Vauhdikas joulutunti ♥

 Viimein oli joulutunnin aika! Itseasiassa koulun jälkeen minulta kysyttiin puhelimitse, kenellä tunnin haluaisin köpötellä, ja vastasin tietenkin Cinnamon, jolla en ollutkaan todella pitkään aikaan mennyt. Cinnamon on myös se oma rakas hoitoponi, jonka kanssa halusin eniten viettää kivan ilman satulaa puolitoistatuntisen tonttulakit heiluen. Olin käynyt maanantaina ostamassa hööksistä sellaisen tavallisen yhden korvan tonttulakin ponille, joita nähtiinkin tallilla aika paljon. Itse myös venytin yhden tavallisen tonttulakin äärimmilleen, jotta se mahtuisi kypärän ympärille. Hups, siitä tuli sitten ratsastuksien jälkeen oikein suurikokoinen tonttulakki...Elikkäs, kiirehdin tallille noin puoli neljäksi, sillä menin katsomaan hetkeksi edellisen tunnin joulutuntia. Pian sitten olikin aika jo valmistautua tuntiin ja valjastaa uljas ratsuni!

Kiinnitin Cinnamonin niskahihnaan tonttulakin, jotta se pysyisi varmasti. Hööksissä olisi houkutellut vaikka mitkä ihanat joulupehmusteet ja kaikenlaiset härpäkkeet, mutta päädyin ihan perinteiseen ratkaisuun, eli molemmille tonttulakit päähän. Viime jouluna en omistanut tonttulakkia, joten olikin jännittävää "koetestata" ja saada samalla kivan jouluisia kuvia. Otettiin muutamia jouluisia kuvia ennen maneesille lähtöä, mutta poni oli selvästi vähän eri mieltä ja ei-niin-kuvauksellisella tuulella. Nopeasti olivat ponit valmiita, kun satuloita ei kovin monelle tullut selkään. Tunti tosiaan oli se pidennetty versio, joten aloitettiin jo puoli viideltä!

Vähän joulumieltä, c'moon! :D

kuvista kiitos Amalialle ja Sonjalle

Heti aluksi tuli selväksi se, että saisimme tehdä tunnilla mitä haluaisimme. Aluksi olikin meno sellaista itsenäistä ravihölkkäilyä ja Cinnamon liikkui kivan tuntuisesti eteenpäin. Ajattelin, että ponin selässä olisi melko isojen askeleiden takia vaikea istua, mutta sehän oli kuin nojatuoli! Vaikka Cinnamon tunnin loppupuolella kävikin vähän kuumana, pysyi siellä ravissa oikein kivasti mukana. Vaihdeltiin siinä sitten suuntaa ja ravailtiin kaikessa rauhassa uraa pitkin joululaulujen soidessa taustalla. Tunnilta saatiin paljon ihania kuvia ja pian otettiin laukkaa uraa pitkin. Siinähän alussa kävi niin, että Cinnamon testaili minua menemällä tyypillisesti keskelle pyöriskelemään. Imin itseni kumminkin laukkaavan ponin lähelle ja sittenhän lähdettiinkin kuin raketin suusta perään. Hirveästi raippaa en viitsinyt käyttää, vaan yritin sen sijaan ovelasti ohjailla ponia takaisin uralle. Cinnamoniltahan herkästi lentää se takapää kimpaantuneena. Ilman satulaa kun olin, epäilytti vähän siellä sitten heilua pukkien tahdissa, mutta onneksi ei siinä tarvinnut alkaa suuttumaan ponille. Cinnamonilla riitti selvästi sitten laukassa kivasti energiaa ja meni todella innokkaasti eteenpäin.

Kun oltiin vähän aikaa siinä ratsasteltu, päätettiin aloittaa leikkiminen. Oltiin aluksi peiliä, jossa pärjättiin ihan kivasti. Kertaakaan ei sinne päätyyn asti päästy, mutta myöskään kertaakaan ei jääty kiinni liikkumisesta. Peiliä leikittiin useampi kierros, jonka jälkeen leikittiin tuolileikkiä, joka oli tällä kertaa nimetty "Jerusalemin suutari"- nimellä. Siinä siis kierrettiin pääty-ympyrällä ja musiikin lakattua piti jäädä tötterön kohdalle. Yksi tippui aina pois ja kierrosta jatkettiin. Cinnamonin kanssa päätettiin olla voitontahtoisia ja napattiin tötteröitä nopeasti. Vaikka välillä alkoi poni kenkkuilemaan, löydettiin kumminkin tötterö vaikka sitten toiselta puolelta ympyrää. Kun huomasin, että meitä oli enään kaksi jäljellä, astuivat erikoissäännöt voimaan. Musiikin lakattua tulisi hypätä pois ponin selästä, juosta keskellä olevan tötterön luokse ja huutaa "hyvää joulua!" nostaen jalka tötterön päälle. Tiukkaan taiston jälkeen nappasimme voiton kotiin ponin kanssa, jee! :D Tämän leikin jälkeen alkoikin seuraavana eränä viesti!

"Kyllä mä handlaan tän paikallaan pysymisen, älä huoli!"

