Tulisesta pikkuyllättäjään

Tiistaina oli tunnilla ratsunani poni, josta minulla on erilaista tietoa, mutta kumminkin olin pienellä odottavalla jännityksellä odottanut, että se tulisi oman nimeni kohdalle, nimittäin Fireboy. Sainkin ennen tunnin alkua ohjeeksi vaihtaa ponia, jos Fireboyn kanssa ei sujuisi. Poni nimittäin on todella reipas ja herkkä pohkeelle ja ohjalle. Silti olin kumminkin iloinen mahdollisuudesta, että saisin tuota haastavaa ponia kokeilla. Ennen tuntia olikin kumminkin yhden suururakan aika, nimittäin poni oli yltä päältä harmaan savisen pölykerroksen peittämä. Vähään aikaan en ole sellaista kurakasaa nähnytkään, kun siistiä Cinnamon- neitiä hoidan. Meillä kestikin ponin kuuraus turvasta hännänpäähän kokonaisen tunnin ajan. Vielä viimeisten harjanvetojen jälkeen varustettiinkin poni sitten siinä samassa käytävällä. Tunnille lähdinkin sitten tietämättä miten Fireboyn kanssa sujuisi. Tunnille lähdettiin siis odottavin mielin, mitä tuleman piti.

Kuvista kiitos Alisalle!

Meillä oli tällä kertaa oikein kunnon tehotunti vuorossa, ja tehtiin paljon hyödyllisiä harjoituksia. Hetken aikaa käveltyämme siirryttiin raviin ja alussa Fire tuntui ihan kivalta. Huomasin ponin olevan jotenkin kauhean erilainen ratsastaa, kuin muut ratsastuskoulun ponit. Sen kaula tuntui olevan vahvasti siellä alhaalla edessä, ja kyynerpäihin piti välillä kiinnittää huomiota, että niissä pysyi se joustava kulma. Lähdettiin tulemaan harjoitusta niin, että pitkän sivun keskelle tehtiin noin kymmenen metrin voltti. Ennen sitä kumminkin sain todella paljon tehdä puolipidätteitä ponin kanssa, sillä se oli koko ajan liitämässä jonkun häntään kiinni. Kun edellisen hännästä oltiin päästy eroon, ei kauaa mennyt kun reipas Fireboy hölkkäsi kiinni taas seuraavan ponin taakse. Kaikenlisäksi sitä vauhtia oli vaikea säädellä, ja tuntui mahdottomalta saada ponia rauhallisempaan tahtiin, kun pidätteet eivät meinanneet mennä ollenkaan läpi.

Ravivoltille pääsin vain noin kaksi kertaa, sillä en viittinyt suoraan edellisen perään kääntää hännässä kiinni, vaan jatkoin suoraan. Kun sitten oli viimein mahdollisuus voltille mennä, karkasi Fireboy laukkaan. Siinä vaiheessa sain onneksi ponin vielä hallintaan ja takaisin raviin. Voltille käännyttyä ponin vauhti sai toisenkin kerran kiihtymisreaktion aikaan. Tein paljon puolipidätteitä, jotka eivät kumminkaan tehonneet poniin. Fireboy jatkoi laukkaamista ja minun piti kääntää toisten perästä pois. Huomasin yhtäkkiä vauhdin kasvavan nopeaa vauhtia, kun poni hermostui. Se lähti koko ajan kovempaa ja en saanut mitään otetta vauhtiin, joka kasvoi jo sen verran kovaksi, että siinä olikin vain istuttava kyydissä.

Siinä sattui vähän vaaratilanteita, kun Vaniljakin meinasi potkaista Fireboyta. Näin pian seinän lähestyvän kovaa vauhtia ja siihen me sitten pysähdyttiinkin ponin pää seinää vasten. Huhhuh, aikamoista kyytiä kyllä oli! Syy löytyi tietenkin sieltä ratsastajasta..Vaikka en itse huomannut tekeväni mitään ihmeellistä, olin ilmeisesti jäänyt puristamaan hiukan liikaa, johon herkkä poni sitten reagoi vahvasti. Fireboy päätettiin sitten vaihtaa toiselle ratsastajalle, ja kiipesin yllätykseksi Dexterin selkään! Jo valmiiksi hieman paha fiilis tunnista meinasi kasvaa entisestään, kun Dexterhän ei mikään lempiponini oli. Halusin kumminkin ratsastaa lopputunnin mahdollisimman hyvin ja napakasti, jotta ei jäisi kauhean huono maku suuhun. Dexter yllätti eteenpäin pyrkivyydellään heti alussa, kun en antanut sille vaihtoehtoja jäädä maleksimaan minnekkään.

