Valmistautumista vikoihin koulukisoihin

*Tämän ipadilla säherretyn postauksen jälkeen tulee pieni parin viikon tauko, kun ei ole konetta mökillä, jonka kautta saada kuvia. Elikkä häivyn sitten kesästä nauttimaan ilman konetta hetkeksi*Valmennuksen jälkeinen viikko kuluikin pitkälti osin koulutuuppailun parissa ja kesän tuoksuja haistellessa. Meidän tallin tämän kauden viimeiset koulukisat häämöttivät vielä edessäpäin ja ne olivatkin aivan toukokuun lopulla. Nämä koulukisat ovat ne, jolloin yleensä on jo tosi kesäinen tunnelma ja hevosetkin saavat kävellä ulkona auringossa odottelemassa omaa vuoroaan. Meidän treenit Dexterin kanssa olivat siis alkaneet pari viikkoa ennen kisoja ja olimme itseasiassa ottaneet myös pienryhmätunnin Sannalta, joka ei opeta enää vakituisesti tallilla.

Ajattelin nyt kertoa viikkojen tunneista tiivistettynä, mutta erityisesti pienryhmätunnin jättämistä fiiliksistä ja ajatuksista. Elikkäs, meidän tuntimme koostuivat aika paljon radan palasten treenaamisesta ja perusratsastuksesta. Mitään uutta kauhean vaikeaa ei lähdetty tietenkään harjoittelemaan vaan esimerkiksi tiistaina ratsastettiin tosi paljon ympyröillä hakien hyvää tuntumaa poneihin. Lisäksi teimme rataan kuuluvia takaosan väistätyksiä pitkillä sivuilla, mitkä sujuivat Dexterin kanssa itseasiassa tosi kivasti. Olin myös rohkaistunut kokeilemaan ponin kanssa kannuksia ja niillä olikin ainoastaan positiivisia vaikutuksia menoon. Poni reagoi paremmin ja muuttui myös paljon "totisemmaksi", eli se keskittyi paremmin tekemiseen.

Sunnuntain valmennustunti alkoi sillä, että opettaja kysyi meidän erityisiä toiveita tunnin suhteen. Päädyimme siihen, että emme ratsastaneet ratoja läpi yksitellen, sillä se olisi vain vienyt todella paljon aikaa. Muutenkin olimme yhtä mieltä siitä, että perusratsastukseen keskittymällä saatiin paras pohja aikaan ennen kisoja. Niinpä otimme pikkuhiljaa ohjat käteen ja opettaja alkoi kertoa koulutuomarin näkökulmasta asioita, mitkä näkyvät ulospäin ja mitkä pitäisi olla kunnossa.

Hieman ihmetykseksi aloitettiin aluksi ihan niinkin peruasialla kuin kulmiin ratsastuksella. Tämä itseasiassa oli koko verkan ydinasia, mihin opettaja painotti keskittymään 101 prosenttisesti. Itseasiassa Dexterin kanssa en edes ollut ajatellut, kuinka paljon se vaikuttaisi myöhemmin ponin ratsastettavuuteen. Opettajan tuntiessa ponin, pystyi hän antamaan hyviä ohjeita minulle, miten saisin sen paremmaksi. Kulmiin ratsastuksessa ja asetuksessa varsinkin alussa poni nimittäin vastusteli asetusta ja muutenkin oli hyvin nihkeä sisäpohkeelle. Tärkein asia olikin saada se sisäpohje ja asetus läpi, jolloin ponia olisi paljon helpompi taivutella myöhemmin.

Kulmiin asettamisen jälkeen tosiaan jatkettiin ravissa verkkaillen muistaen myös siinä laittaa ponit kunnolla kuuntelemaan sisäpohjetta. Alun vastahankaisuuden jälkeen Dexter alkoi myöhemmin kuitenkin tulla tosi kivaksi ja helpommaksi asettaa. Opettaja keskittyikin todella paljon perusasioihin ja löysi istuntavirheen, mitä en ollutkaan aiemmin tiedostanut. Esteratsastajille tyypillinen käsien levittäminen näkyi myös minulla ja sainkin muistutuksen pitää ne kyynerpäät kyljissä. Varsinkin kevyessä ravissa tuo virhe tulee eniten esille ja nyt onkin hyvä jatkossa kiinnittää siihen huomiota. 