Viestissä meillä lisättiinkin haastetta niin, että pujoteltiin tötteröitä kahtena joukkueena ensin ohjat ristissä, ja toisella kierroksella ohjat yhdessä kädessä. Selviydyttiin ohjat ristissä oikein mallikkaasti, eikä se ollut ihan niin vaikeata. Voisin melkeimpä sanoa, että yhdessä kädessä oli haasteita enemmän ja enää emme saaneetkaan pujoteltua niitä tötteröitä niin mallikkaasti. Viimeisellä kierroksella mentiin ihan normaalisti niin kovaa kuin pääsi ja Cinnamon kävi vähän kuumana. Se suorastaan sinkosi eteenpäin pohkeesta ja huomasin yhtäkkiä, että laukkasimme peiliä kohden. Poni pukitti pari kertaa ja huhhuh, että oli melko villiä kyytiä. Cinnamon selvästi halusi mennä ja kovaa! Selässä kumminkin pysyttiin, vaikka ilman satulaa siellä olikin jännät paikat. Tämän kierroksen jälkeen palattiin takaisin uralle päästelemään vähän höyryjä ravailemalla loppuravit.

Hurjan vauhdikas tunti kyllä oli, sillä Cinnamon todella innostui varsinkin viestiosuudesta. Pidennetyllä tunnilla tuntui olevan todella runsaasti aikaa ja ehdittiin kyllä tehdä niin paljon kaikkea! Lopussa ravailtiinkin suorastaan lennokkaasti eteenpäin, kun ponilla olisi vieläkin riittänyt virtaa. Silti aivan ihana tunti, josta ei myöskään puuttunut vauhtia ja vaaroja ;). Aika ajoittain ravisteli Cinnamon voimakkaasti päätään, joten taisi vähän se pehmuste kutittaa siellä korvissa. Mutta hauskaa oli kyllä ja tuollaisia erikoistunteja olisi kiva saada enemmän, kuten vaikka ilman satulaa hyppäämistä!

Toinen pomppii kuin mikäkin jänö :D

Parrasvaloissa köpötellen

Viime viikon tiistaina oli kisojen jälkeen ihan tavallinen koulutunti luvassa. Oli ihan kiva mennä normaalille tunnille, jolla tehtäisiin tavallista koulutuuppailua. Minulla ei ollut mitenkään ehdotonta ratsutoivetta, mutta laitoin nyt kumminkin Tinjaminin sellaiseksi vaihtoehdoksi. En olekaan ponilla paljoa mennyt tässä syksyn aikana, vain kaksi kertaa itseasiassa. Niimpä olisikin kiva vaihteeksi mennä silläkin. Epsuakin toivoin ehkä sen takia, että halusin päästä epäonnistuneiden koulukisojen jälkeen sen selkään korjaamaan virheitäni. Vaikka olin jo valmistautunut johonkin ihan toiseen poniin, löytyi nimeni kohdalta kumminkin listasta se Tinjamin. Olin iloinen, että pääsin nyt menemään sillä pitkästä aikaa. Eli tosiaan sen piti olla ihan tavallinen koulutunti, mutta...

Ennen kuntoonlaittoa me tuntilaiset huomasimme, että talliin oli saapunut joitain miehiä kuvausvälineiden kanssa. He pystyttivät kunnon spottivalot ja asettelivat kaikki keskelle tallin käytävää sekä aloittivat tallin omistajan haastattelun. Se olikin todella epänormaalia ja ihmeteltiin, miten pääsisimme sitten varustamaan poneja. Minuutit kuluivat ja porukka alkoi tulla entistä kärsimättömämmäksi. Kun kello alkoi lähestyä tasaa, ei yhdelläkään ponilla ollut vielä varusteita päällä ja oli kyllä todella kummallista. Juuri meidän tuntimme päälle sitten sattuivatkin kuvaukset tapahtumaan, vaikka sen olisi pitänyt tapahtua aiemmin. Mutta tuollaisia odottamattomia tilanteita voi joskus tapahtua, eikä siinä tilanteessa sitten voi mitään. Kun sitten kävelimme Tinjaminin kanssa maneesiin, taisimme jopa päästä johonkin videopätkälle. Selässä oltiin sitten vähän myöhemmin ja tunti viivästyi.

Kuvat (c) Amalia

Vaikka tunnista oli tulossa vähän lyhyehkömpi, saimme kuulla että pääsisimme ensi viikolla ratsastamaan pidennetyn tunnin, joka on sitten korvausta tämän viivästymisen vuoksi. Mutta sehän kelpasi todella hyvin, eikä minua ollenkaan haitannut hieman lyhyempi tavallinen koulutunti, kun ensiviikolla kumminkin olisi luvassa pidennetty joulutunti! Hyvä fiilis kasvoi vielä entisestään kun yhtäkkiä paikalle ilmestyi kuvausmiehiä katsomoon. He halusivat nimittäin kuvata meitä tuntilaisia telkkariin! Siitähän sitten kummasti oma ratsastuskin videokameroiden tietoisuudesta kohentui ja selkä suoristui. Maneesiin laitettiin oikein erikoisvaloja päälle ja kuvausmiehillä oli spottivalokin mukana. Muutama poni vähän ihmettelikin kummallista valoa, joka valaisi maneesia katsomosta käsin. Tinjaminista varmaan tuli hauskaa videota, kun poni höristi suoraan valoja kohti kuin mikäkin filmitähti! Luottoponi ei kumminkaan niitä pelännyt, vaan köpötteli kiltisti sinne minne ratsastaja kiidätti.