Vaihdettiin suuntaa, ja tultiin vielä volttia toiseen suuntaan pitkän sivun keskellä. Lisättiin myös toiselle sivulle ravissa väistöä, jossa takajalat olivat uran sisäpuolella. Kun oikein ahersin, myötäsi poni myös palkkioksi ja tuli hyviä raviväistöpätkiä. Dexter tuntui hyvältä ja tahdikkaalta, melkeinpä eri poniltakin! Tehtiin myös haasteeksi väistön keskellä käyntiinsiirtyminen, jolloin väistön tuli jatkua samanlaisena. Sitten vain uudestaan raviin ja väistöt loppuun asti. Toiseen suuntaan saatiin vielä parempaa väistöä ja Dexterin kanssa sai kyllä ratsastaa todella päättäväisesti, jos sen halusi menevän kunnolla, poni kun on todella ovela luistamaan hommista joskus..

Väistöt onnistuivat siis vaihtelevasti, mutta olin kyllä tyytyväinen Dexteriin, joka tuntui yhteistyöhaluiselta. Väistöjen jälkeen otettiin laukkaa ihan uraa pitkin ja ponia oli vaikea saada tungettua kulmiin. Se jotenkin väistöjen jälkeen jännästi poikitti uran sisäpuolelle, mutta sain sitä sitten korjattua pitkän laukkaamisen myötä. Dexterillä on mielestäni kivan pyöreä laukka, jossa voi myös ihan hyvin keskittyä muuhunkin kuin vain siihen, että laukka pyörii hyvässä tahdissa. Laukassa ei tullut mitään brobleemia, vaan poni meni aktiivista laukkaa eteenpäin hyvässä temmossa :).

Välikäyntien jälkeen yllätykseksi jatkettiinkin vielä laukkaamisen parissa. Tällä kertaa kumminkin tehtäisiin kivan kuuloinen laukkaharjoitus. Eli tultiin yksitellen pituushalkaisijalle, ja jos käännyttiin vasemmassa kierroksessa nostettiin oikea laukka. Eli aina vastakkainen laukka ja tehtiin I kirjaimen kohdalla voltti laukan suuntaisesti. Dexterin kanssa ensimmäisellä kerralla jäi poni himmailemaan ja steppaamaan paikalleen, mutta kyllä se laukka sitten nousi. Taisi nousta kerran vääräkin, kun en kiireessä ehtinyt ponia kunnolla asettaa ja se nosti omatoimisesti innoissaan laukan. Dexter hieman kuumui harjoituksesta, eikä olisi millään malttanut pysyä paikoillaan uralla kun muut suorittivat. Tehtävässä oli kumminkin kivasti haastetta, kun laukannostot suoritettiin siis käynnistä.

Hyvän harjoituksen jälkeen ja ihan kivasti myös onnistuneiden pätkien myötä jatkettiin uraa pitkin ravailemalla loppuraveja. Dexter tuntui kivalta ratsastaa, eikä yhtään niin ärsyttävältä kuin yleensä. Olenkohan ihan hullu, jos sanon että Dexter taisi nousta listan keskivaiheille? Nimittäin olen tainnut alkaa jo löytämään sen kanssa oikeita pelinappuloita. Haastava poni, jonka kanssa muutes oikeasti kehittyy. Tiistaina löytyi yhteiset sävelet jo paljon paremmin, ja opettajakin sanoi, että sain ratsastettua Dexteriä jo hyvin viime kertaan nähden. Niinpä alkutunnin epäonnistumisesta huolimatta oli tunti sittenkin todella onnistunut, ja siinä huomasi itsekin saaneen ihan kunnon liikuntaa ja hien pintaan. Kerrankin jaksoin oikeasti työskennellä todella määrätietoisesti, joka myös johti sitten tuloksiin :).

~ Josku