. Hetken kävellessämme ehdittiin opetella rata, jossa olikin yhteensä kahdeksan estettä. Lähdin ensimmäisenä radalle ja meidän suurin ongelmamme oli ehkä se, että Domi tuntui imevän esteille vähän turhankin innokkaasti. Estettä lähestyessä vauhti kasvoi vähä vähältä ja poni oli hyvin reipas. Se myös tuntui todella vahvalta edestä, eikä pidätteet meinanneet mennä läpi. Laukat vaihtuivat todella hyvin, mutta vauhdin säätelyssä oli ongelmia. Sitä lähdinkin sitten korjaamaan kakkosradalla.

Tultiin siis verryttelyrata vielä kisakorkeudella ja aloitin taas ensimmäisenä. Kakkosesteelle huolehdin nyt siitä, että tultaisiin samassa tasaisessa laukassa esteelle saakka. Ponnistuspaikkakin löytyi sitten paremmin, kun edettiin hieman rauhallisemmin. Loppuradasta sitten alkoikin taas vauhti karata kumminkin vähän käsistä. Jouduin kerran kääntämään voltille, kun esteen jälkeen en saanut kunnon otetta Domiin. Ennen viimeistä estettä ponin suu tuntui ihan puulta ja en päässyt vaihtamaan laukkaa ajoissa, koska pidätteet eivät menneet läpi.

kaukaa lähtee..

Yleisesti sain kumminkin ihan positiiviset kommentit. Esteet olivat ylittyneet puhtaasti ja laukatkin vaihtuivat suurimmaksi osaksi oikein hyvin. Harjoittelemista olisikin sitten siinä, että saisin Domin kuuntelemaan pidätteitäni ja etenemään sellaista vauhtia, mitä itse haluaisin. Lopussa opettaja kysyi,  menisinkö Domilla kisoihin. Kasikymppiin oli vaihtoehtona mennä Petzillä, mutta sillä en ole vielä koskaan ratsastanut, joten olisi ollut tyhmää lähteä vain viikkoa ennen kisoja harjoittelemaan hevosella. Muita ratsuja ei oikein ollut, joten päätettiin, että osallistun kuuteenkymppiin Vaniljalla, jota itse halusin toivoa. Tutulla kisaponilla oli kiva lähteä vuoden vikoihin estekisoihin.