Kun videota otettiin, ravattiin me uraa pitkin ja tehtiin pitkille sivuille loivat kiemuraurat sekä voltit lyhyille sivuille. Huomasin ratsastavani paljon pontevammin ja tehokkaammin mitä normaalisti. Tinjamin meinasi varsinkin kaarteissa jäädä jumittamaan paikoilleen, joten sitä sai aika paljon ratsastaa jalalla eteen. Muuten oli poni oikein reippas oma itsensä ja voltitkin sujuivat ihan kivasti. Kun kamerat olivat häipyneet jatkettiin vielä harjoitusta hakien taas hyvää ravin tahtia, joka löytyi pienen etsinnän jälkeen oikein hyvin.

Tunti tosiaan oli hieman lyhyempi,  mutta tuntui silti että saimme ihan kivasti tehtyä kaikenlaisia tehtäviä. Pitkästä aikaa myös tultiin väistöä hieman eritavalla, eli väistettiin loivan kiemurauran tapaisesti. Ensin sisälle ja sitten ulos. Aluksi poni meinasi luisua lapa edellä, mikä on itselläni aika paljon ollut ongelmana, mutta sain lopussa sitä korjattua! Oli todella kiva huomata se ero, miten poni otti myös takajalat mukaan samaan matkaan ja Tinjamin tuntuikin myös suoremmalta. Eli pohkeenväistöissä tuli taas pieni askel eteenpäin ja opin korjaamaan virhettäni, mikä on todella hyvä asia. Toiseen suuntaan väistäminen tuntui myös ponille olevan helpompaa kuin toiseen, ja saatiin kaikenkaikkiaan ihan kivanoloisia pohkeenväistöjä aikaan.

Loppupuolella tunnista otettiin vielä laukkaa uraa pitkin ja tehtiin päätyyn pääty-ympyröitä. Laukassakin tuli Tinjaminin kanssa jo hieman edistystä, sillä minulle on ollut aivan älyttömän vaikeaa istua syvällä Tinjaminin laukassa, sillä ponilla on jollain tapaa "kova" laukka. Nyt kumminkin meni jo vähän paremmin, kun vain muisti ottaa niitä vatsalihaksia käyttöön. Tinjamin laukkasi kivan reippaasti eteenpäin ja pitkän laukkapätkän jälkeen siirryttiinkin sitten piakkoin loppuraveja ravailemaan. Lopussa olikin poni jo kivasti lämmennyt ja kulki vielä paremmin alla. Onhan se hauska pieni poni, ja jotenkin Tinjamin todella tuntuu hiukan pieneltä, itse on tainnut kasvaa vähän, hui! :D

Mutta sellainen tapahtumantäytteinen tunti tällä kertaa, tuollaiset erikoiset kuvaukset toivat kyllä ripauksen äksöniä meidän muuten tavalliseen tuntiin. Ei sitä ikinä voi tietää milloin yhtäkkiä tupsahdetaan Tinjaminin kanssa sinne Alfateeveen ruutuun. Mutta tuollainen hauska sattuma tuli vastaan, harvinaista herkkua :D. Seuraavan kerran joulutuntia ehti jo innolla odottaa, nimittäin melkein puolitoistatuntia tonttuponin selässä tulisi kyllä olemaan hauskaa!

Hyvän mielen kilpailut

Sunnuntaina sitten olikin koitoksen aika Rufuksen kanssa. Tämä postaus tulee aika myöhään, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ja on ihan hauska myöskin muistella näitä mukavia kisoja. Tosiaan kisoihin lähdettiin kevyin mielin, kun me ei mihinkään palkintosijoille niinkään tähdätty. Tarkoituksena oli pitää hauskaa Rufus- ponin kanssa. Perjantain hyvin mennyt tunti oli tullut tarpeeseen, kun sai vähän tuntumaa ponilla hyppäämiseen ennen kisaa. Tulin taas täsmällisesti puoli kymmenen radanrakennukseen, en yhtään etuajassa :D. Pitäisi oppia kisoihinkin varata enemmän aikaa, jotta ei olisi missään vaiheessa kiirettä. Olin ainoa, joka Rufuksella meni, joten aikaa oli sitten kumminkin ensimmäisen luokan aikana harjailla onneksi ihan runsaasti.

Kun rata oli rakennettu, huomasin kävellesäni sitä läpi, että radalla oli paljon tiukkoja mutkia ja kaarteita. Hiukan kömpelön Rufuksen kanssa valitsin suosiolla vähän pidemmät tiet, enkä ajatellut lähteä uusinnassa vetelemään mitään tiukkoja mutkia esteiden väliin. Niimpä radankävelyssä ajattelin mielessäni meidän suoritusta ja mihin me Rufuksen kanssa pystyisimme, vaikka muut innokkaana etsivätkin oikaisureittejä. Ensimmäisen luokan startattua mentiin käytävälle harjaamaan Rufusta Nellin kanssa ja laitettiin jopa häntään kaunis letti. Rufus ei kyllä siitä tainnut sen enempää välittää. Sitten vain kiskomaan kannuksia jalkaan, kypärä päähän ja menoksi.