Koulutuomarin näkökulmista alkoi opettaja kertoa, mikä todella näkyisi tuomarille. Yksi näistä asioista oli lävistäjät ja tiet, mitä niille tehtiin. Meidän yksi tärkeimmistä tehtävistä olikin ymmärtää oikea sijoittuminen ja lävistäjien alku- ja loppupisteet. Kun näinkin pieni asia oli kunnossa, sai kokonaisuuden huolellisuuden pisteet kohoamaan oikein silmissä. Ravailun jälkeen jatkettiin laukan parissa, jossa meillä sujui Dexterin kanssa itseasiassa oikein hyvin. Poni oli reipas ja sen laukan tahti pysyi hyvänä.

Laukkalävistäjissä meillä on pari kertaa ollut Dexterin kanssa sitä, että poni rikkoo raviin vähän liian aikaisin. Siinä voi olla syynä oma liiallinen paineistaminen itseni ajatellessa liikaa että pakko päästä loppuun asti. Tulimmekin tunnilla yksitellen pienen tehtävän, missä lyhyen sivun keskellä nostettiin laukka, tehtiin pääty-ympyrä ja tultiin sen jälkeen laukkalävistäjä minkä lopussa siirryttiin raviin. Tällä kertaa ei ongelmana ollut että poni olisi hiipunut lopussa, vaan se laukkasi kivan reippaasti loppuun asti. Minun sen sijaan tuli kiinnittää huomiota, ettei Dexter valahtanut liian pitkäksi, vaan meno pysyisi ryhdikkäänä loppuun asti.

Ja siihen pikkuhiljaa loppui tunti. Meillä ei ollut mitenkään suuria tehtäväkokonaisuuksia, mutta opettaja keskittyi kunkin ratsukon kohdalla niihin asioihin, jotka kehittäisivät juuri sitä paria eteenpäin. Hän toivoi, että tunnista oli hyötyä meille ja ainakin itse opin Dexteriin toimivia tapoja lisää. Näiden tuntien jälkeen lähdin ihan hyvillä mielin tuleviin koulukisoihin. 

Tuntumaa hakemassa

Kauden viimeinen valmennus oli sunnuntaina 15.5. johon onneksi pääsin osallistumaan kiireistä huolimatta. Tätä ennen alkoi nyt olla puhetta ulkopuolisiin estekisoihin lähdöstä, johon meitä valmennusryhmäläisiä pyydettiin. Tämä tilaisuus oli loistava ja päätin haluavani mukaan. Sen seurauksena myös ratsuani alettiin miettimään ja tämä valmennus oli viimeinen kunnon treeni tallinomistajan pitämänä. Minulle laitettiin Aku kokeeksi, jolla en ollutkaan ennen vielä ollenkaan hypännyt. Jännä, että en ollut sillä hypännyt, poni nimittäin on oikea estetykki ja hyvin usein mukana estetunneilla.

alkutunnin kuvat (c) Heidi

tuima ratsastaja valmiina tehtäviin :D

Eli siitä se alkoi, Akuun tutustuminen nimittäin. Yleensähän olen valmennuksissa ratsastanut Dexterillä ja viimeisimmässä Domilla. Nämä selkeästi ovatkin olleet niitä poneja, joiden kanssa olen treenannut. Aku tuntuikin siis pitkän ajan jälkeen hyvin oudolta jo ihan alkuverkassa. Meidän verkka oli kuitenkin siitä sujuva, että alussa meidän tuli ravailla ihan puolipitkin ohjin antaen ponin vertyä. Akun ravi tuntui todella tasaiselta ja poni puksutti reippaana eteenpäin. Raviverkassa teimme vähän siirtymisiä ja pian otimmekin laukan mukaan. Laukassa tuli myös ratsastaa kevyellä ohjastuntumalla ja myös itse olla melko kevyesti satulassa.

Huomasin Akun punkevan laukassa vähän seinään, jolloin jalustin välillä raapaisikin sitä. Ponia piti siis pitää tarkasti pohkeiden välissä. Itse laukka oli kivan reipasta ja puolipitkin ohjin poni kulki tosi fiksusti eikä lähtenyt jyräämään tai mitään sellaista. Kun olimme laukanneet, hengähdettiin vähän ja aloitettiin yksitellen vielä eräänlainen laukkatehtävä, missä otimme ohjat tuntumalle. Tehtävässä oli tarkoitus oikeasti lisätä laukkaa ihan reippaasti ja ottaa poneista irti vauhtia. Tässä haettiin, että ponit oikeasti reagoisivat ja olisivat aktiivisia. Akun kanssa alun reipas laukka ei riittänyt tässä tehtävässä ja poni oli vähän nihkeäkin. Sitten kuitenkin päästiin lopulta kunnolla viilettämään ja mentiinkin tosi hyvää vauhtia pitkät sivut. Verkka riitti ja käveltiin hetken aikaa.

