Minä kilpailijana

Terveisiä täältä isosta Amerikasta! Tässä siis suurin syy, miksi en ole laittanut aktiiviseen tahtiin postauksia. Nytkin parhaillaan kirjoittelen vähän pienemmän laitteen kautta. Minua on kumminkin jo pitkään haluttanut tehdä kunnon pohtimispostaus, jossa kurkistetaan vähän syvemmälle ja ajatellaan sekä pohdiskellaan. Itse olen ollut aina innokas kilpailija ja aina olen ollut melko kunnianhimoinen. Sen takia ajattelin nyt hetkeksi pysähtyä ajattelemaan itseäni kilpailijana. Miten sisäinen kilpailijani on kasvanut? Mitä teen väärin ja mikä on oikein? Ketä vastaan minun kannattaa lähteä kilpailemaan? Mihin taitotasoni riittää?

Minä. Olen juurikin tyypillinen innokas ratsastuskoululainen hevostyttö. Teen paljon ja ajattelen paljon. Ratsastus on ollut tähän asti suuria alamäkiä ja ylämäkiä. Pettymyksiltä ei ole voinut välttyä ja olen ihmisenä todella innokas oppimaan mahdollisimman nopeasti mahdollisimman paljon. Niimpä asetan usein itselleni suuria tavoitteita ja ponnistelen saavuttaakseni ne. Sen takia myös kilpailijana malttamattona haluaisin kivuta korkealle, ja välillä pitääkin palautua takaisin maan pinnalle epäonnistumisen myötä. Otan myös epäonnistumiset todella suuresti itseeni ja otan ne joskus liiankin raskaasti vastaan. Tyypillistä onkin, että jään murehtimaan vähän liiankin pitkäksi aikaa, sen sijaan että jatkaisin reippaana eteenpäin. Siinä onkin asia, jota voisin itsessäni kehittyä.

 Monta kilpailua käytyäni olen myös itse oppinut paljon ja saanut kisakokemusta. On aina hyvä kokeilla kaikenlaista uutta ja "testata" omaa taitotasoaan. Lähiaikoina olenkin miettinyt paljon sitä, että asetanko itselleni liian suuria tavoitteita? Nimittäin jokainen harjoitus vie aikaa ja jatkuvaa toistoa, että siinä voisi kehittyä. Kukaan ei ole seppä syntyessään ;). Itselleen pitäisi vain muistaa antaa sitä aikaa oppia, eikä vain rynnätä suina päinä sellaiselle alueelle, mikä ei välttämättä ihan rutiininomaisesti suju. Tavoitteet saavatkin siis olla realistisia, ja sellaisia asioita, mihin edetään pitkällä tähtäimellä. Kisoista kumminkin oppii ja saa lisää tietoisuutta oman ratsastuksen kehittämiseen.

Viime kisojen jälkeen tuntui ettei mikään onnistuisi ja vaivuin kauheaan epätoivoon kyseinalaistaen oman osaamiseni. "Olenko todella näin huono? Onko tämä minun osaamiseni? Enkö parempaan pysty?" On todella hyvä taito osata heittää syrjään tuollaiset ajatukset, vaikka kuinka harmittaisi. Jälkeenpäin, vaikka monen vuoden päästä muistelee epäonnistumista ihan eri tavalla. Tulee vielä monia uusia pettymyksiä, mutta myös onnistumisia. Pitää vain jatkaa eteenpäin! Itse pitää myös vain hyväksyä, ettei aina onnistu.

Miten sisäinen kilpailijani on tarkalleen ottaen kasvanut näiden  vuosien varrella? Itse asiassa vielä ei olla menossa ihan oikeaan suuntaan. On monia asioita, mitä olisi hyvä harjoitella. Kilpailutilanteessa sitä jännittämisen hallintaa ja keskittymistä. Myös kilpailun jälkeen suoritusta ei kannattaisi jäädä heti murehtimaan, vaan pitäisi ajan kanssa rauhassa pohtia mitä kaikkea meni väärin ja miten jatkossa korjaan sitä. Paljon opittavaa siis on, mutta silti on ihanaa kilpailussa jännittää omaa suoritusta ja kokea erilaisia ratsastustilanteita sekä panostaa omaan suoritukseen.

Kenen kanssa olisi hyvä lähteä kilpailemaan? Tässä haenkin enemmän sitä, että onko aina pakko alkaa kilpailemaan muita vastaan ja kunnianhimoisesti tavoitella ykkössijaa, vai voisiko sitä joskus ottaa vähän rennomman kautta ja yrittää vain tehdä parhaansa? Mielestäni ykkössijaa lähtiessä havittelemaan, pitää olla kaikki kunnossa. Silloin tekniikan on oltava hallussa ja tietää mitä tekee. Silloin asetetaan tarkka päämäärä, jonka uskotaan vahvasti olevan saavutettavissa. Usein lähdenkin kilpailemaan haluten saada superhyvän tuloksen, kun taas pitäisi vain muistaa tehdä suoritus oman fiiliksen ja taitotason mukaan. Turha lähteä tavoittelemaan vaikeasti saavutettavaa asiaa, ja möhliä koko juttu, kuin että hyvin mielin keskittyisi siihen omaan tekemiseen ja yhteistyöhön. Kun homma on hanskassa, voi hyvin mielin lähteä tähtäämään korkeammalle :).

Paljon opittavaa ja paljon uusia kokemuksia. On myös hyvä purkaa ajatuksia ennen seuraavaa koitosta, sillä lomalta palattuani onkin viikonloppuna sitten estekilpailut. Ensimmäistä kertaa en olekaan valmistumassa kilpailuihin mitenkään erityisemmin. En välttämättä myöskään ehdi mennä Vaniljalla ennen kisoja, sillä käyn hevostunnilla korvaamassa ekaa kertaa pitkään aikaan. Mutta katsotaan miten kisat sitten sujuvat. Ehkä tekeekin ihan hyvää olla ottamatta turhia paineita, kun tulevia kisoja ei ehdikään murehtia.
Niimpä lähden estekisoihin ihan hyvillä mielin pitäen kaikki ajatukset mielessä. Turhia paineistavia tavoitteita pitää välttää, mutta kisatykki Vaniljan kanssa toivottavasti päästään viilettämään esteiden yli! :D We'll see!

~ Josku