Kuvista kiitos Nellille!

Perjantain tunnista oli jäänyt paljon mieleen, mitä sitten hyödynsin verryttelyssä. Varsinkin kulmiin keskityin, jotta saisin Rufuksen kuuntelemaan ja seuraamaan tietä, minne minä sen halusin menevän. Olin ajatellut olla ottamatta niin paljoa laukkaa verryttelyssä, ettei laiska poni sitten hyytyisi radalla täysin. Molempiin suuntiin sitten otin kerran laukkapätkän kokouraa pitkin ja katsoin, että se pyörisi kunnolla. Verryttelyssä ratsastelin siirtymisiä ja paikanvaihtoja sen enempää kouluratsukkoa tavoittelematta. Mentiin aika rennosti lämmitellen ja välikäyntien jälkeen sitten terästäydyinkin verkkaesteihin keskittyen.

Ensimmäiset verkkahypyt sujuivat oikein hyvin. Saatiin erityisesti kehua reippaasta laukasta ja Rufus ihan innoissaan imi esteille. Ponilla oli hyvin oma moottori alla ja se tuntui todella aktiiviselta. Parin esteen jälkeen alkoi poni kumminkin hieman kenkkuilemaan ja protestoi kannuksia laukannostossa heittämällä takapäätä. Laukka oli edelleen oikein aktiivista, mutta esteiden jälkeen veti Rufus kauhean pukkisarjan, ja katsomoa taisi vähän hirvittää...Ainakin äitini sanoi jälkeenpäin, että hurjan näköinen poni oli verryttelyssä. Rufus keksi siis omaa "vedämpä pään alas ja heittelen takajalkoja ilmaan" temppuja. Hyvin silti kyydissä oltiinkin, vaikka yhdelle verkkahypylle tuli hassu lähestyminen ja siinä tuli pieni lässähdys. Siitähän kiukkuisena Rufus taas vetäisi pukin, joka on itseasiassa videolla. Verkkahyppyjen jälkeen olivat kisat valmiina alkamaan.

Verryttelyn tapahtumat saivat vähän jännitystä aikaan itsessäni. Olin vuorossa aika loppupäässä, joten siinä ehti katsoa muiden suoritusta ja jännitys ehti kasvaa. Itse mietin paljon, tekisikö Rufus radalla samat rodeoesityksensä, ja jännittyneenä mietinkin, miten rata tulisi menemään. Tykkään olla kisoissa aika alkupäässä suorittamassa, sillä silloin on oma suoritus nopeasti ohi ja voi hengähtää. Loppupäässä saa jännittää ihan viimeiseen minuuttiin asti, kunnes lähtömerkki kajahtaa ilmoille. Kun viimein oli minun vuoroni, otin hetken aikaa ravia ja herättelin ponia. Päätin antaa pienet laukka-avut, enkä hyökätä agressiivisesti patistamaan ponia eteenpäin, josta se vain saattaisi ottaa kierroksia. Laukka nousi ihan kivasti ja sitten olikin aika suorittaa mutkainen rata.

Ensimmäisessä vaiheessa huomasin todella, että Rufuksen ketteryyden puute kostautui kakkos esteeltä kolmoselle, johon ajauduttiin melko ulkoreunaan. Muuten esteet suoritettiin oikein kivasti, eikä pukkiesityksiä nähty radalla ollenkaan, mistä olin helpottunut. Viitosestettä ennen piti huolehtia paljon, että laukka pysyisi yllä, sillä siinä oli todella kaareva linja, jossa Rufus meinasi jäädä polkemaan paikoilleen. Seitsemäs este tuli todella nopeasti vastaan, ja siinä koeteltiin todella ponin kääntyvyyttä. Perusrataan olin todella tyytyväinen, kun päästiin se aika siististi ja kaikenlisäksi puhtaasti läpi! Mahtava Rufus! Heti muutamia raviaskeleita otettuani kajahti uusi lähtömerkki ja vuorossa oli uusinta.

verkkahyppy

Nyt olikin sitten jo uusinnan aika. Meillä Rufuksen kanssa tavoitteena oli vain ratsastaa rata kunnialla loppuun ja sekin olisi suuri saavutus, jos puhdas rata napattaisiin. Ensimmäisen esteen jälkeen otin aika rauhallisesti, enkä lähtenyt ratsastamaan aikaa. Itseasiassa taisin sen unohtaa kokonaan, kun poni kumminkin ihan mukavasti liikkui eteenpäin ja päätin vain tarkasti katsoa paikat ja mennä siististi. Noh, kolmosesteelle ei kyllä siististi tultu, sillä ajauduttiin melkein esteen ulkotolpasta ulos, nimittäin niin tiukka käännös oli todella vaikea Rufukselle. Poni melkeimpä pysähtyi esteen reunalle ja katsomo taas hengähti, että selvittäisiinkö me yli. No poni pelasti ja hyppäsi yli melkein paikaltaan, olin niin iloinen ja kiitollinen, vaikka huonon tien ratsastinkin. Loppurata sujui ongelmitta ja selvittiin maaliin puhtaalla radalla, jee!