Aloitettiin nyt hyppääminen tullen aluksi sininen ristikko vasemmassa kierroksessa. Nämä olivatkin nyt ensimmäisiä hyppyjäni Akun selässä ja oli jännä opetella aivan uuden ratsun kanssa, miten homma toimisi sujuvasti. Ristikoissa ei ollutkaan mitään ongelmaa, vaan poni tuli niille tosi tasaisella temmolla. Aku on tosi hyvä hyppääjä ja osaa myös itse katsoa paikat kuntoon. Minun tehtäväkseni jäi vain huolehtia hyvästä temmosta ja pitää poni ohjan ja pohkeen välissä.

Ristikolle siis ei hypyissä ollut kauheasti ongelmaa ja pian tultiinkin toisesta suunnasta jatkaen linjan toiselle esteelle. Tämän jälkeen hypättiin vielä pieni ristikko-okseri kääntäen vasemmalle. Muistaakseni Akua sai taas vähän herätellä ennen hyppäämistä ja käynnistyksen jälkeen sitten ponin kanssa sujui jo oikein kivasti. Okserin jälkeen olisi vielä voinut olla ulko-ohja paremmin tuntumalla, jolloin poni ei olisi kaartanut niin jyrkästi vasemmalle. Siihen nimittäin tuli todella tiukka mutka, jonka onneksi osasin ennakoida ja lähdimme ponin kanssa samaan suuntaan.

Esteet nostettiin pikkupystyiksi ja tultiin rata vielä uudestaan. Ehkä eniten meillä oli Akun kanssa juurikin niitä käynnistysongelmia. Poni oli yllättävän hidas reagoimaan pohkeeseen, vaikka muuten meni kuin tasainen juna eteenpäin. Aku ei tuntunut erityisen vahvalta, mitä olisin odottanut. Tästä oli kiittäminen alkuverkkaa, jolla olin saanut poniin hyvän tuntuman ja se kuunteli apujani, varsinkin pidätyksiä. Niinpä huomasin joutuvani käyttämään enemmänkin pohjetta mukana ja varsinkin okserille jouduin ratsastamaan todella paljon eteen, jotta poni ei ajautuisi liian lähelle estettä.

Ratkaisustani johtuen Aku hyppäsikin okserin kauempaa, mikä sinänsä oli vähän tuskaista. Meillä oli myös poikkisuuntaaleikkaa suuntaisesti pinkki ristikko, jossa vaihdettiin laukka. Vaihdot Aku teki kivasti ja itse piti vain vaihtaa asetukset esteen jälkeen. Ympyrällä myös ulko-ohja oli taas tärkeä, Akukin joskus saattaa lähteä karkuun ulkoavuilta ja punkea ohi. Nyt meno kuitenkin oli ihan maltillista ja poni hyppäsi hyvin.

Pikkupystyillä työskentely riittikin sitten ja ravailimme loppuravit. Tunti oli ollut yllättävän onnistunut, vaikka uuteen poniin totutteleminen vie kuitenkin aikaa. Oli myös hyvä, että hypättiin ihan pienillä korkeuksilla, jolloin pääsin totuttelemaan poniin ja löytämään sen kanssa oikeita nappuloita. Kaiken kaikkiaan ihan kivalta vaikuttava esteponi tuo Aku oli, tosin vielä kovin vieras minulle.

Ennakkoluulot puskaan

Niin se on vain todettava eikä siitä päästä mihinkään: ennakkoluulot ovat joskus aivan aiheettomia. Meillä oli eräs tiistaitunti, jossa pääsin pomppaamaan kolmatta kertaa sitten viime syksyn melko nuoren ponin selkään. Pelkkä ratsuvalinta tuli ihan kunnon yllätyksenä, eikä minulla aluksi ollutkaan mitään kummallisempia mietteitä tämän ponin suhteen. Sitten kuitenkin päässä alkoi pyörimään kaikenlaisia ajatuksia, kuinka se on liian kokematon ja nuori, eikä se vielä osaa kantaa itseäkään kunnolla. Näin jo edessäni, kuinka kiemurtelisimme uraa pitkin nojaten seinään.

