Vauhdikas joulutunti ♥

 Viimein oli joulutunnin aika! Itseasiassa koulun jälkeen minulta kysyttiin puhelimitse, kenellä tunnin haluaisin köpötellä, ja vastasin tietenkin Cinnamon, jolla en ollutkaan todella pitkään aikaan mennyt. Cinnamon on myös se oma rakas hoitoponi, jonka kanssa halusin eniten viettää kivan ilman satulaa puolitoistatuntisen tonttulakit heiluen. Olin käynyt maanantaina ostamassa hööksistä sellaisen tavallisen yhden korvan tonttulakin ponille, joita nähtiinkin tallilla aika paljon. Itse myös venytin yhden tavallisen tonttulakin äärimmilleen, jotta se mahtuisi kypärän ympärille. Hups, siitä tuli sitten ratsastuksien jälkeen oikein suurikokoinen tonttulakki...Elikkäs, kiirehdin tallille noin puoli neljäksi, sillä menin katsomaan hetkeksi edellisen tunnin joulutuntia. Pian sitten olikin aika jo valmistautua tuntiin ja valjastaa uljas ratsuni!

Kiinnitin Cinnamonin niskahihnaan tonttulakin, jotta se pysyisi varmasti. Hööksissä olisi houkutellut vaikka mitkä ihanat joulupehmusteet ja kaikenlaiset härpäkkeet, mutta päädyin ihan perinteiseen ratkaisuun, eli molemmille tonttulakit päähän. Viime jouluna en omistanut tonttulakkia, joten olikin jännittävää "koetestata" ja saada samalla kivan jouluisia kuvia. Otettiin muutamia jouluisia kuvia ennen maneesille lähtöä, mutta poni oli selvästi vähän eri mieltä ja ei-niin-kuvauksellisella tuulella. Nopeasti olivat ponit valmiita, kun satuloita ei kovin monelle tullut selkään. Tunti tosiaan oli se pidennetty versio, joten aloitettiin jo puoli viideltä!

Vähän joulumieltä, c'moon! :D

kuvista kiitos Amalialle ja Sonjalle

Heti aluksi tuli selväksi se, että saisimme tehdä tunnilla mitä haluaisimme. Aluksi olikin meno sellaista itsenäistä ravihölkkäilyä ja Cinnamon liikkui kivan tuntuisesti eteenpäin. Ajattelin, että ponin selässä olisi melko isojen askeleiden takia vaikea istua, mutta sehän oli kuin nojatuoli! Vaikka Cinnamon tunnin loppupuolella kävikin vähän kuumana, pysyi siellä ravissa oikein kivasti mukana. Vaihdeltiin siinä sitten suuntaa ja ravailtiin kaikessa rauhassa uraa pitkin joululaulujen soidessa taustalla. Tunnilta saatiin paljon ihania kuvia ja pian otettiin laukkaa uraa pitkin. Siinähän alussa kävi niin, että Cinnamon testaili minua menemällä tyypillisesti keskelle pyöriskelemään. Imin itseni kumminkin laukkaavan ponin lähelle ja sittenhän lähdettiinkin kuin raketin suusta perään. Hirveästi raippaa en viitsinyt käyttää, vaan yritin sen sijaan ovelasti ohjailla ponia takaisin uralle. Cinnamoniltahan herkästi lentää se takapää kimpaantuneena. Ilman satulaa kun olin, epäilytti vähän siellä sitten heilua pukkien tahdissa, mutta onneksi ei siinä tarvinnut alkaa suuttumaan ponille. Cinnamonilla riitti selvästi sitten laukassa kivasti energiaa ja meni todella innokkaasti eteenpäin.

Kun oltiin vähän aikaa siinä ratsasteltu, päätettiin aloittaa leikkiminen. Oltiin aluksi peiliä, jossa pärjättiin ihan kivasti. Kertaakaan ei sinne päätyyn asti päästy, mutta myöskään kertaakaan ei jääty kiinni liikkumisesta. Peiliä leikittiin useampi kierros, jonka jälkeen leikittiin tuolileikkiä, joka oli tällä kertaa nimetty "Jerusalemin suutari"- nimellä. Siinä siis kierrettiin pääty-ympyrällä ja musiikin lakattua piti jäädä tötterön kohdalle. Yksi tippui aina pois ja kierrosta jatkettiin. Cinnamonin kanssa päätettiin olla voitontahtoisia ja napattiin tötteröitä nopeasti. Vaikka välillä alkoi poni kenkkuilemaan, löydettiin kumminkin tötterö vaikka sitten toiselta puolelta ympyrää. Kun huomasin, että meitä oli enään kaksi jäljellä, astuivat erikoissäännöt voimaan. Musiikin lakattua tulisi hypätä pois ponin selästä, juosta keskellä olevan tötterön luokse ja huutaa "hyvää joulua!" nostaen jalka tötterön päälle. Tiukkaan taiston jälkeen nappasimme voiton kotiin ponin kanssa, jee! :D Tämän leikin jälkeen alkoikin seuraavana eränä viesti!

"Kyllä mä handlaan tän paikallaan pysymisen, älä huoli!"

Viestissä meillä lisättiinkin haastetta niin, että pujoteltiin tötteröitä kahtena joukkueena ensin ohjat ristissä, ja toisella kierroksella ohjat yhdessä kädessä. Selviydyttiin ohjat ristissä oikein mallikkaasti, eikä se ollut ihan niin vaikeata. Voisin melkeimpä sanoa, että yhdessä kädessä oli haasteita enemmän ja enää emme saaneetkaan pujoteltua niitä tötteröitä niin mallikkaasti. Viimeisellä kierroksella mentiin ihan normaalisti niin kovaa kuin pääsi ja Cinnamon kävi vähän kuumana. Se suorastaan sinkosi eteenpäin pohkeesta ja huomasin yhtäkkiä, että laukkasimme peiliä kohden. Poni pukitti pari kertaa ja huhhuh, että oli melko villiä kyytiä. Cinnamon selvästi halusi mennä ja kovaa! Selässä kumminkin pysyttiin, vaikka ilman satulaa siellä olikin jännät paikat. Tämän kierroksen jälkeen palattiin takaisin uralle päästelemään vähän höyryjä ravailemalla loppuravit.

Hurjan vauhdikas tunti kyllä oli, sillä Cinnamon todella innostui varsinkin viestiosuudesta. Pidennetyllä tunnilla tuntui olevan todella runsaasti aikaa ja ehdittiin kyllä tehdä niin paljon kaikkea! Lopussa ravailtiinkin suorastaan lennokkaasti eteenpäin, kun ponilla olisi vieläkin riittänyt virtaa. Silti aivan ihana tunti, josta ei myöskään puuttunut vauhtia ja vaaroja ;). Aika ajoittain ravisteli Cinnamon voimakkaasti päätään, joten taisi vähän se pehmuste kutittaa siellä korvissa. Mutta hauskaa oli kyllä ja tuollaisia erikoistunteja olisi kiva saada enemmän, kuten vaikka ilman satulaa hyppäämistä!

Toinen pomppii kuin mikäkin jänö :D