Nämä kisat todella olivat oikeat hyvän mielen kisat, Rufus liikkui hyvin ja saatiin kokonaisuudessaan oikein kivannäköinen rata ja suoritus aikaan. Poni hyppäsi myös todella luottavaisesti, eikä jäänyt kyttäilemään esteitä. Vaikka olin varautunut siihen, että suurella todennäköisyydellä jäätäisiin viimeiseksi, oltiin me kumminkin viidensiä seitsemästä kilpailijasta. Eli ei huono! Rufus pärjäsi yllättävän hyvin, ja tällä hetkellä jopa tekee mieli lähteä hyppäämään sillä korkeampaa, kuten perjantaina hyvin yli päästiin. Katsotaan, jos valmennuksessa sattuisi juurikin tuo poni alle. Tiivistettynä siis jäi kaikenkaikkiaan tosi hyvä mieli noista kisoista, ja suoritettiin hyvä suoritus Rufuksen kanssa!

Ja sitten tietenkin saatiin myös suoritus videolle, joten tässä näätte meidän radan. Uusinnassa on kyllä aika karmaisevan näköinen se kolmosesteen hyppy xD.

                                                                     linkki videoon

Mahtava laiskimus!

Torstain hevostunnin jälkeen perjantaina sain sitten viimein kuulla sunnuntain estekisojen ratsuni. Kun sain kuvan Amalialta lähtölistoista, en ensin voinut uskoa näkemääni. Nimittäin kisaponini Vanilja olikin tällä kertaa poissa nimen kohdalta, ja siihen tilalle oli ilmaantunut laiskimus Rufus! Nauroin kyllä koko ajatukselle, että menisin Rufuksella kisoihin, nimittäin en ollut ikinä vielä hypännyt kyseisellä ponilla. Niimpä tein todella nopean ratkaisun, ja soitin tallille. Kyselin, olisiko tilaa tulla samana päivänä heti neljältä, ja pikaisesti sainkin sitten järkättyä itseni ensimmäiselle ponitunnille, mikä oli estetunti. Tarkoituksena oli saada edes pieni tutustuminen kisaratsuuni ennen varsinaista koitosta, ja idea osoittautuikin hyväksi. Kun saavuin tallille, oli joku ihana jo ehtinyt harjata hoitoponini Cinnamonin, joten siinä kiireessä ei sitten siitä tarvinnut murehtia.

Mietin hetken aikaa, laittaisinko tunnille ensimmäistä kertaa uudet kannukset jalkaan. Rufus nimittäin voisi toimia niillä paremmin, kun poni tosiaan on vähän hitaammanpuoleinen. Päätin kumminkin kokeilla niitä, sillä parempi se nyt oli ennen kisoja kokeilla miltä poni niiden kanssa tuntui, kun sitten kisoissa katua. Meillä olikin perjantaina sijaisena Kartsu, joka piti sitten estetunninkin. Oltiin rakennettu kaksi estettä molempien lävistäjien varrelle ja odotin innolla, millainen esteponi Rufuksesta kuoriutuisikaan. Alkukäyntien jälkeen sitten keräiltiinkin ohjat käteen ja laitettiin ponit eteen.

Meillä oli molemmissa päädyissä sokeripalat, ja aluksi ravailtiinkin näiden puomiviritysten yli. Opettaja painoitti sitä, että tulisimme puomille jo heti alussa reippaassa temmossa, ettei ponit hyytyisi kipittämään puomilla. Oli tärkeää myös jo alussa vaatia hyvää kulmiin menoa, jotta radalla teitä saisi ratsastettua paremmin. Rufus liikkui ihan hyvää vauhtia, vaikka sitä kyllä sai koko ajan patistaa eteenpäin. Sokeripaloille ei myöskään ihan suoraan keskelle tarvinnut tulla, vaan ne piti tulla uran myötäisesti ja pitkillä sivuilla oltiin hiukan uran sisäpuolella. Asetettiin pitkillä sivuilla poneja ulospäin ja testattiin ensin kuuntelivatko ponit ratsastajan apuja.

Kun alkuraveja oltiinkin jo ravailtu hyvä tovi, otettiin seuraavaksi melkein sama harjoitus laukassa. Laukassa ei tarvinnut ulosasetuksia tehdä, mutta sokeripaloille saatiin nyt paljon enemmän arvioida lähestymistä. Tarkoitus oli saada laukka-askeleet sopimaan puomille ja taas tehdä huolelliset kulmat. Meillä tuli itseasiassa monta hyvää sokeripalojen yli hyppyä, ja saatiin monta kertaa laukka-askeleet sopimaan. Välillä rikkoi Rufus kumminkin raville ja yhdessä laukannostossa pamahti takajalka seinään protestiksi. Mitään aivan kauhean suurta eroa kannuksilla ja ilman ratsastuksessa en huomannut, tosin kyllähän se aktiivisemmin liikkui kannusten kanssa. Rufuksen laukka on todella voimakasta ja eteenpäin pyrkivää eikä sitä välillä tarvitse kauheasti tuuppailla eteenpäin. Silti poni meinaa välillä ryöstää raville, joten saa olla koko ajan tarkkana.

