Parrasvaloissa köpötellen

Viime viikon tiistaina oli kisojen jälkeen ihan tavallinen koulutunti luvassa. Oli ihan kiva mennä normaalille tunnille, jolla tehtäisiin tavallista koulutuuppailua. Minulla ei ollut mitenkään ehdotonta ratsutoivetta, mutta laitoin nyt kumminkin Tinjaminin sellaiseksi vaihtoehdoksi. En olekaan ponilla paljoa mennyt tässä syksyn aikana, vain kaksi kertaa itseasiassa. Niimpä olisikin kiva vaihteeksi mennä silläkin. Epsuakin toivoin ehkä sen takia, että halusin päästä epäonnistuneiden koulukisojen jälkeen sen selkään korjaamaan virheitäni. Vaikka olin jo valmistautunut johonkin ihan toiseen poniin, löytyi nimeni kohdalta kumminkin listasta se Tinjamin. Olin iloinen, että pääsin nyt menemään sillä pitkästä aikaa. Eli tosiaan sen piti olla ihan tavallinen koulutunti, mutta...

Ennen kuntoonlaittoa me tuntilaiset huomasimme, että talliin oli saapunut joitain miehiä kuvausvälineiden kanssa. He pystyttivät kunnon spottivalot ja asettelivat kaikki keskelle tallin käytävää sekä aloittivat tallin omistajan haastattelun. Se olikin todella epänormaalia ja ihmeteltiin, miten pääsisimme sitten varustamaan poneja. Minuutit kuluivat ja porukka alkoi tulla entistä kärsimättömämmäksi. Kun kello alkoi lähestyä tasaa, ei yhdelläkään ponilla ollut vielä varusteita päällä ja oli kyllä todella kummallista. Juuri meidän tuntimme päälle sitten sattuivatkin kuvaukset tapahtumaan, vaikka sen olisi pitänyt tapahtua aiemmin. Mutta tuollaisia odottamattomia tilanteita voi joskus tapahtua, eikä siinä tilanteessa sitten voi mitään. Kun sitten kävelimme Tinjaminin kanssa maneesiin, taisimme jopa päästä johonkin videopätkälle. Selässä oltiin sitten vähän myöhemmin ja tunti viivästyi.

Kuvat (c) Amalia

Vaikka tunnista oli tulossa vähän lyhyehkömpi, saimme kuulla että pääsisimme ensi viikolla ratsastamaan pidennetyn tunnin, joka on sitten korvausta tämän viivästymisen vuoksi. Mutta sehän kelpasi todella hyvin, eikä minua ollenkaan haitannut hieman lyhyempi tavallinen koulutunti, kun ensiviikolla kumminkin olisi luvassa pidennetty joulutunti! Hyvä fiilis kasvoi vielä entisestään kun yhtäkkiä paikalle ilmestyi kuvausmiehiä katsomoon. He halusivat nimittäin kuvata meitä tuntilaisia telkkariin! Siitähän sitten kummasti oma ratsastuskin videokameroiden tietoisuudesta kohentui ja selkä suoristui. Maneesiin laitettiin oikein erikoisvaloja päälle ja kuvausmiehillä oli spottivalokin mukana. Muutama poni vähän ihmettelikin kummallista valoa, joka valaisi maneesia katsomosta käsin. Tinjaminista varmaan tuli hauskaa videota, kun poni höristi suoraan valoja kohti kuin mikäkin filmitähti! Luottoponi ei kumminkaan niitä pelännyt, vaan köpötteli kiltisti sinne minne ratsastaja kiidätti.

Kun videota otettiin, ravattiin me uraa pitkin ja tehtiin pitkille sivuille loivat kiemuraurat sekä voltit lyhyille sivuille. Huomasin ratsastavani paljon pontevammin ja tehokkaammin mitä normaalisti. Tinjamin meinasi varsinkin kaarteissa jäädä jumittamaan paikoilleen, joten sitä sai aika paljon ratsastaa jalalla eteen. Muuten oli poni oikein reippas oma itsensä ja voltitkin sujuivat ihan kivasti. Kun kamerat olivat häipyneet jatkettiin vielä harjoitusta hakien taas hyvää ravin tahtia, joka löytyi pienen etsinnän jälkeen oikein hyvin.

Tunti tosiaan oli hieman lyhyempi,  mutta tuntui silti että saimme ihan kivasti tehtyä kaikenlaisia tehtäviä. Pitkästä aikaa myös tultiin väistöä hieman eritavalla, eli väistettiin loivan kiemurauran tapaisesti. Ensin sisälle ja sitten ulos. Aluksi poni meinasi luisua lapa edellä, mikä on itselläni aika paljon ollut ongelmana, mutta sain lopussa sitä korjattua! Oli todella kiva huomata se ero, miten poni otti myös takajalat mukaan samaan matkaan ja Tinjamin tuntuikin myös suoremmalta. Eli pohkeenväistöissä tuli taas pieni askel eteenpäin ja opin korjaamaan virhettäni, mikä on todella hyvä asia. Toiseen suuntaan väistäminen tuntui myös ponille olevan helpompaa kuin toiseen, ja saatiin kaikenkaikkiaan ihan kivanoloisia pohkeenväistöjä aikaan.

Loppupuolella tunnista otettiin vielä laukkaa uraa pitkin ja tehtiin päätyyn pääty-ympyröitä. Laukassakin tuli Tinjaminin kanssa jo hieman edistystä, sillä minulle on ollut aivan älyttömän vaikeaa istua syvällä Tinjaminin laukassa, sillä ponilla on jollain tapaa "kova" laukka. Nyt kumminkin meni jo vähän paremmin, kun vain muisti ottaa niitä vatsalihaksia käyttöön. Tinjamin laukkasi kivan reippaasti eteenpäin ja pitkän laukkapätkän jälkeen siirryttiinkin sitten piakkoin loppuraveja ravailemaan. Lopussa olikin poni jo kivasti lämmennyt ja kulki vielä paremmin alla. Onhan se hauska pieni poni, ja jotenkin Tinjamin todella tuntuu hiukan pieneltä, itse on tainnut kasvaa vähän, hui! :D

Mutta sellainen tapahtumantäytteinen tunti tällä kertaa, tuollaiset erikoiset kuvaukset toivat kyllä ripauksen äksöniä meidän muuten tavalliseen tuntiin. Ei sitä ikinä voi tietää milloin yhtäkkiä tupsahdetaan Tinjaminin kanssa sinne Alfateeveen ruutuun. Mutta tuollainen hauska sattuma tuli vastaan, harvinaista herkkua :D. Seuraavan kerran joulutuntia ehti jo innolla odottaa, nimittäin melkein puolitoistatuntia tonttuponin selässä tulisi kyllä olemaan hauskaa!