Mahtava laiskimus!

Torstain hevostunnin jälkeen perjantaina sain sitten viimein kuulla sunnuntain estekisojen ratsuni. Kun sain kuvan Amalialta lähtölistoista, en ensin voinut uskoa näkemääni. Nimittäin kisaponini Vanilja olikin tällä kertaa poissa nimen kohdalta, ja siihen tilalle oli ilmaantunut laiskimus Rufus! Nauroin kyllä koko ajatukselle, että menisin Rufuksella kisoihin, nimittäin en ollut ikinä vielä hypännyt kyseisellä ponilla. Niimpä tein todella nopean ratkaisun, ja soitin tallille. Kyselin, olisiko tilaa tulla samana päivänä heti neljältä, ja pikaisesti sainkin sitten järkättyä itseni ensimmäiselle ponitunnille, mikä oli estetunti. Tarkoituksena oli saada edes pieni tutustuminen kisaratsuuni ennen varsinaista koitosta, ja idea osoittautuikin hyväksi. Kun saavuin tallille, oli joku ihana jo ehtinyt harjata hoitoponini Cinnamonin, joten siinä kiireessä ei sitten siitä tarvinnut murehtia.

Mietin hetken aikaa, laittaisinko tunnille ensimmäistä kertaa uudet kannukset jalkaan. Rufus nimittäin voisi toimia niillä paremmin, kun poni tosiaan on vähän hitaammanpuoleinen. Päätin kumminkin kokeilla niitä, sillä parempi se nyt oli ennen kisoja kokeilla miltä poni niiden kanssa tuntui, kun sitten kisoissa katua. Meillä olikin perjantaina sijaisena Kartsu, joka piti sitten estetunninkin. Oltiin rakennettu kaksi estettä molempien lävistäjien varrelle ja odotin innolla, millainen esteponi Rufuksesta kuoriutuisikaan. Alkukäyntien jälkeen sitten keräiltiinkin ohjat käteen ja laitettiin ponit eteen.

Meillä oli molemmissa päädyissä sokeripalat, ja aluksi ravailtiinkin näiden puomiviritysten yli. Opettaja painoitti sitä, että tulisimme puomille jo heti alussa reippaassa temmossa, ettei ponit hyytyisi kipittämään puomilla. Oli tärkeää myös jo alussa vaatia hyvää kulmiin menoa, jotta radalla teitä saisi ratsastettua paremmin. Rufus liikkui ihan hyvää vauhtia, vaikka sitä kyllä sai koko ajan patistaa eteenpäin. Sokeripaloille ei myöskään ihan suoraan keskelle tarvinnut tulla, vaan ne piti tulla uran myötäisesti ja pitkillä sivuilla oltiin hiukan uran sisäpuolella. Asetettiin pitkillä sivuilla poneja ulospäin ja testattiin ensin kuuntelivatko ponit ratsastajan apuja.

Kun alkuraveja oltiinkin jo ravailtu hyvä tovi, otettiin seuraavaksi melkein sama harjoitus laukassa. Laukassa ei tarvinnut ulosasetuksia tehdä, mutta sokeripaloille saatiin nyt paljon enemmän arvioida lähestymistä. Tarkoitus oli saada laukka-askeleet sopimaan puomille ja taas tehdä huolelliset kulmat. Meillä tuli itseasiassa monta hyvää sokeripalojen yli hyppyä, ja saatiin monta kertaa laukka-askeleet sopimaan. Välillä rikkoi Rufus kumminkin raville ja yhdessä laukannostossa pamahti takajalka seinään protestiksi. Mitään aivan kauhean suurta eroa kannuksilla ja ilman ratsastuksessa en huomannut, tosin kyllähän se aktiivisemmin liikkui kannusten kanssa. Rufuksen laukka on todella voimakasta ja eteenpäin pyrkivää eikä sitä välillä tarvitse kauheasti tuuppailla eteenpäin. Silti poni meinaa välillä ryöstää raville, joten saa olla koko ajan tarkkana.