Uljas ratsukko xD

Sitten tultiin verkkahyppyinä ristikkoja ja mukana pysyi myös sokeripalat päädyissä. Tultiin yksinkertaisesti sanottuna kaksi lävistäjää putkeen ja välissä vaihdettiin laukka. Ristikoilla ei mitään ongelmia tullut ja jopa nopea vaihto ravin kauttakin saatiin tehtyä. Myös tiet tulivat tehtyä aika hyvin huolellisen alkuverkan jälkeen. Meillä oli ollut hyvä pohjaharjoitus, ennen kuin lähdettiin hyppäämään, mikä helpotti sitten esteillä ratsastusta. Rufuksessa tuntui riittävän ihan kivasti vauhtia ja menointoa, joten viiletettiin pari ristikkoharjoitusta ongelmitta maaliin. Olin lähtenyt tunnille todella apinanraivolla, että mehän sitten mentäisiin yli vaikka mistä, ja olin valmistautunut henkisesti laittamaan tuon laiskamadon kuriin. Päättäväisyyttä tarvittiinkin kun esteet nousivat.

Rufuksella on tapana tehdä äkkijarrutuksia esteen eteen, ja kieltää todella nopeasti. Sen takia siltä on helppo tippua, kun ei ole varautunut nopeaan kieltoon. Perjantaina en siis luottanut poniin, vaan sai olla päättäväinen. Mitään ongelmia ei sitten korotetuilla esteilläkään syntynyt, kun en antanut rontille vaihtoehtoja kieltää. Kyllä Rufus hyppäsi hienosti! Eli tultiin siis sama harjoitus uudestaan nyt kisaratakorkeudella, eli 60cm. Ensimmäinen rata sujuikin todella hyvin, mutta toisella radalla tuli joku ihme juttu. Kaartaessani toiselle lävistäjälle mutkitteli Rufus hieman kääntymällä toiseen ohjaan. Hieman hiipuneen vauhdin ja huonon ponnistuspaikan seurauksena pysähtyi poni esteen eteen paikoilleen. Olin jo ihan varma, että siitä tulisi kielto, mutta superponi päättikin lähteä paikoiltaan ponnistamaan. Kauniin jättihypyn jälkeen sitten vielä vaihdettiin laukkakin, vaikka nauroin epäuskoisena, miten hassusti oli Rufus lähtenyt pelastamaan hyvin pohjaan tullutta hyppyä.

Siitä sitten tasajalkaponnistus...

...ja ilmavaralla yli :D

Rufuksesta tällä tunnilla todella kuoriutui oikea estehirmu. Poni oli todella kivan tuntuinen ratsastaa esteillä, ihan erilainen kuin tylsillä koulutunneilla. Hyvin sujuneiden ratojen jälkeen huomasinkin, että sinistä estettä korotettiin 75cm korkeudelle, ja mietin vähän mahtaisimmekohan me tuollaisen "pelottavan" esteen yli päästä Rufuksen kanssa. Kun meidän vuoro sitten tuli, piti olla vieläkin päättäväisempi. Ponilla tuli joku ihme mutka lävistäjän keskellä, mutta onneksi se ei haitannut menoa ja yli mentiin komeasti. Rufus hyppäsi perjantaina vain niin hyvin, että olin siellä selässä yhtä hymyä. Estetunti oli todella onnistunut, eikä yhtäkään kieltoa nähty! Jostain syystä ei kamera ollut ehtinyt hyppyyn mukaan, joten todistusaineistoa ei tullut napattua. Niimpä toivoin, että oltaisiin päästy vielä kerran hyppäämään, mutta opettajalla olikin muuta mielessä.

Varsinkin siihen viimeiselle esteelle oli tullut paljon kieltoja, ja vain kaksi ponia olivat hypänneet sen 75 cm esteen yli. Kaikki hyppäsivät seuraavaksi ratsujensa selästä alas ja vaihdettiin poneja. Minulle sitten tuli alleni Tinjamin, joka ei ollut sitä 75cm mennyt yli ollenkaan. Tunnin lähestyessä loppuaan emme kumminkaan ehtineet uusilla ratsuilla hypätä sitä korotettua estettä, vaan tultiin vuorotellen esteet vielä ristikkona. Tinjamin reagoi kannuksiin voimakkaammin kuin rufus ja laukkasikin todella reipasta tahtia eteenpäin. Oli hassua olla tuollaisen pienen ja siromman ponin selässä massiivisen Rufuksen jälkeen. Esteet ylittyivät sitten Tinjaminin kanssa ihan kivasti ja poni oli ihanan herkkä. Harmi ettei enempää ehditty hypätä, sillä tunti sujui vaan niin ihanasti. Parhaita estetunteja vähään aikaan :).

Hui mitä pitkäkaulaisia kirahveja!

Luitte aivan oikein. Nimittäin matkalta palattuani, oli minulla viime torstaina korvaustunti. Eikä ihan missä vaan, vaan tällä kertaa hevosilla. Itse tosiaan olen poniratsastaja, enkä ole mennyt Tapiolan hevosilla melkeempä ollenkaan. Niimpä olin ainakin innoissani kokeilemassa uutta hevostuttavuutta ja muutenkin saada vähän tuntumaa noihin astetta isompiin eläimiin. Tietenkin pienenä toiveena oli, että pääsisin menemään Herbellalla, joka oli vanha hoitohevoseni. Toive ei kumminkaan toteutunut, ja menin Juniorilla. Junior on itse asiassa ollut joskus lempihevoseni, kun aloitin ratsastuksen. Silloin se asusteli niin, että oli melko ensimmäisenä siinä vastassa karsinapaikallaan, kun saapui talliin. Muuten en ole Juniorin kanssa kauheasti toiminut, mitä nyt muutamaan otteeseen taluttanut. Niimpä ihan hyvin mielin lähdin testaamaan uutta hevosta ja katsomaan, miten tunti sujuisi näiden pitkäkaulojen kanssa.