Kuvat (c) Aino

Tämä poni tosiaan on Santtu, viisivuotias ruuna. Meidän yhteiset ratsastuskerrat ovat olleet hyvin vähäisiä, joten joka kerta saa kyllä totutella siihen aivan uutena ponina. Niin myös tälläkin kertaa, kun lähdin tallustelemaan maneesiin jalan vielä hieman tykyttäessä ryökäleen aiemmasta päälletallaamisesta. Silti hymy nousi korviin asti ihanan sään takia ja napattiinkin ulkona pari kuvaa. Maneesiin mentäessä olinkin jo ihan avoimin mielin odottaen, mitä tunti toisi tullessaan. Selkään kivutessani Santtu tuntui erilaiselta, vähän ehkä kapealta ja omalla tavallaan jännältä. Meillä tosiaan oli normaali koulutuuppaustunti ja aloimme jo vähän treenailemaan kauden viimeisten koulukisojen radan osia.

Aloitimme tunnin verkkailemalla ravissa ja minun osaltani vain hakemassa sopivaa tuntumaa. Meidän ensimmäiset pätkät olivat vähän säätöä ja poni taisi kerran lähteä poikittamaankin uralta keskelle päin, kun kuski ei ollut ihan kartalla. Ravissa huomasin ponin tosiaan välillä painuvan vähän turhan alas ja minun tehtävänä olikin pitää se ylhäällä ja tällöin Santtukin sai paremman tasapainon. Tämä olikin erityisen tärkeää sitten laukassa, kun sen melko pian nostimme.

Laukassa Santtu olikin todellinen veturi. Sillä on hyvin matkaavoittava, isoaskeleinen laukka, joten poni myös rikkoi helposti raville tilanpuutteen takia. Meidän meno oli melko reipasta, mutta yllätyin miten pehmeä askel Santulla oli, siinä oli tosi kiva istua. Laukassa otimme moneen otteeseen B rataan kuuluvia laukkalävistäjiä, joiden jälkeen siirryttiin raviin. Santun kanssa lävistäjillä meinasi laukka vähän loppua kesken, mutta muuten se meni ne ihan kivasti. Laukassa tuli myös pari kompuroimista, kun poni laukkasi melkein nenä kiinni maassa. Käsi saikin olla todella paljon tukemassa tasaisena ja loppujen lopuksi kannattelin ponia välillä turhankin paljon sen valuessa alas.

Santun kanssa tuli oikeastaan koko ratsastuksen ajan pidettyä kädet aika matalana varsinkin kevyessä ravissa ja ryhti olisi kuvien perusteella saanut olla itsellä parempi. Poni alkoi kuitenkin tuntua aika kivalta ja laukan sekä pitkän ravaamisen päätteeksi pääsinkin hengähtämään käynnissä. Kävelimme hetken, minkä jälkeen jatkoimme radan yhden osan treenaamisella, nimittäin takaosan väistön parissa. Eli pitkällä sivulla tuupattiin takaosa uran sisäpuolelle ja jatkettiin sivun puoleenväliin asti väistöjä.

kannattelua..

Näissä väistöissä nyt enemmänkin katsottiin, osaako Santtu niitä. Poni vähän pysähtelikin eikä tiennyt mitenpäin olla, minun koittaessa antaa "hyviä" apuja. Tehtiin väistöä toiseensuuntaan vielä niin, että ravattiin aina toinen pitkä sivu, saaden ponit myös reagoimaan nopeisiin siirtymisiin. Oikeaan kierrokseen meillä tuli Santun kanssa huomattavasti parempia pätkiä ja poni meni aika kivasti ne. Nyt myös aloin löytämään siihen parempaa otetta ja ravipätkät poni ravasikin kivan rentona.

Lopputunnista alkoikin Santtu näyttämään jo hyvältä ja teimme joka sivun keskelle voltit, joilla vielä taivuteltiin poneja. Ehdittiinpä jäädä hetkeksi myös keskiympyrälle työstämään poneja harjoitusravissa saaden vielä viimeiset hikipisarat pintaan. Kaikin puolin yllätyin positiivisesti Santusta, se tuntui ihanan pehmeältä ratsastaa ja ponin liikkeisiin oli helppo mukautua. Vaikka Santtu ei ollut vielä kauhean tasapainoisen tuntuinen kaikilta osin, oli se kuitenkin kivan tuntuinen ja mielelläni menisin uudelleenkin. Ihana, uudenlainen kokemus.