Uljas ratsukko xD

Sitten tultiin verkkahyppyinä ristikkoja ja mukana pysyi myös sokeripalat päädyissä. Tultiin yksinkertaisesti sanottuna kaksi lävistäjää putkeen ja välissä vaihdettiin laukka. Ristikoilla ei mitään ongelmia tullut ja jopa nopea vaihto ravin kauttakin saatiin tehtyä. Myös tiet tulivat tehtyä aika hyvin huolellisen alkuverkan jälkeen. Meillä oli ollut hyvä pohjaharjoitus, ennen kuin lähdettiin hyppäämään, mikä helpotti sitten esteillä ratsastusta. Rufuksessa tuntui riittävän ihan kivasti vauhtia ja menointoa, joten viiletettiin pari ristikkoharjoitusta ongelmitta maaliin. Olin lähtenyt tunnille todella apinanraivolla, että mehän sitten mentäisiin yli vaikka mistä, ja olin valmistautunut henkisesti laittamaan tuon laiskamadon kuriin. Päättäväisyyttä tarvittiinkin kun esteet nousivat.

Rufuksella on tapana tehdä äkkijarrutuksia esteen eteen, ja kieltää todella nopeasti. Sen takia siltä on helppo tippua, kun ei ole varautunut nopeaan kieltoon. Perjantaina en siis luottanut poniin, vaan sai olla päättäväinen. Mitään ongelmia ei sitten korotetuilla esteilläkään syntynyt, kun en antanut rontille vaihtoehtoja kieltää. Kyllä Rufus hyppäsi hienosti! Eli tultiin siis sama harjoitus uudestaan nyt kisaratakorkeudella, eli 60cm. Ensimmäinen rata sujuikin todella hyvin, mutta toisella radalla tuli joku ihme juttu. Kaartaessani toiselle lävistäjälle mutkitteli Rufus hieman kääntymällä toiseen ohjaan. Hieman hiipuneen vauhdin ja huonon ponnistuspaikan seurauksena pysähtyi poni esteen eteen paikoilleen. Olin jo ihan varma, että siitä tulisi kielto, mutta superponi päättikin lähteä paikoiltaan ponnistamaan. Kauniin jättihypyn jälkeen sitten vielä vaihdettiin laukkakin, vaikka nauroin epäuskoisena, miten hassusti oli Rufus lähtenyt pelastamaan hyvin pohjaan tullutta hyppyä.

Siitä sitten tasajalkaponnistus...

...ja ilmavaralla yli :D

Rufuksesta tällä tunnilla todella kuoriutui oikea estehirmu. Poni oli todella kivan tuntuinen ratsastaa esteillä, ihan erilainen kuin tylsillä koulutunneilla. Hyvin sujuneiden ratojen jälkeen huomasinkin, että sinistä estettä korotettiin 75cm korkeudelle, ja mietin vähän mahtaisimmekohan me tuollaisen "pelottavan" esteen yli päästä Rufuksen kanssa. Kun meidän vuoro sitten tuli, piti olla vieläkin päättäväisempi. Ponilla tuli joku ihme mutka lävistäjän keskellä, mutta onneksi se ei haitannut menoa ja yli mentiin komeasti. Rufus hyppäsi perjantaina vain niin hyvin, että olin siellä selässä yhtä hymyä. Estetunti oli todella onnistunut, eikä yhtäkään kieltoa nähty! Jostain syystä ei kamera ollut ehtinyt hyppyyn mukaan, joten todistusaineistoa ei tullut napattua. Niimpä toivoin, että oltaisiin päästy vielä kerran hyppäämään, mutta opettajalla olikin muuta mielessä.

Varsinkin siihen viimeiselle esteelle oli tullut paljon kieltoja, ja vain kaksi ponia olivat hypänneet sen 75 cm esteen yli. Kaikki hyppäsivät seuraavaksi ratsujensa selästä alas ja vaihdettiin poneja. Minulle sitten tuli alleni Tinjamin, joka ei ollut sitä 75cm mennyt yli ollenkaan. Tunnin lähestyessä loppuaan emme kumminkaan ehtineet uusilla ratsuilla hypätä sitä korotettua estettä, vaan tultiin vuorotellen esteet vielä ristikkona. Tinjamin reagoi kannuksiin voimakkaammin kuin rufus ja laukkasikin todella reipasta tahtia eteenpäin. Oli hassua olla tuollaisen pienen ja siromman ponin selässä massiivisen Rufuksen jälkeen. Esteet ylittyivät sitten Tinjaminin kanssa ihan kivasti ja poni oli ihanan herkkä. Harmi ettei enempää ehditty hypätä, sillä tunti sujui vaan niin ihanasti. Parhaita estetunteja vähään aikaan :).