Heti selkään hypättyäni jakkaran päältä tuntui todella pieneltä. Ohjien toinen pää oli siellä kilometrin mitan päässä omista käsistä, mutta pienen alkukummastelun jälkeen kun sitten lähti ratsastelemaan, unohtui se nopeasti. Alkukäyntien jälkeen aloitettiinkin pikkuhiljaa tunti ja alkuverryttelyn aikana ehtikin ihan hyvin tutustua Junioriin. Ravissa sitten siinä aseteltiin kulmiin ja tehtiin heti alkuun pysähdyksiä ja käyntisiirtymisiä. Tarkoitus olikin saada ratsuja vähän hereille. Junior kyllä näytti ihan kirahvilta pitkän kaulansa kanssa, joka oli nenä kohti kattoa. Oli myös paljon vaikeampaa ratsastaa, kun meidän välillämme oli enemmän kokoeroa. Ponien kanssa jotenkin voi vaikuttaa hyvin ympäriinsä, kun taas hevosen kanssa tuntui niin pieneltä kääpiöltä.

Tunnin päätehtävänä oli temmon muuttaminen. Tultiin aluksi pitkillä sivuilla niin, että alkuosa lisättiin tempoa eteen ja loppuosa otettiin kiinni ja yritettiin saada ravi mahdollisimman hitaaksi. Juniorin kanssa ei paljoa tarvinnut lisätä ravia, mutta askelteen lyhentämisessä piti todella keskittyä reippaan hevosen kanssa. Myös kulmat olivat tärkeää ratsastaa ennen pidentämistä sekä lyhentämisen jälkeen. Kerran opettaja muistuttikin, että hevonen näytti jäävän vähän jolkottelemaan ja heti kun itse havahtui tekemään harjoitusta oikein, sain ainakin kerran todella hyvän tuntuisen lisäyksen. Junior ihan sinkosi eteenpäin aktiivisena ja tulikin hoppu lyhentää askelia.

Ravattiin todella pitkään harjoitusravissa ja jatkaessamme pitkillä sivuilla temmonmuutostehtävää, tuli molempien lyhyiden sivujen keskelle tehdä noin kymmenen metrin voltti. Voltilla piti muistaa taivuttaa huolellisesti ja varsinkin voltin jälkeen ratsastaa syvälle kulmaan. Juniorin kanssa on välillä hankaluuksia saada sitä hevosta taipumaan ja myös ratsastettua kulmaan. Siinä riittikin meille yllin kyllin haastetta. Vaikka se nyt kirahvina siellä katse horisontissa ravailikin, koitin keskittyä mahdollisimman paljon harjoitukseen ja siihen, että ratsastaisin huolellisesti. Juniorin eteenpäin pyrkivässä harjoitusravissa saikin myös keskittyä istumaan.

Monta erilaista variaatiota tehtävästä saavutettuamme oli viimein aika työskennellä laukassa. Laukassa oli hyvin tilaa ja Juniorilla oli oikein kiva laukka istua, tosin meinasi se välillä hiukan oikoa taas niistä pahuksen kulmista :D. Laukassa emme tehneet mitään ihmeellistä, mutta säädeltiin taas sitä tempoa tällä kertaa uudessa askellajissa. Laukattiin kokouraa pitkin ja otettiin aina jaksoittain kiinni ja lyhennettiin laukkaa. Ensin Juniorin kanssa laitettiin laukka pyörimään ja piakkoin aloinkin kokeilla lyhentämistä ja taas pidentämistä. Ihan hyvin se onnistui, vaikka piti olla tarkkana ravirikkojen varalta. Laukattiin aika pitkään ja otettiin laukkaa molempiin suuntiin.

Laukkaamisen jälkeen lämpenikin hevoset hyvin ja Juniorkin tuntui entistä reippaammalta. Nopeasti tuntuikin, että oli jo loppuravien aika. Meillä oli ollut oikea tehotunti ja paljon istumista harjoitusravissa. Juniorissa oli aika paljon haasteita, mutta tykkäsin kyllä sen reippaudesta. Tunnista jäi siis ihan ok fiilis, olisi se paremminkin tai huonomminkin voinut mennä. Junior oli hyvä ratsu hevosilla ei-niin-paljon-menneelle. Katsotaan jos joku toinenkin kerta käyn korvailemassa hevostunnilla. Joskus tekee vaihtelukin ihan hyvää, vaikka vielä ne tuntuvat kyllä aika pitkäkaulaisilta kirahveilta! Mutta katsotaan jos saisin Herbellan sitten joskus kokeiltavaksi :).