Tarkkaa tuuppailua Tulipojalla

Itseasiassa siitä on aika paljonkin aikaa, kun viimeksi koulutuuppailin Fireboylla ennen tätä tuntia. Nyt kuitenkin minulle oli se jaettu, mikä oli ihan kiva juttu. Asetin itselleni tavoitteeksi tunnille, että saisin ponin kanssa rauhallisen menon aikaiseksi ja uskaltaisin myös ratsastaa sitä. Olen käsitellyt ponia aika usein, kuin se olisi särkyvää posliinia. Olen odottanut, milloin mopo karkaa käsistä ja istunut mahdollisimman rennosti satulassa, vaikuttamatta poniin kuitenkaan mitenkään. Tänään katsellessani aamutuntia, huomasin kuinka Fireboyn ympärille voi mennä. Se pitää ottaa haltuun ja uskaltaa ratsastaa. Siihen haluaisin pyrkiä jatkossa.

Tämä tunti oli jo hyvä askel siihen suuntaan. Meillä oli paljon erilaisia harjoituksia, missä pääsi vaikuttamaan ja vaatimaan poneilta erilaisia asioita. Jo alkutunnista tulimme uran sisäpuolelle neliönmuotoiselle alueelle, jossa aloitettiin käynnissä. Teimme parit etuosakäännökset, jotka ahven suoritti aika kivasti. Sain alkukäynneissä poniin hyvän tuntuman ja varsinkin Fireboyn ihanat ohjat pysyivät hyvin kädessä eivätkä liukuneet pidemmiksi salakavalasti.

kuvista kiitos Ainolle!

Käynnissä tepasteltuamme jatkettiin pian ravissa pysytellen vieläkin uran sisäpuolella. Tämä oli myös hyvä harjoitus, ettei ottanut koko ajan seinästä tukea vaan täytyi pitää poni suorana ilmankin sitä. Ravissa kesti hetki totutella Firreen taas, minkä jälkeen löydettiin yhteinen, rauhallinen tahti. Nyt myös tuntuma oli parempi, ja uskalsin vähän jo houkutella ponia niskastaan alas. Fireboyn kanssa melkeimpä alkupuoliskon ravailut olivatkin ne parhaimmat hetket tämän tunnin aikana. Teimme ravissa myös avotaivutuksia. Kun löysin oikeat säädöt, teki ahven avot kuin vanha konkari. Opettaja kuitenkin muistutti, ettei poikitusta tullut liikaa ja saatiin ohjeiden mukaisia hyviä pätkiä.

Avotaivutukset tosiaan sujuivat kokonaisuudessaan oikein hyvin molempiin suuntiin. Näissä myös sain ponin kuuntelemaan minua ja parempaan tahtiin. Sitten kun vielä itse muistin oman asennon, tuli hyviä askeleita. Avotaivutuksia jatkoimmekin melko pitkään alkuravailujen yhteydessä, minkä jälkeen siirryttiin hetkeksi kokouralle ravailemaan. Fireboy pysyi kivasti alhaalla, mutta vaarana oli, että se karkasi helposti luotilinjan alapuolelle ja painoi kovasti kädelle. Fireboy usein osaa olla todella painava ratsastaa, jos sen antaa purra ohjat lukkoon itselleen. Silloin käsi kyllä väsyy helposti, kun joutuu kannattelemaan ponia.

Alkuravailun jälkeen nostettiin sitten laukka ja työskenneltiin siinä hetki tehden pääty-ympyröitä. Tällä kertaa laukka karkasi aika villiksi ja poni liikkui turhankin kiihtyvällä tahdilla. Jäin pääty-ympyrälle rauhoittamaan menoa, mutta vaikka poni ei katsonutkaan yläkautta silmiin, sääteli se ihan liikaa itse vauhtia. Kun tulimme laukassa lävistäjän ajauduttiin Bellan häntään ja Fireboy pomppi innoissaan vaihtaen laukan. Laukassa kyllä on meillä eniten ongelmaa. Sellainen mukavan rauhallinen mummolaukkavaihde puuttuu ja tällä tunnilla en saanut Fireboyhin kyllä laukassa yhtään otetta.

