Muskottipähkinän kyydissä Amerikassa

Kuullostaapa tuo otsikko todella ihmeelliseltä, mutta tottahan tuo on :D. Nimittäin niin kuin edellisestä postauksesta luitte, niin pääsin ratsastamaan, mitä olinkin ehkä eniten odottanut ja toivonut. Ei ollut yhtään varmaa, pääsisinkö ratsastamaan siellä Amerikassa, sillä talli ei vastannut puheluihin. Onneksi kumminkin sitten loppujen lopuksi ajettiin paikan päälle kyselemään, ja saatiin ratsastus järjestettyä perjantaille. Kun viimein se päivä koitti, en millään olisi jaksanut odottaa puoli kahteen, milloin pääsisin kipuamaan amerikkalaisen ponin selkään. Ratsastustunti olikin sitten ihan yksityistunti, mikä oli todella hyvä juttu. Pääsin keskittymään kunnolla poniin ja omaan ratsastamiseen. Kun saavuttiin tallille, oli tarkoitus ottaa minulle lainasaappaat. Mukana oli kyllä chapsit, mutta niillä ei pitkälle pötkitty ilman kenkiä, jotka painolastin vuoksi oli pakko jättää kotiin.

Onneksi ratsastuksenopettajan nahkasaappaat olivat samaa kokoa kuin omani, joten pääsin lainaamaan niitä! Kypärän löydettyäni olikin aika harjata poni, jolla tulisin menemään. Huomasinkin ottavani käytävälle juuri juoksutusaitauksessa pyörineen Nutmeg- nimisen ponin, joka tarkoittaakin englanniksi muskottipähkinää, jonka värinen tuo poni olikin! Siinä sitten harjailinkin pölyisen ponin ensin valmiiksi, jonka jälkeen varustettiin se. Pian olikin jo aika kävellä kentälle. Aluksi meidän piti mennä ulkokatoksessa (maneesissa), koska oli luvattu sadetta, mutta onneksi aurinko paistoi. Hetken aikaa siinä sitten käveltiin alkukäynnit ja vaikka poni olikin todella pieni, ei sillä kumminkaan ollut kauhean pienen tuntuiset askeleet.

Otettuani ohjat huomasin pian, että Nutmeg alkoi toden teolla testaamaan minua. Se lähti puskemaan keskelle opettajaa kohti, ja sai todella estää sitä. Pikku hiljaa kumminkin alkoi tuokin roisto kuunnella, ja itse aloin tulla päättäväisemmäksi. On nuo itsepäiset ponit vaan niin hassuja, kun ne jotakin on päättänyt. Meinasin ruveta nauramaankin, kun poni ei millään olisi halunnut kuunnella ohjeitani. Mehän ratsastetaan tämä tunti loppuun ihan minun ehdoillani, eikä poni saisi päättää minne suuntaan lähteä pötkimään. Huomasin kumminkin pian pikku Nutmegin alkavan viimein kuunnella ja päästiin uralle ravaamaan. Meillä oli ihan omassa käytössä supersuuri kenttä, ja onneksi siis oli pitkä putki mukana kamerassa.

Ravissa eniten tuotti hankaluuksia hyvän tahdin löytäminen. Nutmegin ravia oli vaikea arvioida, milloin se oikeasti liikkuisi sieltä takajaloista eteen, ainakin alussa. Opettaja aina välillä kehottikin lisäämään enemmän ravia. Raippa auttoi hiukan, mutta poni ei siitäkään lähtenyt kunnolla muuttamaan tahtia, niimpä se tuottikin hankaluuksia saada alun nihkeä poni reippaaksi. Sain kumminkin hyvää palautetta siitä, että osasin olla päättäväinen ponin kanssa, jolla on tapana testata ratsastajaa. Se oli kyllä suuri ero, miten yhteistyöhaluinen se sitten koko loppu tunnin olikaan.

Erimielisyyksiä :D

Ensimmäisellä tunnin puoliskolla tutustuttiin poniin ja ei tehty mitään ihmeellistä. Koitin saada ponin aktiiviseksi ja herkäksi, tultiin myös muutamia suunnanmuutoksia. Keskityttiin myös omaan asentooni aika paljon, ja sain hyviä muistutuksia kaikkiin pieniin asioihin kuten; kanna kädet ja nenä ylös, jotka helposti saattavat unohtua. Varsinkin tuo alas suuntautunut katse on minulla todella yleinen ongelma. Heti kun vaikutin oikein, Nutmeg myös tuntui paljon paremmalta alla. Se alkoi myös hetki hetkeltä olemaan reippaampi ja ravi oli aktiivisempaa.

Sitten olikin aika ottaa mukaan laukkaa. Nutmeg saattaa olla hidas laukannostoissa, joten sain ohjeeksi huomauttaa raipalla ponia, jos se jäisi laahustelemaan. Laukka nousi kumminkin aika hyvin lyhyen sivun keskellä. Myös laukassa sai patistaa eteenpäin, mutta poni kyllä kuunteli pohkeita ihan hyvin. Laukassa aika ajoittain muistin yrittää vähän työstääkkin sitä, mutta helposti laukka jäi jummaamaan enemmänkin paikalle, joten päätin vain vähän irrotella ja mennä kunnolla eteen.Välikäyntien aikana otin fleecen pois, koska tosiaan oli ihan t-paitasää.

HippoSportin työharjoittelusta saatu paita :)

Laukkaa otettiin sitten molempiin suuntiin jonka jälkeen opettaja halusi nähdä esteistuntani. Tulikin siis hyvää harjoittelua tulevia estekisoja ajatellen siinäkin ;). Sain taas pieniä korjausvinkkejä asentoon ja muovailtiin sitten minut hyvään asentoon. Siinä tulikin ihan pakaroihin treeniä kun kyykittiin monta kierrosta esteistunnasssa ravissa! Nutmeg yritti vielä käyttää tilaisuutta hyväkseen hieman oikaisemassa kulmissa, mutta ei poni kumminkaan sitten päässyt livahtamaan työnteosta :D. Tehtiin muutamia pääty-ympyröitä molempiin päihin. Tunti menikin todella nopeasti ohi, sillä pian ravailtiin jo loppuraveja. Oli se vaan ihana ratsastus, kun Nutmeg toimi lopputunnin kuin unelma oikeinpäin. Itse ehti keskittyä omaan asentoon ja muuhunkin, kuin vaan että poni liikkuisi.

Tunnin jälkeen suihkutettiin vielä hikinen pikkuponi vedellä ja vietiin ulkokarsinaan. En kauheasti eroja löytänyt amerikkalaisessa hevosenkäsittelyssä, tosin riimu laitettiin kiinni eri tavalla. Opettaja huomasi ratsastuksessa hieman eroja heidän tyyliin verrattuna. Esimerkiksi me kevennämme erilailla, ja enemmän pystympään, kun taas heillä ollaan todella lähellä satulassa hieman etukenossa, kuin estekevennyksessä kaiken aikaa. Tunti oli kaikinpuolin onnistunut, ihana poni ja ihana nuori ratsastuksenopettaja. Onneksi olin harjoitellut hieman ratsastussanastoa englanniksi ennen matkaa ;).

~ Josku