Ehkä se osaa näyttää myös hevoselta xD

Joulun lahjatoiveita

Viikon blogihaasteeseen pääset tästä

"Rakas joulupukki..." Heetkinen! Mitä tämä on? Älä vaan sinä siellä näytön takana sano, että ihan pian on joulu ovella. Nimittäin tämä tyyppi elää vielä vasta alkujoulukuuta, eikä aika vain ole voinut hujahtaa näin nopeaa tahtia ohi. Tuntuu, kuin olisi teleportannut yhtäkkiä tähän päivään, nimittäin kuuden päivän päähän joulusta! Joulu on vain ihan yhtäkkiä saapunut Suomeen kertarysäyksellä. Värikkäät joulutunnelmaa täynnä olevat koristeet ja valot valloittavat niin Helsingin, kuin myös ihmisten kodit. Pipareita on koristeltu ja torttuja leivottu jo monessa kodissa. Pian se joulukuusikin jo tupsahtaa sisätiloihin koristelua varten. Mutta hassua kyllä tuntuu, että joulu tulee niin hurjan nopeasti vastaan. Itse vasta kerran on pipareita tullut leivottua ja lahjojenkin osto on puolitiessä. Kun eilen sitten tajuaa, ettei joulupukille ole listaa kirjoitettu, on jo pienoinen paniikki hiipinyt lähemmäs. Heitänpä tähän väliin pienen kysymyksen, onko teillä kenelläkään tullut vielä kiire valmistautua jouluun? Onko kaikki jo hyvissä ajoin hoidettu, vai onko täällä muitakin mattimyöhäisiä, niin kuin minä?

Mutta tekemällähän vain saa aikaan, eikö vaan? Niimpä nyt on aika tarttua toimeen ja kertoa hieman omista joulutoiveista. Pohdinta kestää pitkään, mitä kaikkea toiveita mieleen tuleekaan. Ainakin pienenä saattoi lista venyä jopa kolmen sivun mittaiseksi sepustukseksi, joka muistutti enemmänkin joulurauhanjulistuskääröä. Jouluaattona parasta sitten onkin, kun voi hengähtää nauttimaan joulusta ilman kiireitä ja stressiä. Lahjat on paketoitu ja kaikki on valmiina rauhalliseen illanviettoon oman perheen kanssa. Mutta juu, pidemmittä puheita syöksytäämpäs minun hevosaiheisen joulutoivelistan pariin!

Katsokaa mitä ihania lumisia maisemia! Voi kun tänäkin talvena tulisi taas olemaan oikein kunnon lumipeite, josta sitten on iloa kaikenlaisilla tavoilla. Ensimmäinen toiveeni onkin tuo lumen tulo, vaikka siihen itse ei kovin paljoa voi vaikuttaa. Aina voi kumminkin toivoa lunta, joka omasta mielestäni ainakin tuo paljon tunnelmaa ja joulun fiilistä. Lisäksi minulla tietenkin on kaikenlaisia konkreettisia toiveita, joita olen listannut ylös. Ratsastusvarusteista tärkein ja samalla myös suurin lahja olisi kunnon nahkasaappaat. Nahkasaappaat tulisivatkin kovaan käyttöön ratsastuksessa, ja sen takia laitoin ne joulutoiveisiin mukaan. Pitääkin seuraavaksi miettiä, mistä löytäisin laadukkaat ja sopivat nahkasaappaat. Hööks, HippoSport, Horze? Jos tiedätte joitain hyviä kauppoja mistä löytyisi, niin kertokaa toki kommentteihin! Myös omia kokemuksia omista nahkasaappaista olisi todella kiva kuulla.

Lisäksi listaani kuuluu myös hyvä tallitakki. Sen ei niinkään tarvitse olla ratsastukseen sopiva, vaan ihan muutenkin kunnon toppatakki, jota sitten voisi käyttää tallilla. Olen vähän katsonut tuota Kingslandin untuvatakkia, joka olisi ainakin ihan superhyvä ja lämmin takki. Katsotaan nyt millaista talvitakkia olisi mahdollista saada ja mistä löytyisi. Tällä hetkellä ei olekaan vielä ihan niin kovat pakkaset, mutta varmasti sitten siinä tammi- helmikuussa tulee tarpeeseen lämpimämpi varustus. Siinä onkin jo kaksi aika isoa toivetta, jotka ovat kumminkin sellaisia asioita, mitä tarvitsen. Kyllä tästä varusteurheilun parista löytyisi vaikka mitä ihania asioita, mitä voisi uneksia itselleen, mutta kaikkea ei vain voi saada.

Kingslandin toppatakki

Hööksin Badminton Horsehead

Suurena asiana kumminkin pidän sitä, että vain saan nauttia tämän upean lajin parissa. Jo yksi suuri ilo on, että ratsastus kuuluu osana elämääni ja tulee varmasti vielä pitkään olemaan. Niimpä on hyvä osata myös pysähtyä ajattelemaan mitä kaikkea itsellään jo on, ja onko kaikki ihan "Minulle heti just nyt!" tarpeellista saada. Mutta ihanaa, että joulu näin kovaa vauhtia tulee ja lauantaina alkaakin jo joululoma. Vielä myös ehdit tähän haasteeseen mukaan, joka jatkuu joulukuun 21. päivään asti. Listaa toki itsekin omat toiveesi mukaan! Haastankin mukaan siellä ruudun takana olevat bloggaajat, jos ette vielä ole omia toiveita kirjoitellut. Joulua nyt sitten odotellessa.