Kun siirryimme (minun helpotuksekseni) käyntiin, jatkettiin nyt melko reaktiivisella harjoituksella. Tulimme nimittäin pituushalkaisijalle, mistä väistätettiin pohkeenväistöä urallepäin ja nostettiin vähän ennen uraa laukka. Tässähän harjoituksessa pääsevät ponit helposti ennakoimaan, joten nostot alkoivat loppua kohti olla todella vieteripupumaisia loikahduksia laukkaan. Käyntipohkeenväistössä taas Fireboy tuntui todella tahmaiselta. Se ei ottanut niin hyvää ristiaskelta ja meno olikin sellaista luisumista uraa kohti. Laukannostoissa tosiaan Fireboy nosti päänsä kattoon ja singahti matkaan ihme hypyllä, jolloin automaattinen refleksini oli ohjissa roikkuminen pompputilanteessa. Tehtävä ei siis ollut ihan meidän alaamme tällä kertaa.

Laukannostot otettiin vielä toiseen suuntaan, minkä jälkeen lähdettiin ihanaan aurinkoiseen säähän ulkoilemaan kentälle. Ai että kun olikin ihanan lämmintä ja monta valoisaa kuvaakin saatiin taltioitua. Nämä hyvät kuvat tulivat kuitenkin vain muutamista rauhallisista pätkistä, kun niitä oli. Poni nimittäin juoksi ulkona alta pois aika reippaasti ja olin ihan hukassa siellä selässä. Itse taisin vähän jäykästi mennä ponin vauhtiin mukaan, enkä löytänyt siihen sellaista hyvää fiilistä takaisin. Hullun jarruttelemisen jälkeen sitten päästiin tepastelemaan käynnissä ihan kenttää ympäri, jonka jälkeen lähdettiin maneesille päin loppukäynteihin.

Siinä olikin sitten sen kertainen Fireboy-tunti. Tunti oli kaiken kaikkiaan sujunut ihan kivasti, mutta laukassa oli tuona päivänä vähän vaikea löytää yhteistä säveltä, kuin myös ulkona. Muuten poni oli oikein mukava, ja siitä onkin sitten hyvä taas seuraavalla kerralla jatkaa eteenpäin. Ainiin ja kertokaa toki mitä pidätte uudesta kesäisestä ulkoasusta? Siinä on myös sneakpeak kesän ulkopuolisista kisoista, joista teen postauksen myöhemmin ;).

Hyvät hypyt

Toivottavasti ette ole vielä ihan kyllästyneitä näihin estetuntipostauksiin Domilla. Itse nimittäin olin jopa vähän pettynyt listassa lukiessa taas tuo tutun ponin nimi kohdallani. En oikein osaa selittää sitä pettymystä, jotenkin vain tuntui että halusin jo kokeilla vaihtelun vuoksi jotain toista ja saada haastetta. Kun Domin kanssa jo sujuu tosi hyvin, tuppaa tunnit menemään todella paljon samalla kaavalla. Mutta eipä siinä, mielelläni kuitenkin ponilla lähdin taas yhdelle tunnille kasvattamaan meidän kokemusta. Tämä lauantaitunti olikin kerrankin ihan vain normaali estetunti, jolloin ei valmistauduttu tuleviin kisoihin.

Kuvat (c) Aino

Elikkä tämä tunti todella oli melko perusasioita hinkkaava ratsastuskerta. Emme hypänneet sen ihmeempiä korkeuksia, vaan keskityimme perusratsastukseen. Katseeseen, teihin, lähestymisiin ja omaan asentoon. Tekemällähän sitä alkaa sujumaan. Ensin kuitenkin aloitettiin rutiininomaisesti verkkailemalla ennen esteisiin siirtymistä. Teimme ponien kanssa paljon siirtymisiä ja aktivoitiin niitä. Domi tuntui aika perustasaiselta, ei mitenkään ihmeelliseltä. Välillä se jäi jopa vähän tyhjäksi edestä, jolloin omat ohjat pääsivät välillä valumaan pitkiksi.

