sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Uusi suunta koulukisoissa!

Viime sunnuntai oli minulle todella jännittävä päivä, sillä silloin oli koulukilpailut. Taas kerran lähdettiin yrittämään tätä pikkutarkkaa ja vaikeaa lajia. Sitä kouluratsastus nimittäin on, aina löytyy harjoittelemista ja opeteltavaa. Minulla tosiaan vaihtui kisaratsu lennosta perjantaina, ja lauantaina pääsin menemään ihan onnistuneen tunnin Vaniljalla. Erityistä jännitystä loi tietenkin se, että viime koulukisoissa Vanilja oli totaalisesti hyytynyt ja kisat eivät olleet menneet hyvin. Tällä kertaa otin kumminkin radalle kannukset, vaikka poikkeuksellisesti myös raippa oli sallittu näissä tallin kisoissa. Sitä en kumminkaan halunnut ottaa radalle mukaan.

Aamu oli aikainen, sillä olin ensimmäisessä verryttelyryhmässä. Meitä oli kaksi ensimmäisessä ryhmässä, koska yksi ratsastaja oli jäänyt pois kisoista. Tilaa kumminkin riitti ja hiljaisessa tallissa oli mukava harjata Vanilja ja varustaa se rauhassa. Poni oli taas kuin pieni peto karsinassa ennen suitsien laittamista, mutta kyllä se sitten siitä pikkuhiljaa. Meidän verryttelyämme oli katsomassa vain yksi ihminen ja maneesi todella oli hiljainen kahden kouluratsukon verkatessa siellä. Jännitys laimeni ratsastaessa pikkuhiljaa, mutta on se odottaminen vain kauheaa ennen maneesiin lähtöä. Oli siis ihan hyvä, että kisasuoritus olisi ensimmäisenä sinä päivänä ja se olisi ohi nopeasti.

kuvista ja videosta kiitos Danielalle!
Verryttely itsessään tuntui kauhean nopealta. En ollut vielä ottanut laukkoja, kun oli enää vain kymmenen minuuttia aikaa. Verryttely on siis puolen tunnin mittainen, ja olin keskittynyt ravailuun ja nopeisiin siirtymisiin. Alussa Vanilja pelkäsi tuomarintuolia, mutta tottui siihen sitten pian. Aikaa meni tietenkin myös siihen pöllöilyyn, kun se tuoli oli vain niin kauhea! Ravissa poni vertyi lopulta todella kivasti ja laukan jälkeen tunsin olevani valmis kisaradalle. Laukka itsessään pyöri ihan kivasti, mitä nyt poni meinasi hiukan kiihdytellä tietyissä paikoissa.

Verryttelyn lopussa käveltiin jo pitkin ohjin käyntejä, kun poni päätti aloittaa uudestaan pöllöilyn. Siis kaksi minuuttia ennen omaa rataani se päätti, että pikkuovikulmassa olevat linnut olivat hyvin pelottavia. Vanilja teki täysstopit ja alkoi peruuttamaan patistaessani sitä eteenpäin. Kun yritin saada sitä kulman luo, alkoi Vanilja vastustelemaan hyppimällä etujaloillaan hieman pystyyn. Olin vähän paniikissa, että pakkohan nyt on kulmaan vielä jotenkin totutella. Tulin sitten lopulta ravissa toisessa suunnassa kulman ohitse jonka jälkeen siirryin todella nopeasti käyntiin. Miten tuo tamma pystyikään keksimään noin pöllön jutun juuri ennen ratojen alkuja!



Kun oli oman suoritukseni vuoro, lähdin ravailemaan kevyttä ravia uraa pitkin ja ehdin siinä tehdä muutaman pääty-ympyrän. Pillin vihellyksestä sitten istuin alas ja lähdettiin suorittamaan jännityksellä rataa. Ensimmäiselle halkaisijalle tullessani huomasin sen olevan ihan vähän vino ja yritin korjata hieman linjaa vielä. Muuten pysähdys tuli kivasti ja käynnistä raviin siirtyminen oli ihan hyvä. Seuraavaksi oli vuorossa heti kolmikaarinen kiemuraura, jossa muistutin itselleni käymään uralla asti. Viime kisoissa siitä olikin mennyt pisteitä, kun keskimmäinen kaarre oli jäänyt ratsastamatta huolellisesti. Tällä kertaa tulikin kommenttiksi "hyvät tiet" mistä olin iloinen. Ensimmäinen temmonlisäys taas ei sujunutkaan kauhean hyvin, koska ennen lävistäjää oli se pelottava kulma. Kulmassa tunsin ponin selvästi jännittyvän, joten en ehtinyt hyvin valmistella sitä lävistäjälle. Temmonlisäys jäi hieman vaisuksi, eikä ollut kovin selvää eroa.