Ravailun jälkeen otettiin laukkaa ja opettaja pistikin meidät ihan kunnolla urheilemaan monenmonta kierrosta kevyessä istunnassa. Kyllä siinä alkoi pikkuhiljaa jaloissa tuntumaan, mutta hyvää teki. Laukat otettiin tosiaan molempiin suuntiin jonka jälkeen lähdettiin hyppimään. Meillä oli itseasiassa kiva kolmoissarja toisen pitkän sivun suuntaan, mitä olinkin vähän aikaa sitten toivonut harkkoihin. Lisäksi poikkisuunnassa oli ristikko, millä päästiin tekemään pääty-ympyräharjoitusta ja suunnanvaihtoja.

Ja tosiaan ensin aloitettiinkin siltä siniseltä ristikolta, mille tehtiin pääty-ympyröitä muutama kappale ihan oman fiiliksen mukaan. Domi meni ympyrällä tosi kivasti. Itse olin tarkkana ulkoapujen kanssa, niin ei ollut mitään ongelmia. Piti vain malttaa pitää ylävartalo rauhassa, eikä hypätä liikaa. Kun kaikki olivat pyörineet ympyrällä, tultiinkin sitten ristikkokorkeudella myös se kolmoissarja, jonka vika este oli ristikko-okseri. Kahden ekan esteen väli oli Domille ehkä vähän ahdas kahdella askeleella ja ekalla kerralla ei tultu niin sujuvasti. Tokalla kerralla sitten ratsastin paremmin eteen, jolloin ponillakin tuli reippaat hypyt sopiviin kohtiin.

Esteet siis olivat todella pieniä ja Domi ei kauheasti niillä hyppää vaan ottaa usein melko pienen hypyn ja tulee lähelle estettä, kuin ei huomaisi sitä. Niinpä meillä sujui oikeastaan paljon paremmin, kun okseri nostettiin pikkuisen korkeammalle pystyksi. Noston aikana ehdittiin vähän ravailla ponien kanssa, Domi nimittäin oli aivan nukahtamaisillaan aina odotusvuorollaan.

Tosiaan tultiin nyt sinisen ristikon kautta suunnanvaihto, eli ponien laukka sai vaihtua esteen päällä. Tämän jälkeen sitten kolmoissarja jonka jälkeen vielä ympyrällä se samainen ristikko. Eka kerta sujui ihan hyvin. Laukka vaihtui esteen päällä, mutta kolmoissarjalla tultiin vähän lähelle okseria, minkä takia Domi hyppäsi aika pohjasta. Ehdittiin kuitenkin vielä hypätä lisää, joten päästiin tulemaan linja uudestaan monia kertoja. Nyt ei ollutkaan enää ongelmaa vaan Domi hyppäsi tosi hyvin ilmavaralla.

Tunti ei ollut mikään meidän paras, kolmoissarjaa tullessamme monta kertaa sain säätää ponin kanssa aika paljon välejä sopivaksi ja pari kertaa tulikin minulla arviointivirheitä. Domi kuitenkin hyppäsi hyvin ja varmasti pudottamatta mitään. Se on jännä, miten tällaisesta perustunnista ei löydy niin paljon kerrottavaa. Mutta hyvä tunti tämä oli ja Dompan kanssa oli kiva hypätä.

Merimakkara ja turhautunut minä

Estekisojen jälkeen koitti taas paluu arkeen ja normi koulutunnille. Nyt opettaja oli pistänyt minulle ratsun, joka yllätti todella. Minulla oli nimittäin pitkästä aikaa paluu merimakkaran selkään, jolla en ollut hyvin pitkään aikaan mennyt. Zandro on tosiaan yksi tallin vaikeimmista liikkeellelaitettavista poneista ja se todella osaa kovettaa kylkensä ja jämähtää paikoilleen. Luvassa oli siis varsinainen urheilutunti ja varustauduin kannuksilla sekä pitkällä raipalla liikenteeseen. Zandro ei kauhean usein meidän tunnilla vieraile, mutta nyt se sitten tuli ihan vain vaihteluksi.

Näin alkuun pakko todeta, ettei tunti meidän osalta mikään loistokas ollut. Itse tuli turhauduttua moneen otteeseen ja loppujen lopuksi jäi tosi paha maku suuhun koko tunnista. Ylireagoin ehkä vähän liikaa taas siihen pettymykseen ja taisipa sieltä pari karvasta kyyneltäkin tirahtaa. Nyt kuitenkin käydään läpi, mitä tunnilla sitten tapahtui, että tunsin itseni niin epäonnistuneeksi.

kuvista kiitos Amalia! 

Otettuamme ohjat käteemme, alettiinkin jo heti tuuppailla koulua. Tultiin koko lävistäjä väistättäen niin, että ponien etukaviot kulkivat lävistäjän linjaa. Käynnissä tämä sujui meiltä ihan kivasti ja muutenkin olin vielä täynnä tarmoa ja puuhtia. Jatkettiin tätä samaa piakkoin ravissa, eli mentiin koko ajan kahdeksikkoa lävistäjiä pitkin. Zandron ravi tuntui todella jännältä ja erilaiselta, mihin olin tottunut. Poni kulki sellaisena pitkänä pötkönä. Ravissa sai nyt sitten enemmän jo tuupata ponia, joka oli aika nihkeä ottamaan sivuaskeleita. Silti piti varoa, etten kallistuisi sivulla liikkeen suuntaan, vaan itse pysyisin suorana.

Ensimmäinen ponin pieni stoppitestaus taisi tulla yhden kulman kohdalla, mutta siitä selvittiin pienellä tahtojen taistelulla ihan hyvin ja päästiin jatkamaan. Kun väistöharjoitusta oli tultu, ravailtiin hetki suoralla uralla tehden ympyröitä. Zandron kanssa tuntui, että melkein joka hetki sai olla tuuppaamassa eteen ja seuraavalla askeleella matka voisi tyssätä. Meno oli siis melko nihkeää ja vastahakoista ponin osalta. Toisaalta sain kyllä vaikutettua Zandroon ihan kohtuullisen hyvin olemalla itse tiukkana ja määrätietoisena. Pitämällä lyhyehköt ohjat, tuli ponikin paljon lyhyemmäksi eikä mennyt ihan muurahaiskarhuna siellä jossain kilometrin päässä.

linkki videoon

Seuraava tahtojen taistelu käytiinkin sitten, kun ravista yhtäkkiä tuli nostaa se laukka. Zandrohan ei tähän leikkiin halunnut ryhtyä ja pisti ratsastajan töihin. Lopulta sitten laukattiin ja lähdettiin tulemaan taas kahdeksikkoa kahden pääty-ympyrän avulla. Keskellä tuli suoristaa ja vaihtaa laukka ravin kautta tai suoraan. Kun laukka saatiin pyörimään, sujui tehtävä itseasiassa hyvin. Mutta ongelmamme oli siinä, että Zandron ryminälaukalla emme mahtuneet muiden ponien sekaan ja kun merimakkara rikkoi toisen ponin hännässä raville, oli siinä taas työ ja tuska saada se uudestaan laukkaan. Tämän tapahtuessa monta kertaa loppui oma kuntoni vain kesken ja menin hyvin ärtyneenä keskelle seisomaan luovuttajafiiliksellä.

Kun uudestaan lähdettiin matkaan, tuli matkalla vain tokaistua että toivottavasti poni myydään pian. Olin niin turhautunut, että halusin vain pois koko tilanteesta ja olin myös pettynyt omaan ratsastukseeni. Ei se nimittäin kaunista ollut, vaan sellaista väkisin vääntöä, kun poni piti jotenkin saada liikkumaan eteen. Nyt kuitenkin muut alkoivat oikaisemaan ja tekemään tilaa, kun Zandro oli tulossa taakse. Negatiivinen mielialani hyökyi raivokkaana energiana ja tekipä poni yhden puhtaan vaihdonkin. Zandro+puhdas vaihto= hämmennys.

Lopen uupunut ratsastaja ravaili sitten loppuravit mutrusuuna ja pettyneenä. Eihän se oikeasti ollut maailman huonoimmin mennyt tunti, Zandro sentään liikkui ja laukkasikin, mikä sekin on jo jotain kun poni meinaa seistä kaikki tunnit keskellä. Itse kuitenkin jäi huono fiilis ja olisin halunnut osata ratsastaa paremmin. Näin jälkeenpäin kyllä pakko sanoa, että järjetöntä tuollainen masentelu :D Ratsastin sitä hyvin siihen nähden, miten haastava poni oikeasti on kyseessä. Mutta ratsastamalla oppii ja tuollaiset tunnit opettavat ainakin enemmän sinnikkyyttä ja periksiantamattomuutta kuin pilvilinnoissa liihottelu jollakin gp-tason ratsulla joka tunti. Hikinen poni ainakin oli, eli kyllä sillekkin oli tuo tunti urheilua ollut.