Pysähdyksessä sain hetken hengähtää ja koota ajatuksiani, kun laskin hitaasti neljään. Sitten rata jatkui temmonlisäyksellä, jossa tällä kertaa meni poni jo paremmin eteen. Temmonlisäyksen jälkeen siirtyminen käyntiin ja kauheaa steppailua kulman kohdalla. Odotin jo kauhulla peruuttelemista, mutta sain pidettyä Vaniljan kumminkin aisoissa vaikka siinä kyllä olin ihan suu viivana. Poni oikein näyttää videolla jännittyneeltä kulman kohdalla mutta sen jälkeen päästiin sitten jatkamaan hyvin ja raviin siirtyminen sujui hyvin. Laukannostojen vuoro oli seuraavaksi ja laukka nousi hieman myöhässä, josta olin harmissani. Meillä kun oli treeneissa noussut suoraan pisteestä ja siihen olin aikonut panostaa, no ensi kerralla sitten. Alun jälkeen lähti laukka sitten pyörimään ja edettiin rauhallisessa tahdissa pääty-ympyrä ja siirsin I kirjaimessa takaisin raviin.




Toiseenkin suuntaan en valmistellut kunnolla laukkaa ja se nousi vähän myöhässä, äh! Pääty-ympyrä sujui taas kumminkin kivasti ja siirtyminen raviin oli hyvä. Siitä sitten hengästyneenä jatkettiin lopputervehdykseen ja pituushalkaisijalle käänsin tarkasti suoraan, koska halusin sen onnistumaan vielä lopuksi. Ja se oli sitten siinä! Sain kommentiksi kokonaisuudessaan tälläisen setin: "Kiva, tasainen rata pienestä jännityksestä huolimatta. Ratsastit hyvät tiet." Ja näköjään se jännitys sitten paistaa läpi tuomareillekkin, voihan minua pöhköä jännittäjää! Myös koiran kisoissa on tullut palautetta, että minusta ihan huomaa kuinka jännitän. Se pitäisi vain saada kuriin ja opetella hillitsemään sitä jännittämistä.

linkki videoon

Prosentit jäivät melko alhaisiksi omasta mielestäni, 51,43%. Meillä oli tällä kertaa eri tuomari, mikä oli harmi. Olisin halunnut nähdä saman tuomarin tuomarointityylillä sen, kuinka olisin kehittynyt edelliseen kertaan nähden, jolloin sain tosiaan sen 59%. Mutta ei se mitään, on hyvä saada välillä ihan kunnon tiukka arvostelu ja nähdä asioita joita parantaa. Tällä tuloksella kumminkin tultiin Vaniljan kanssa ykkösiksi ja hämmentyneenä menin vastaanottamaan ruusukkeen ja satulasaippuan. Fiilis oli kyllä ällistynyt.

Epäonnistuminen epäonnistumisen perään, mutta sitkeä yrittäminen palkitaan jossain vaiheessa kumminkin. Tällä hetkellä olen todella iloinen siitä, että vaikka koulukisoissa on tullut hyvin paljon epäonnistumisia ja välillä on tuntunut siltä, että pitäisi lopettaa kokonaan kouluratsastuskisat, olen kumminkin jaksanut sinnikkäästi yrittää uudestaan enkä ole luovuttanut. Tämä oli oikeasti ensimmäinen sijoitukseni koulukilpailussa, mikä on todella hassua. Ehkä se kouluratsastus ei olekaan ihan tuhoon tuomittu juttu minun kohdallani..Näillä fiiliksillä sitten kohti uutta suuntaa!




4 kommenttia:

  1. Mites sun housut vaihtavat väriä? (=kaikki ei ole kisoista, joten ketkä ovat nuo toiset kuvat ottaneet?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainiin unohdin mainita, että ei saatu kuvia paljon kisoista ton kisavideon takia eli nuo ovat vanhoja kuvia.

      Poista
  2. onneaa! hyvä vansku ja sä! <3

    VastaaPoista